Mathew Caruana Galizia: Yritän pitää huolen siitä, ettei äitini kuollut turhaan

Tutkivan toimittajan ja maltalaisen Daphne Caruana Galizia -säätiön johtajan Matthew Caruana Galizian yksinoikeudella antama haastattelu

”Työskentelen maltalaisessa säätiössä, joka on nimetty äitini Daphne Caruana Galizian mukaan. Hän oli 30 vuoden ajan toimittaja ja tutki korkean tason korruptiota ja yhteiskunnallisia ongelmia Maltassa. Hänet murhattiin 16. lokakuuta 2017, kun hän oli tekemässä yhtä tärkeimmistä tutkimustöistään. Olin todistamassa tekoa, ja siitä lähtien olemme yhdessä perheeni kanssa taistelleet sen puolesta, että oikeus toteutuu ja äitini murhaajat saadaan vastuuseen.”

ETSK-info: Onko toimittajien tilanne parantunut äitinne murhan jälkeen?

Matthew Caruana Galizia: Yleisesti ottaen komissiossa tunnustetaan nyt uudella tavalla toimittajien tekemän tutkimustyön merkitys ja heidän kohtaamiensa ongelmien vakavuus. Olemme oikealla tiellä, mutta en usko, että tutkivien toimittajien tilanne on parantunut riittävästi.

Toimittajat kehittyvät varmasti koko ajan paremmiksi järjestäytyneen rikollisuuden, korruption ja rahanpesun tutkimisessa. Heidän toimintansa tehostuu jokaisen uuden yhteisvoimin tehtävän tutkimuksen myötä.

Pandoran paperit on tuorein esimerkki, ja tutkimustyö oli tavattoman tehokasta ja hyvin organisoitua. Tapauksen parissa työskennelleet tekivät uskomatonta työtä erittäin niukoin resurssein. Työmme ei kuitenkaan ole helpottunut, mikä johtuu siitä, että viranomaisilla eri puolilla maailmaa on vaikeuksia pysyä korruption torjunnassa mukana.

Uusi välineitä järjestäytyneen rikollisuuden ja korruption torjumiseksi on kehitetty kaikkialla hitaaseen tahtiin, ja tämä on tarkoittanut sitä, että toimittajat, jotka julkaisevat todisteita ja raportteja korruptiosta ja järjestäytyneestä rikollisuudesta, ovat edelleen alttiina vakaville vaaroille.

Miten kansalaisyhteiskunta voi tukea tutkivia toimittajia?

Erittäin suuret ja vakavaraiset kansalaisyhteiskunnan organisaatiot pystyvät rahoittamaan tutkimustoimintaa ja tukemaan freelancetoimittajien työtä tärkeiden tutkimusten yhteydessä.
Ihmisoikeusjärjestöt tuovat esiin sananvapauden loukkauksia ja tapauksia, joissa toimittajia on pyritty vaientamaan oikeudellisen häirinnän keinoin.

Perheeni on myös saanut valtavasti tukea kansalaisyhteiskunnan organisaatioilta, ja ilman tätä tukea emme olisi saavuttaneet tähänastista edistystä taistelussamme sen puolesta, että oikeus toteutuu ja äitini murhaajat saadaan vastuuseen.
Nämä kansalaisyhteiskunnan organisaatiot ovat kuitenkin itse tietysti riippuvaisia EU:n toimielimiltä ja elimiltä ja yksityishenkilöiltä saatavasta rahoituksesta, jäsenmaksuista ja muista vastaavista rahoituslähteistä.
Valtiovallasta riippumattomia organisaatioita parjataan ja mustamaalataan. Ne ovat maalitauluja itsekin, joten myös niitä on suojeltava.

Mitä Euroopan unioni voi tehdä vielä lisää osoittaakseen olevansa sitoutunut lehdistönvapauteen?

Uskon, että toimittajat, ihmisoikeuksien parissa työskentelevät ja sananvapauden puolustajat ovat Euroopan komission johdon vaihtumisen myötä saaneet komissiosta liittolaisen. Liittolaisiimme kuuluu myös Euroopan parlamentti, joka on juuri perustanut äitini mukaan nimetyn Daphne Caruana Galizia ‑journalismipalkinnon.

Tämä on selkeä osoitus siitä, miten yksi EU:n tärkeimmistä toimielimistä tukee tutkivaa journalismia käytännössä tehokkaalla ja konkreettisella tavalla.

Uskon, että EU:n jäsenvaltiot, jotka eivät esimerkiksi ole saaneet saatettua väärinkäytösten paljastajia koskevaa direktiiviä ja rahanpesunvastaisia direktiivejä osaksi kansallista lainsäädäntöään, jarruttavat EU:n toimielinten toimia.
Eräissä Euroopan unionin maissa, mm. Kyproksessa, ei esimerkiksi ole julkista rekisteriä, josta saa tietoa yritysten omistussuhteista, ja tämä vaikeuttaa toimittajien työtä.

Haluan todella pitää huolen siitä, ettei äitini kuollut turhaan. Juuri tämä motivoi minua kaikkein eniten: haluan, että äitini murhasta otetaan opiksi, ettei sama toistu enää uudestaan. Näin on kuitenkin jo tapahtunut, ja se osoittaa, miten pitkä taival meillä on vielä edessämme. Ján Kuciak murhattiin, samoin yksi kreikkalainen ja yksi alankomaalainen toimittaja. Tehtävää on siis vielä paljon, mutta olemme oikealla tiellä. Meidän on vain jatkettava sinnikkäästi eteenpäin.