Jacques Delors kuoli elettyään pitkän ja antoisan elämän ja jätti jälkeensä pysyvän perinnön. Sisämarkkinat, Schengen-alue, Erasmus, euro, koheesiorahasto – Delors oli mukana rakentamassa keskeisiä osia Euroopan unionista, jossa nyt elämme. Kaikkien näiden saavutusten takana on toiminnan etiikka.

Jacques Delors antoi julkiselle toiminnalle sen ansaitseman arvon. Tämän aktivistin – niin kuin hän itseään vaatimattomasti kutsui – järjestö-, ammattiyhdistys- ja sittemmin poliittisen toiminnan innoituksen lähteenä oli filosofi Emmanuel Mounier’n ajatukset personalismista. Delors oli vakaumuksellinen kristitty tuomatta sitä erityisesti esiin, ja hän näki kaikissa ainutlaatuisen yksilön, joka on osa sosiaalisten suhteiden verkostoa, jonka hän tiesi välttämättömäksi kaiken merkittävän toiminnan käynnistämiseksi.

Delors oli huolestunut individualismin noususta ja uskoi sosiaalidemokraattina yhteiskunnalliseen osallistumiseen, jossa kukin antaa panoksensa yhteiseen hyvään. Hänen nimensä yhdistyy erottamattomasti sovitteluun, yhteistoimintaan, kollegiaalisuuteen ja muihin yhteisen toiminnan muotoihin, joita hän edisti ja ajoi. Tästä syystä hän piti suuressa arvossa Euroopan talous- ja sosiaalikomiteaa ja alueiden komiteaa, jonka perustamiseen hän myötävaikutti. Hän arvosti välittäjätahoja ja uskoi vilpittömään sosiaaliseen vuoropuheluun kompromissin hengessä.

Delors toteutti näitä ajatuksia unionin tasolla, ja ulotti vuoropuhelun uskontojen tasolle. Hän ei ollut suuri pelastaja. Vaikka hän oli itseoppinut, hän ei pitänyt itseään oman onnensa seppänä, vaan ihmisenä, joka on kehittynyt toisten ansiosta ja yhdessä toisten kanssa, toiminnan kautta. Delorsin ajatukset olivat jatkuvassa liikkeessä, ja niihin vaikuttivat toiminnasta saatu palaute positiivisen kierteen hengessä. Hän oli periaatteen ja vahvan vakaumuksen mies, mutta ei koskaan sokean ideologian vanki. Hän ymmärsi hyvin realiteetit, osasi lukea tilanteita ja kunnioitti kansallisia perinteitä ja löysi tältä pohjalta keinoja etenemiseen.

Delorsilla realiteetit menivät ideoiden edelle, ja hän osasi luovia eteenpäin silloin, kun olosuhteet sitä vaativat. Niinpä hän osasi tarttua yhteisen valuutan ajatukseen ja tukea alusta lähtien Saksojen yhdistymistä muurin murruttua. On totta, että maailma ja sen nykyiset myllerrykset eivät ole enää samat kuin Delorsin Euroopassa. Hänen saavutuksiaan, esimerkiksi sisämarkkinoita, on mukautettava ja täydennettävä uhkakuviin reagoimiseksi. Nämä saavutukset luovat kuitenkin perustan nykyisille toimille. Hänen osallistava ja kaukokatseinen tapansa nähdä ja huomioida terävästi realiteetit ja pitää samalla tiukasti kiinni periaatteista sekä olla avoin kompromisseille yhteisen etenemisen mahdollistamiseksi on jotain, joka olisi hyvä tuoda takaisin Euroopan johtajien neuvottelupöytiin.

Sébastien Maillard, Pariisin Delors-instituutin entinen johtaja (2017–2023) ja nykyinen erityisneuvonantaja