Kirjoittaessani nyt omista kokemuksistani sulkutoimia ollaan varovaisesti purkamassa ja esiin nousee kysymyksiä: Millaiseen maailmaan me olemme astumassa? Mitkä merkit tai arvet epidemia jättää talouteemme, yhteiskuntiimme ja elämäämme? Olemmeko oppineet mitään, teemmekö tulevaisuudessa asioita toisin?

Kun kreikkalaisena näin maani ajautuvan uuteen kriisiin juuri kun Kreikka alkoi vähitellen nousta jaloilleen kymmenvuotisesta painajaisesta, se tuntui ahdistavalta ja epäoikeudenmukaiselta. Jouduimme kohtaamaan tämän uuden pandemian tilanteessa, jossa edellinen kriisi oli heikentänyt terveydenhuoltojärjestelmää ja taloutta. Tänään voin todeta ylpeänä, että Kreikka reagoi ensimmäisessä vaiheessa nopeasti, realistisesti ja menestyksekkäästi. Kaikkialla vallitsi solidaarisuus ja tietoisuus yhteisestä tavoitteesta.

Yritysten edustajina ensimmäisenä huolenaiheenamme oli ihmishenkien pelastaminen. Yritykset mobilisoivat itsensä erittäin nopeasti ja antoivat huomattavia lahjoituksia lääkinnällisten ja sairaalatarvikkeiden hankintaan. Samalla meidän oli järjestettävä etätyömahdollisuuksia ja huolehdittava työntekijöiden turvallisuudesta työpaikoilla, pohdittava toimenpiteitä yritysten ja työpaikkojen pelastamiseksi, helpotettava rahoituksen saantia, säilytettävä arvoketjut ja valmistauduttava seuraavaan vaiheeseen.

Hallituksemme teki tarvittavat päätökset, mutta tiesimme, että kukaan ei pysty selviämään tästä epäsymmetrisestä sokista yksin. Eurooppa oli tärkeämpi kuin koskaan! Eurooppa vastasi – joidenkin mielestä ”hieman myöhässä” – mutta se vastasi, ja voimme olla siitä eurooppalaisina ylpeitä. Minusta ensimmäinen tämän kriisin antama opetus on jälleen kerran, että tulevaisuutemme ovat sidoksissa toisiinsa.

Toinen opetus on mielestäni se, että meidän ei pidä luopua ponnisteluistamme, kun koronaviruksen uhka on takanapäin, vaan meidän on jatkettava Euroopan yhdentymistä, erityisesti kun otetaan huomioon Kiinan ja Yhdysvaltojen välisen suhteen kehitys. Meidän on jatkettava edellisen kriisin aikana suunnittelemaamme ja kehittämäämme linjaa kohti syvempää taloudellista, rahoituksellista, verotuksellista, vihreää, sosiaalista ja poliittista Eurooppaa. Olen vakuuttunut siitä, että tällä kertaa emme luovu pyrkimyksistämme.

Kolmanneksi, ennen pandemiaa olin jatkuvasti ihmeissäni siitä, kuinka pahasti yhteiskuntamme aliarvioivat, aliarvostavat ja ali-investoivat kahdella keskeisellä elämänalalla, jotka ovat terveys ja koulutus. Joudumme nyt elämään seurausten kanssa – ihmiset menettävät henkensä ja populismi kasvaa. Näin ollen nyt on entistäkin tärkeämpää luoda terveyden ja koulutuksen osalta vahvempi Eurooppa.

Kriisin aikana minulla on ollut aikaa lukea filosofista kirjallisuutta, ja haluaisin jakaa kanssanne löytämäni kauniin ajatuksen. Muinaiset kreikkalaiset uskoivat ”sopusoinnussa olevaan kosmokseen”. Se perustui kahteen arvoon: aidós, toisten ja kaiken elävän – kasvien, eläinten ja ihmisten – kunnioittamiseen ja díkē, oikeudenmukaisuus. Antakaamme tämän ajatuksen innoittaa meitä ja luokaamme itsellemme tällainen ”kosmos”!