Euroopan komissio julkistaa pian yritysten raportointivelvollisuuksia koskevan lainsäädäntöuudistuspaketin, joka tunnetaan nimellä ”omnibus-paketti”.  Paketin tavoitteena on yksinkertaistaa ja virtaviivaistaa kestävyyssäännöksiä, mikä tekee raportointivelvoitteiden noudattamisesta yritysten kannalta yksinkertaisempaa. Paketin julkistamisesta kerrottiin marraskuussa, ja ilmoitus on aiheuttanut järkytystä ja herättänyt paljon keskustelua ja vastustusta eri sidosryhmien keskuudessa kaikkialla EU:ssa. Kansalaisjärjestöt, ammattiliitot, yritykset, sijoittajat, asianajajat ja tutkijat ovat ilmaisseet huolensa omnibus-paketin vaikutuksista sääntelyn purkamiseen, ja ne ovat kehottaneet komissiota pikemminkin vahvistamaan kuin heikentämään sääntelyn välineitä.  European Coalition for Corporate Justice (ECCJ) -järjestön edustaja Andriana Loredan kertoo, mistä on kysymys ja miksi ECCJ:n kaltaiset kansalaisjärjestöt vastustavat omnibus-pakettia.

Kilpailukykyä käytetään verukkeena kestävyyttä koskevan tarpeellisen sääntelyn purkamiselle

Omnibus-paketissa keskitytään kolmeen kestävyysvälineeseen, jotka ovat keskeisellä sijalla Euroopan vihreän kehityksen ohjelmassa, eli yritysten kestävyysraportointia koskevaan direktiiviin (CSRD-direktiiviin), yritysten kestävää toimintaa koskevasta huolellisuusvelvoitteesta annettuun direktiiviin (CSDDD-direktiiviin) ja luokitusjärjestelmäasetukseen. Paketti on suoraa seurausta uuden komission suunnanmuutoksesta, joka alkoi syyskuussa 2024 julkaistusta Mario Draghin Euroopan kilpailukyvyn tulevaisuutta koskevasta raportista. Draghin raportissa todetaan, että EU:n markkinoiden pysähtyneisyys johtuu yrityksille aiheutuvasta liiallisesta sääntelytaakasta, mutta siinä sivuutetaan muita keskeisiä tekijöitä, kuten monikansallisten yritysten keinottelun aiheuttama öljyn, kaasun ja elintarvikkeiden hintojen inflaatio. Draghin raportin mukaan EU:n kestävyysraportointi- ja huolellisuusvelvoitekehys ovat merkittävä sääntelytaakan lähde. Kestävyyslainsäädännön yhteydestä EU:n heikoksi koettuun kilpailukykyyn ei esitetä näyttöä, mutta tästä kapeasta näkökulmasta on tullut tekosyy kestävyyslainsäädännön purkamiselle mahdollisesti kokonaan.

Omnibus-paketin avulla komissio aikoo yksinkertaistaa joitakin tärkeimmistä äskettäin hyväksytyistä välineistä, joilla puututaan suuryritysten aiheuttamiin ihmisiin ja ympäristöön kohdistuviin vaikutuksiin. Yksi näistä välineistä on vasta viime vuonna hyväksytty CSDDD-direktiivi, jota ei ole vielä pantu täytäntöön.

Kaikki omnibus-paketin sisältöä koskevat keskustelut ovat toistaiseksi puhtaasti spekulatiivisia. Yksi merkittävimmistä omnibus-pakettiin liittyvistä riskeistä on kuitenkin kestävyysvälineitä koskevan lainsäädäntömenettelyn aloittaminen uudelleen, mikä voi johtaa uusiin neuvotteluihin keskeisistä säännöksistä, kuten CSDDD-direktiivin soveltamisalaan kuuluvasta siviilioikeudellisesta vastuusta tai ilmastosiirtymää koskevista suunnitelmista. ECCJ vastustaa voimakkaasti aiemmin sovittua kestävyyslainsäädäntöä koskevan lainsäädäntömenettelyn aloittamista uudelleen. Tämä lisäisi sääntelyyn liittyvää epävarmuutta, vaarantaisi ihmisoikeuksien ja ympäristön kunnioittamisen yrityksissä ja aiheuttaisi haittaa nk. ensimmäisille toimijoille.

Yritysten suhteettoman suuri vaikutusvalta ja puutteellisessa kuulemisprosessissa

Omnibus-paketin julkistaminen ja komission ehdotuksen kehittäminen on toteutettu noudattamatta millään tavoin avoimuuden vaatimuksia ja ottamatta huomioon EU-sopimuksen lainsäädäntöä tai komission omia menettelysääntöjä.

Komissio aikoo esittää omnibus-aloitteensa hyvin lyhyessä ajassa, mikä ei mahdollista asianmukaista vaikutustenarviointia tai julkista kuulemista. Tämä lähestymistapa on ristiriidassa EU:n päätöksentekoprosesseihin osallistumista koskevan oikeuden kanssa, joka on EU-sopimuksessa suojattu demokraattinen periaate. Se on myös ristiriidassa sääntelystä annettujen komission omien suuntaviivojen kanssa, jotka edellyttävät laajaa ja avointa sidosryhmien kuulemista komission päätöksentekoprosessin aikana.

Sen sijaan komissio järjesti helmikuussa 2025 näennäisen kuulemistilaisuuden, niin kutsutun ”tilannekartoituksen”, johon osallistui pieni ja valikoitu, pääasiassa suurten yritysten ja liike-elämän järjestöjen edustajista koostunut sidosryhmä. Useat näistä yrityksistä ovat parhaillaan oikeustoimien kohteena omissa toiminnoissaan tai arvoketjuissaan ilmenneiden ihmisoikeus- tai ympäristörikkomuksien vuoksi. Näin ollen niillä on erityinen intressi heikentää kestävyyslainsäädäntöä työntekijöiden, paikallisyhteisöjen ja ilmaston kustannuksella. Lisäksi suurten yritysten suhteeton edustus oli jyrkässä ristiriidassa kansalaisyhteiskunnan edustajien aliedustuksen kanssa. Kansalaisjärjestöt, ammattiliitot ja pienyritykset olivat vain symbolisesti edustettuina, kun taas yritysten väärinkäytösten uhrit ja kestävyyssäännöksiä kannattavat yritykset suljettiin kokonaan keskustelun ulkopuolelle.

Omnibus-paketti: mahdollinen uhka kunnianhimoiselle ilmastopolitiikalle

Puheenjohtaja Ursula von der Leyen ja komission jäsen Valdis Dombrovskis, joka valvoo koko ”yksinkertaistamisprosessia”, näyttävät mukautuvan suurimpien ja vaikutusvaltaisimpien yritysten tavoitteisiin. Komission niin kutsutussa tilannekartoituksessa kuultuja keskeisiä kumppaneita olivat yritykset, joiden liiketoiminta edistää merkittävästi ilmastonmuutosta ja joilla on intressi vähentää ilmastovelvoitteita, kuten öljy-, kaasu-, petrokemian, autoteollisuuden ja rahoitusalan yritykset. Kun otetaan huomioon vallitseva ilmastokriisi ja sen haitalliset vaikutukset ihmisiin ja ympäristöön, herää huoli siitä, onko omnibus-paketti ilmastopolitiikan kannalta askel taaksepäin.

Komission ensisijaisena tavoitteena olisi oltava sääntelyn täytäntöönpano sääntelyn purkaminen sijaan

Jos komissio on todella huolissaan kilpailukyvyn ja liiallisen sääntelytaakan ohella ihmisoikeuksista ja ilmasto-oikeudenmukaisuudesta, sen olisi harkittava, miten kestävyysvälineitä pannaan tehokkaasti täytäntöön. Tämä voidaan tehdä helposti kehittämällä suuntaviivoja yritysten ja jäsenvaltioiden viranomaisten auttamiseksi CSDDD-direktiivin mukaisesti sekä kehittämällä rahoitusta ja valmiuksia. Tällä lähestymistavalla vastattaisiin Draghin raportissa esitettyyn kritiikkiin EU:n kestävyyslainsäädännön soveltamisen helpottamista koskevien ohjeiden puutteesta.

Todettakoon, että keskeisten kestävyyssäännösten uudistaminen salassa ja suljettujen ovien takana maailman suurimpiin kuuluvien yritysten kanssa on tuskin oikea tie todellisen kilpailukyvyn saavuttamiseen. 

Andriana Loredan on European Coalition for Corporate Justice (ECCJ) -järjestön toimintapolitiikasta vastaava virkamies, joka on osallistunut CSDDD-direktiivin edistämiseen siitä lähtien, kun sitä koskeva ehdotus julkaistiin ensimmäisen kerran vuonna 2022. Hän työskenteli aiemmin Anti-Slavery International -järjestössä keskittyen liike-elämään ja ihmisoikeuksiin pakkotyön näkökulmasta. 

13.–14. maaliskuuta 2025

Sinun Eurooppasi, sinun mielipiteesi -tapahtuma 2025

17.–20. maaliskuuta 2025

Vuoden 2025 kansalaisyhteiskuntaviikko

18. maaliskuuta 2025

Eurooppalaisen kansalaisaloitteen päivä 2025

26.–27. maaliskuuta 2025

ETSK:n täysistunto

Kinga Grafa

Eurooppalaiset yritykset kärsivät edelleen liiallisesta byrokratiasta, sääntelyn hajanaisuudesta ja kustannusten noususta. Liiallinen sääntely jarruttaa yritysten kasvua ja estää niitä pysymästä muualla maailmassa toimivien kilpailijoiden tahdissa. Eurooppa ei voi enää kiertää kehää. Yrittäjät tarvitsevat todellista muutosta, eivät lisää analysointia esteistä, joista olemme tienneet jo vuosia. On aika siirtyä sanoista tekoihin, kirjoittaa Kinga Grafa Puolan työnantajaliitto Lewiatanista.

Euroopan komissio julkaisi hiljattain kilpailukykykompassin, seuraavan viiden vuoden etenemissuunnitelman, jolla pyritään vahvistamaan EU:n taloudellista asemaa ja tukemaan eurooppalaisia yrityksiä. Komission ehdottomat toimet ovat oikeita. Yritykset ovat jo pitkään vaatineet tällaista muutosta, jossa ”kilpailukyky” ja ”sisämarkkinat” ovat tärkeimmät painopisteet. EU:n on kuitenkin toimittava heti, jos se haluaa olla mukana globaalissa kilpailussa. Kaiken perustana tulee olla vahva talous, joten meidän on pikaisesti virtaviivaistettava sääntelyä, alennettava energiakustannuksia ja varmistettava tehokas tuki investoinneille ja innovoinnille. Epävakaassa geopoliittisessa ympäristössä on lisäksi tärkeää saattaa päätökseen vapaakauppasopimukset keskeisten kumppanien kanssa, muun muassa kriittisten raaka-aineiden saatavuutta koskevat sopimukset.

Eurooppalaiset yritykset kärsivät nykyään edelleen liiallisesta byrokratiasta, sääntelyn hajanaisuudesta ja kustannusten noususta. Muualla maailmassa toimivat kilpailijat kasvavat eurooppalaisia nopeammin, ja samalla liiallinen sääntely jarruttaa eurooppalaisten yritysten kasvua. Euroopan komission on esitettävä erityisiä uudistuksia, joilla todella parannetaan EU:n liiketoimintaympäristöä. Kilpailukykykompassilla puututaan tärkeimpiin kasvun ja tuottavuuden esteisiin EU:ssa, kuten korkeisiin energiakustannuksiin, liialliseen sääntelyyn sekä osaamis- ja työvoimapulaan. Toimet ovat oikeita, mutta nyt on tärkeintä panna ne täytäntöön. Tarvitaan lainsäädäntöehdotuksia ja toimintasuunnitelmia, jotka edistävät kilpailukykyä eivätkä jarruta sitä.

Sisämarkkinat ovat Euroopan yhdentymisen suurimpia menestystarinoita, mutta niiden mahdollisuudet on toteutettava täysimääräisesti. Ei voida hyväksyä sitä, että jo 20 vuotta sitten tunnistetut sisämarkkinoiden esteet ovat yhä olemassa. Puolalla on Euroopan unionin neuvoston puheenjohtajavaltiona mahdollisuus tehdä muutos ja nostaa palvelujen tarjoamisen vapaus keskeiseksi painopisteeksi. Tämä on elintärkeää kuljetussektorille sekä asiantuntijapalveluja tarjoavien yritysten kasvavalle joukolle. Valitettavasti Lettan ja Draghin raporteissa ei kiinnitetä riittävästi huomiota tähän asiaan. Letta keskittyi ainoastaan rakentamiseen ja vähittäismyyntiin, ja Draghi jätti huomiotta komission arviot lisätoimista, joilla palvelumarkkinoiden potentiaalia voitaisiin hyödyntää. On myönteistä, että Niinistön raportissa nostettiin esiin palveluiden rooli selviytymiskyvyn ja turvallisuuden kehittämisessä. Kaikki ymmärtävät, miten tärkeää se on nykyisessä geopoliittisessa toimintaympäristössä. Tätä taustaa vasten komissio ehdottaa ”28. järjestelmää” – yhtenäisiä sääntöjä, jotka kattavat verotuksen, työoikeuden ja yhtiöoikeuden. Aloitteella pyritään yksinkertaistamaan rajat ylittävää toimintaa erityisesti pk-yritysten osalta, mutta ehdotuksesta ei vielä tiedetä riittävästi, jotta sitä voisi arvioida.

Ilmoitus sääntelyn purkamisesta ja lainsäädännön virtaviivaistamisesta on selkeästi askel oikeaan suuntaan. Nyt on kuitenkin aika panna ehdotukset täytäntöön, eikä pelkkä raportointiin liittyvien rasitteiden purkaminen riitä. Toivomme, että komissio suorittaa EU:n lainsäädännön perusteellisen ”tarkastuksen”, joka johtaa konkreettisiin ehdotuksiin siitä, miten EU:n sääntely-ympäristöä parannetaan nopeasti.

Odotamme innokkaasti Krakovan sisämarkkinafoorumia sekä päätelmiä julkisista kuulemisista, joihin Lewiatanin jäsenet osallistuvat. Tavoitteena on valmistella seuraava sisämarkkinastrategia.

Tämä on ratkaiseva hetki, jossa siirrytään sanoista tekoihin ja toteutetaan ratkaisuja, jotka todella mahdollistavat eurooppalaisen liiketoiminnan kehittämisen. EU:n toimielinten ja työmarkkinaosapuolten välinen vuoropuhelu on olennaisen tärkeää, jos halutaan löytää ratkaisuja, jotka vastaavat yritysten todellisiin tarpeisiin. Jos emme tee rohkeita päätöksiä nyt, menetämme arvokasta aikaa ja jäämme maailmanlaajuisesta kilpailusta jälkeen.

Kinga Grafa on Puolan työnantajaliitto Lewiatanin eurooppalaisten asioiden varapääjohtaja ja pysyvä edustaja BusinessEuropessa. Hän on koulutukseltaan poliittinen tutkija ja toimittaja. Hän kartutti kokemusta EU:n toiminnasta työskennellessään Euroopan yhdentymiskysymyksistä vastaavan komitean toimistossa (2008–2009) sekä Euroopan parlamentissa (2009–2014). Hän on kirjoittanut yhteistyössä puolalaista aristokratiaa käsittelevän kirjan ja julkaissut Yhdysvaltain ulkopolitiikkaa, amerikkalaista eliittiä ja kulttuuridiplomatiaa koskevia tieteellisiä julkaisuja.

”EU:n on vastustettava kiusausta purkaa sääntelyä, koska se vain loisi epävarmuutta yrityksille, horjuttaisi kestävyyteen perustuvaa kilpailukykyä ja heikentäisi kansalaisten hyvinvointia ja luottamusta”, sanoo Danny Jacobs, Flanderissa toimivan Bond Beter Leefmilieu (BBL) ‑ympäristöverkoston pääjohtaja. Jacobs kertoi meille ympäristöalan kansalaisjärjestöjen huolenaiheista, jotka liittyvät EU:n viimeisimpään ehdotukseen yksinkertaistaa sääntelyä. Järjestöjen pelkona on, että Euroopan vihreän kehityksen ohjelman keskeiset tavoitteet jäävät sen myötä saavuttamatta.

Voisitteko kommentoida viimeisimpiä sääntelyn purkamista koskevia komission aloitteita, kuten kilpailukykykompassia ja omnibus-pakettia?

Euroopan komissio on esittänyt taloudellisiin päämääriin tähtäävän, sääntelyn purkamista ja yksinkertaistamista koskevan ohjelman, joka uhkaa vaarantaa kovalla työllä saavutetut ympäristöön liittyvät, sosiaaliset ja taloudelliset saavutukset. EU:n säännöstön mukauttamisen ja säilyttämisen välinen jännite vaikeuttaa selkeän suunnan löytymistä EU:n toimille.

Tammikuun lopussa esitelty komission kilpailukykykompassi heijastelee yritysten huolta energiakustannuksista ja taloudellisista haasteista, mutta sivuuttaa keskeiset painopisteet, kuten saasteettomuutta ja kansalaisten hyvinvointia koskevat tavoitteet, sillä se ei ohjaa Euroopan taloutta kohti puhdasta, vaurasta ja kiertotalouteen perustuvaa tulevaisuutta. Kompassi uhkaa johtaa Euroopan harhateille. Kilpailukykyisen hiilestä irtautumisen edistäminen ottamatta huomioon sosiaalisia ja ympäristötavoitteita vaarantaa viime kädessä EU:n toimielinten varsinaisen tarkoituksen: palvella ja puolustaa yhteistä etua.

Kansalaisjärjestöjä huolestuttaa kompassin riskialtis 25 prosentin yksinkertaistamistavoite. Sääntelyn yksinkertaistaminen on sinällään tervetullutta, mutta yksinkertaistaminen ilman perusteellisia arviointeja voisi heikentää ratkaisevan tärkeää terveyden, sosiaalisen ja ympäristönsuojelun tasoa. Yritysten innovoinnin esteenä ei ole sääntely vaan pikemminkin selkeiden sääntöjen puuttuminen. Jatkamalla sääntelyn purkamista vain luotaisiin epävarmuuden ilmapiiri, joka rankaisisi ensimmäisiä toimijoita – edelläkävijäyrityksiä – ja vaarantaisi samalla edistyksen ja kestävyyden.

Pelkäämme myös, että tämä yksinkertaistamispyrkimys tapahtuu ympäristönsuojelullisten ja sosiaalisten tavoitteiden kustannuksella. Yritysten kestävyysraportointia koskevassa direktiivissä, yritysten kestävää toimintaa koskevasta huolellisuusvelvoitteesta annetussa direktiivissä ja EU:n luokitusjärjestelmässä on monia puutteita, eivätkä ne ole niin kattavia kuin ne olisivat voineet olla. Jos näitä direktiivejä heikennetään, kun lähtökohta on jo ennestään alhainen, niistä tulee merkityksettömiä.

Toinen konkreettinen esimerkki osoittaa, mitä tällä hetkellä tapahtuu:  Flanderilla on viime vuosina ollut valtava PFAS-aineisiin liittyvä ongelma. Suuri osa alueesta on näiden kemikaalien saastuttamaa, ja ongelma koskee satojatuhansia kansalaisia. Kemikaalilainsäädännön (REACH) mukaista rajoitusta tai kieltoa pidetään tehokkaimpana välineenä teollisuusprosesseissa ja tuotteissa (seoksissa ja esineissä) käytettävien aineiden, kuten PFAS-aineiden, aiheuttamien riskien hallinnassa. Jos Euroopan komissio luopuisi REACH-asetuksen mukaisesta tiukasta sääntelystä, se lisäisi riskiä altistua vaarallisille kemikaaleille, mistä olisi haittaa kansanterveydelle. Yrityksillä olisi vähemmän velvoitteita etsiä turvallisia vaihtoehtoja, mikä puolestaan jarruttaisi innovointia kestävän kemian alalla. Ympäristön pilaantuminen voi lisääntyä, koska löyhempi sääntely johtaa yhä vaarallisempiin päästöihin ja jätteisiin. Kuluttajat ovat aiempaa enemmän vaarassa, koska tuotteita ei tarkasteta yhtä perusteellisesti myrkyllisten aineiden varalta. Tämä voisi johtaa siihen, että eurooppalaiset yritykset jäävät jälkeen maailmanlaajuisessa siirtymässä turvallisempiin ja ympäristöystävällisempiin tuotteisiin ja menettävät markkinaosuuksiaan kilpailijoille, jotka omaksuvat tulevaisuuden vaatimukset täyttäviä innovaatioita.

Kuinka toiveikas olette vihreän kehityksen ohjelman suhteen, kun otetaan huomioon komission äskettäin julki tuoma suuntaus Euroopan talouden vauhdittamiseksi?

Euroopan komission vuoden 2025 työohjelmaan sisältyy sekä lupaavia näkökohtia että riskejä. Vaikka sen hiilestä irtautumista ja kohtuuhintaista energiaa koskevat sitoumukset ovat mahdollinen tie kohti yhä puhtaampaa ja selviytymiskykyisempää Eurooppaa, Euroopan vihreän kehityksen ohjelman keskeiset tavoitteet ovat vaarassa jäädä sivuun. Ehdotetussa koontiasetuksessa on huolestuttavaa se, että se voisi toimia takaovena yritysten vastuuta koskevan sääntelyn purkamiselle ”yksinkertaistamisen” varjolla. Viimeaikaiset suuntaukset osoittavat, että yksinkertaistamista käytetään liian usein olennaisten suojatoimien heikentämiseen aina kemikaalilainsäädännöstä maatalouteen. Karu esimerkki tästä on maaliskuussa 2024 kiireellisesti toteutettu yhteisen maatalouspolitiikan uudistus, jonka yhteydessä karsittiin ekologisia suojatoimia. REACH-asetuksella pyrittiin varmistamaan kansanterveyden ja ympäristön suojelu. Nyt on vaarana, että pahasti myöhässä olevan asetuksen tarkistuksesta tuleekin ”yksinkertaistamiseen” tähtäävä toimenpide teollisuuden sääntelyn löyhentämiseksi.

Vain muutama kuukausi sitten puheenjohtaja Ursula von der Leyen lupasi jatkaa kaikkien Euroopan vihreän kehityksen ohjelman tavoitteiden toteuttamista. Nykyinen työohjelma osoittaa kuitenkin muuta, ja siinä vähennetään kaikkein kiireellisimpien tavoitteiden, kuten saasteettomuustavoitteen, painoarvoa.

Voisiko ehdotetulla sääntelyn purkamisella olla kielteinen vaikutus kestävyyteen ja tähän mennessä saavutettuun edistykseen?

EU:n on vastustettava kiusausta purkaa sääntelyä, koska se vain heikentäisi sääntelyvarmuutta ja ennustettavuutta yritysten kannalta, horjuttaisi pitkän aikavälin kestävyyteen perustuvaa kilpailukykyä ja rapauttaisi kansalaisten hyvinvointia ja luottamusta.

EU:n on varmistettava, että byrokratian purkaminen ei johda ympäristön ja kansanterveyden suojelun vähentämiseen. Hankkeen älykkään täytäntöönpanon olisi vahvistettava Euroopan vihreän kehityksen ohjelmaa eikä heikennettävä sitä. Keskeisten ekologisten ja sosiaalisten suojatoimien heikentäminen byrokratian purkamisen varjolla ei ole vahvaan talouteen tähtäävä strategia. Se on piittaamaton askel taaksepäin, ja se vahingoittaa sääntöjä, jotka on suunniteltu tulevaisuuden vaatimukset huomioon ottavaa taloutta varten. Tämän seurauksena vuosikymmenen aikana kestävyydessä saavutettu edistys on vaarassa kumoutua.

Samaan aikaan kansalaisyhteiskuntaan kohdistuu kasvavaa painetta kaikkialla EU:ssa esimerkiksi ulkomaisia agentteja koskevien lakien, mielenosoitusten tukahduttamisen ja perusoikeuksia uhkaavien rahoitusleikkauksien myötä. Eurooppalaisen demokratian kilven ja tulevan EU:n kansalaisyhteiskuntastrategian on symbolisten sitoumuksien ohella tarjottava oikeusturvaa, kestävää rahoitusta ja jäsenneltyä kansalaisvuoropuhelua EU:n toimielinten kanssa. Komission työohjelmassa on asetettava etusijalle demokratian turvaaminen kansalaisyhteiskuntaa vahvistamalla. Ilman riippumatonta ja hyvin resursoitua kansalaisyhteiskuntaa eurooppalainen demokratia itsessään on vaarassa.

Danny Jacobs on Bond Beter Leefmilieun (BBL) (Belgian Flanderissa toimiva 135:tä ympäristöalan kansalaisjärjestöä edustava liitto) pääjohtaja ja Belgian edustaja Euroopan ympäristötoimistossa (Euroopan suurin ympäristöalan kansalaisjärjestöjen verkosto, joka edustaa noin 30:tä miljoonaa yksittäistä jäsentä ja kannattajaa).

Euroopan ammatillinen yhteisjärjestö (EAY) on kieltäytynyt hyväksymästä kilpailukykykompassia, joka on Euroopan komission suunnitelma EU:n talouden vahvistamiseksi. EAY edustaa 45:tä miljoonaa työntekijää Euroopan tasolla. EAY:n mukaan se ei voi hyväksyä kilpailukykykompassia sen nykyisessä muodossa. Keskustelimme EAY:n pääsihteerin Esther Lynchin kanssa työntekijöiden tärkeimmistä kompassiin kohdistuvista vastalauseista sekä Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilarin kohtalosta tilanteessa, jossa kehotetaan purkamaan sääntelyä voimakkaasti sekä keskittymään aiempaa enemmän kilpailukykyyn.

Ammattiliitot EU:ssa ovat jo ilmaisseet tyytymättömyytensä Euroopan komission viimeisimpään suunnitelmaan EU:n talouden elvyttämiseksi. Mikä mielestäsi on komission kilpailukykykompassin suurin ongelma? Mitkä suunnitelman ehdotuksista ovat mielestäsi erityisen huolestuttavia?

Euroopan komission kilpailukykykompassin suurin ongelma on se, että siinä pidetään sääntelyn purkamista tärkeämpänä kuin investointeja, joita tarvitaan laadukkaiden työpaikkojen luomiseen, vahvan eurooppalaisen teollisuuspolitiikan kehittämiseen ja korkealaatuisten julkisten palvelujen varmistamiseen. Lisäksi kompassissa kyllä tunnustetaan laadukkaiden työpaikkojen merkitys kilpailukykyiselle taloudelle, mutta sen sijaan, että siinä ehdotettaisiin tarvittavaa lainsäädäntöä oikeuksien ja työolojen parantamiseksi ja työehtosopimusneuvottelujen edistämiseksi, siinä horjutetaan tätä tavoitetta edistämällä sääntelyn purkamista. Sääntelyn purkaminen voi johtaa työolojen heikentymiseen ja työn epävarmuuteen.

Yksi huolestuttavimmista ehdotuksista koskee 28. yritysjärjestelmän käyttöönottoa. Sen myötä yritysten ei tarvitsisi noudattaa toiminnassaan kansallisia työlakeja. Tämä voisi heikentää vakavasti työlainsäädäntöä kaikkialla Euroopassa ja johtaa kilpailemiseen alhaisimmalla sääntelytasolla työntekijöiden oikeuksien ja heidän suojelunsa suhteen.

Samoin ylisääntelykielto – kielto lisätä kansallisiin säädöksiin EU:n direktiivien vähimmäisvaatimukset ylittäviä vaatimuksia – on erittäin ongelmallinen. EU:n direktiivien ajatuksena on, että niissä asetetaan vähimmäisvaatimukset kaikille maille (erona EU:n asetuksiin) Jos direktiivien vaatimuksia korkeampia vaatimuksia ei saisi säätää, se sekä horjuttaisi tätä ajatusta että olisi erittäin haitallista työntekijöiden kannalta. Se tarkoittaisi muun muassa terveydenhuollon, koulutuksen, työterveyden ja -turvallisuuden sekä oikeudenmukaisen palkkauksen suhteen kovalla työllä saavutetun edistyksen mitätöitymistä.

Lisäksi kompassissa esitetty kehotus tehdä pidempiin työuriin perustuvia eläkeuudistuksia on ongelmallinen, koska sillä aiheutetaan työntekijöille kohtuutonta taakkaa eikä vastata kestävien ja oikeudenmukaisten eläkejärjestelmien tarpeeseen.

Kompassi on myös painottunut aivan liikaa yritysten hyödyttämiseen. Siinä annetaan lukuisia lupauksia yritysryhmille muttei yhtään konkreettista sitoumusta säätää lainsäädäntöä, josta olisi hyötyä työntekijöille. Siinä ei siis myöskään määritetä toimenpiteitä, joilla varmistettaisiin, että julkisia investointeja käytetään laadukkaiden työpaikkojen luomiseen eikä pelkästään yritysten voittojen lisäämiseen.

Lyhyesti sanottuna kilpailukykykompassissa ei ole huomioitu tasapuolisesti yritysten tarpeita ja työntekijöiden oikeuksia ja hyvinvointia. Sen vuoksi sitä ei voida hyväksyä sen nykyisessä muodossa.

Onko Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilarin täytäntöönpano mielestäsi nyt uhattuna?

Paperilla, hiljattain julkaistussa vuoden 2025 työohjelmassaan, komissio on sitoutunut jälleen Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilariin. Käytännössä tämä työohjelma on kuitenkin vuoden 2019 jälkeen ensimmäinen työohjelma, joka ei sisällä yhtään sosiaalilainsäädäntöä koskevaa aloitetta.

Komissio on sitä vastoin ehdottanut kahdeksaa ”yksinkertaistavaa” säädöstä seuraavalle vuodelle. Kukaan ei pidä liiallisesta hallinnollisesta rasitteesta, ja ammattiyhdistykset ehdottavat tähän ongelmaan aktiivisesti ratkaisuja (esim. julkisia hankintoja koskevat säännöt).

On kuitenkin selvää, että Euroopan kohtaamia ongelmia ei ratkaista yksinkertaistamisella.

Suurin uhka sosiaalisten oikeuksien pilarin täytäntöönpanolle ovat joukkoirtisanomiset, joita toteutetaan kaikkialla Euroopassa. Tämä vaarantaa paitsi palkat ja työsuhdeturvan myös eläkkeet, sosiaalisen suojelun sekä monet muut pilarin periaatteet.

On välttämätöntä varmistaa investoinnit laadukkaiden työpaikkojen suojelemiseksi ja luomiseksi, SURE 2.0 -väline ja vahva EU:n investointimekanismi mukaan luettuina, sekä tehdä tarvittavia lainsäädäntöaloitteita laadukkaiden työpaikkojen takaamiseksi.

Millä tavalla EU:n tulisi pyrkiä parantamaan asemaansa nykyisessä maailmantalouden tilanteessa, jos ei vähentämällä sääntelytaakkaa?

Joukkoirtisanomisiin johtaneet olosuhteet aiheutuivat osaltaan sekä yksityisten että julkisten investointien puutteesta.

Yritykset ovat ohjanneet investointeja uudelleen ja siirtäneet niitä työntekijöiden palkoista ja kipeästi kaivatusta tutkimus- ja kehittämistoiminnasta hyötyä tuottamattomaan osinkojen maksuun ja osakkeiden takaisinostoon. Tämä haittaa Euroopan vihreää ja teknologista kehitystä.

Yhdysvallat ja Kiina ovat käynnistäneet viime vuosina mittavia julkisten investointien aaltoja. Sillä aikaa EU on hyväksynyt uusia sääntöjä, joilla se on pakottanut jäsenvaltionsa säästöleikkauksiin.

EU:n on vaihdettava suuntaansa nopeasti. Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilarin täytäntöönpano edellyttää julkisia massainvestointeja sekä sosiaalisia vaatimuksia sen varmistamisesta, että näillä investoinneilla tuotetaan laadukkaita työpaikkoja.

Esther Lynch on Euroopan ammatillisen yhteisjärjestön (EAY) pääsihteeri. Hänellä on laaja kokemus ammattiyhdistyksistä Irlannin ja Euroopan tasolla sekä maailmanlaajuisesti, ja hän on toiminut sekä EAY:n apulaispääsihteerinä että liittosihteerinä. Hän on tehtävissään johtanut toimia työntekijöiden oikeuksien ja ammattiyhdistysoikeuksien parantamiseksi ja vaikuttanut keskeisiin direktiiveihin, jotka koskevat riittäviä vähimmäispalkkoja, avoimia ja ennakoitavia työoloja sekä väärinkäytösten ilmoittamista. Hän on myös johtanut Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilaria ja oikeudenmukaista palkkausta koskeneita kampanjoita. Hänen työnsä ansiosta lainsäädännössä on määritetty 15 oikeudellisesti sitovaa altistumisen raja-arvoa syöpää aiheuttaville aineille, ja lisäksi hänen työnsä on johtanut työmarkkinaosapuolten välisiin sopimuksiin digitalisaatiosta ja lisääntymiselle vaarallisista aineista. Ikuisena feministinä Esther puhuu sen puolesta, että pääasiassa naisten tekemän työn aliarvostaminen loppuisi.

EAY edustaa 45 miljoonaa jäsentä 94 ammattijärjestöstä 42:ssa Euroopan maassa sekä kymmenestä eurooppalaisesta ammattijärjestöjen keskusjärjestöstä.

Mario Draghin ja Enrico Lettan vuonna 2024 laatimat raportit ovat saaneet runsaasti huomiota EU:ssa ja sen jäsenvaltioissa. Niistä on tullut eräänlaisia etenemissuunnitelmia, jotka osoittavat, mihin suuntaan EU:ta tulisi ohjata elinkelpoisen tulevaisuuden turvaamiseksi. ETSK tuo lausunnossaan EU:n sisämarkkinoiden toimintaa ja kilpailukykyä käsittelevien Enrico Lettan ja Mario Draghin raporttien arviointi esiin kansalaisyhteiskunnan näkökulman raportteihin ja esittää suosituksia kiireellisiksi toimiksi. Pyysimme lausunnon kolmea esittelijää – Matteo Carlo Borsania, Giuseppe Guerinia ja Stefano Palmieria – kertomaan, mitkä raportteihin sisältyvät ehdotukset ovat heidän mielestään erityisen tärkeitä EU:n tulevan vaurauden kannalta.

Kilpailukyky näyttää olevan tänä päivänä kuuma puheenaihe. Sääntelyn purkamista pidetään ihmeratkaisuna, joka auttaa nostamaan Euroopan globaalin talouden näyttämölle. Kilpailukykyä voidaan kuitenkin mitata monin eri tavoin, eikä siihen, mikä on liiallista sääntelyä, ole yleispätevää vastausta. Jos keskusteluja kilpailukyvystä ja sääntelyn purkamisesta ei käydä harkiten, vaarana on päätyä liian yksioikoisiin ja mustavalkoisiin argumentteihin, jotka voivat olla uhkana vakaalle talouspoliittiselle päätöksenteolle, toteaa yllätysvieraamme, CEPS:n (Centre for European Policy Studies) toimitusjohtaja Karel Lannoo.

CEPS on yksi Euroopan johtavista riippumattomista ajatushautomoista, ja Karel Lannoo on sen pääjohtaja. Lannoon erikoisaloja ovat rahoitusalan sääntely, Euroopan talouden ohjausjärjestelmä ja sisämarkkina-asiat. Hänen tuoreimpia julkaisujaan ovat teos ”Europa begrijpen” ja työryhmän raportti finanssialan politiikasta von der Leyenin uudelle komissiolle, joiden lisäksi hän on kirjoittanut useita artikkeleita akateemisiin julkaisuihin ja katsauksiin. Lannoo osallistuu usein puhujana EU:n, kansallisten ja kansainvälisten instituutioiden kuulemisiin ja kansainvälisiin konferensseihin sekä toimeenpano-ohjelmiin. Hän ohjaa tutkimuksia, joita tehdään kansallisille hallituksille, monenvälisille järjestöille ja yksityisen sektorin toimijoille. Hänen kirjoituksiaan julkaistaan säännöllisesti tiedotusvälineissä. Lisäksi hän osallistuu yritysten ja säätiöiden johtokuntiin ja on jäsenenä neuvoa-antavissa toimikunnissa, muun muassa Alankomaiden rahoitusmarkkinoiden valvontaviranomaisen (AFM) pääomamarkkinoiden valvontakomissiossa.

Stefano Palmieri
ETSK:n työntekijät-ryhmä

Enrico Lettan ja Mario Draghin raporttien välillä on huomattavaa päällekkäisyyttä, vaikka raporteissa tehdyt analyysit ja ehdotetut strategiat muutoin eroavat merkittävästi toisistaan.

Tarkastellaan esimerkiksi koheesiopolitiikkaa. Sillä on Lettan raportissa keskeinen rooli, sillä sen avulla voidaan varmistaa, että sisämarkkinoiden hyödyt jakautuvat kaikkien unionin kansalaisten ja alueiden kesken. Raportissa tuodaan myös esiin koheesiopolitiikan ja yleistä etua koskevien palvelujen välinen yhteys. Kyseiset palvelut ovat olennaisen tärkeitä, sillä ne takaavat, että eurooppalaiset voivat asua ja työskennellä itse valitsemassaan paikassa. Draghin raportissa sitä vastoin annetaan vähemmän painoarvoa koheesiopolitiikalle sekä kilpailukyvyn sosiaalisille ja alueellisille ulottuvuuksille. Raportissa käsitellään EU:n kilpailukykyä ottamatta huomioon alueellisia eroja ja annetaan ymmärtää, että alueelliset ongelmat voidaan ratkaista pelkästään EU:n yleistä kilpailukykyä parantamalla. Raportissa tunnutaan unohtavan, että monien alueiden kohdalla heikko kilpailukyky ja alueen epäedullinen asema ovat saman kolikon kaksi puolta.

Molemmissa raporteissa todetaan, että unioni ei voi enää jatkaa entiseen malliin. Tämän päivän kriisien kiireellisyys ja monimutkaisuus edellyttävät merkittävää muutosta EU:n päätöksenteossa ja siten jopa perussopimuksiin tehtäviä muutoksia. Voimmeko todella keskustella laajentumisesta ilman että käsittelemme syvemmän poliittisen yhdentymisen tarvetta? Myös mittakaavaa on muutettava. Nykyinen monivuotinen rahoituskehys on riittämätön, sillä se on ankkuroitu hieman yli 1 prosenttiin EU:n BKTL:sta ja sitä rajoittaa ”oikeudenmukaista palautumaa” korostava vanhentunut ajattelutapa. Tarvitaan NextGenerationEU-mallin innoittamaa uutta toimintatapaa. Poikkeuksellisiin haasteisiin on vastattava rohkeilla ratkaisuilla, joista esimerkkinä voidaan mainita pandemian aikana liikkeeseen lasketut yhteiset turvalliset sijoitusvälineet.

Tulevassa vuosien 2028–2034 monivuotisessa rahoituskehyksessä testataan EU:n todelliset aikeet, sillä siinä asetetaan seuraavien seitsemän vuoden painopisteet. Meneillään olevien lukuisten kriisien valossa on kohtuullista odottaa avointa keskustelua EU:n kohtaamista haasteista, sen keskeisistä tavoitteista ja Euroopan yhteisen edun mukaisista hyödykkeistä, joita se aikoo tarjota kansalaisilleen.

Harkittaessa molemmissa raporteissa suositeltua sääntelyn uudistamista on tärkeää muistaa, että EU on maailman edistynein ”sosiaalinen markkinatalous”. Tiukat taloudelliset, sosiaaliset ja ympäristönormit ovat olennaisen tärkeitä tämän yhteiskuntamallin menestyksen kannalta eivätkä ne suinkaan muodosta sille esteitä. Näin ollen EU:n säädösten vertaaminen Yhdysvaltojen tai Kiinan säädöksiin on jo lähtökohtaisesti ontuvaa. Kaikessa EU:n sääntöjen yksinkertaistamisessa on aina pyrittävä suojelemaan työolot ja -ehdot, työntekijöiden turvallisuus, kuluttajien oikeudet, sosiaalinen ja taloudellinen yhteenkuuluvuus sekä kestävä kasvu.

EU:ssa on oivallettu, vaikkakin hieman jälkijunassa, että suuri markkina-alue ei enää riitä. EU:n on kehittyäkseen pyrittävä edistämään yhtenäisyyttä, myös syvempää poliittista yhdentymistä ja aidosti yhdennettyjä politiikkoja talouden, teollisuuden, kaupan, ulkoasioiden ja puolustuksen aloilla. Tulevat kuukaudet tulevat olemaan ratkaisevia Euroopan tulevaisuuden muovaamisen kannalta.

Karel Lannoo

Nykyään on muodikasta kutsua Eurooppaa kilpailukyvyttömäksi ja vaatia laajamittaista sääntelyn purkamista EU:n tasolla. Se, missä määrin taloudellinen tilanne on ongelmallinen, riippuu kuitenkin kilpailukyvyn määritelmästä, käytetystä nimittäjästä, vertailukohdasta ja olosuhteista.

Lisäksi kilpailukyky rinnastetaan virheellisesti sääntelyn purkamiseen, ikään kuin mittava yksinkertaistamiskampanja tarjoaisi ratkaisun. Onkin tärkeää, että keskustelun parametrit on määritelty oikein, sillä muutoin keskustelu uhkaa luisua hallitsemattomaksi ja ruokkia euroskeptisiä asenteita.

Kilpailukyky poliittisena tavoitteena on tehnyt paluun, vaikkakaan se ei ole koskaan ollut kokonaan poissa. On tärkeää pitää mielessä aiemmat tapahtumat. Lissabonissa maaliskuussa 2000 kokoontunut Eurooppa-neuvosto hyväksyi virallisesti Lissabonin strategian, jonka tavoitteena oli tehdä EU:sta ”maailman kilpailukykyisin ja dynaamisin tietopohjainen talous, joka kykenee ylläpitämään kestävää talouskasvua, luomaan uusia ja parempia työpaikkoja ja lisäämään sosiaalista yhteenkuuluvuutta”. Jo Delorsin vuosina kilpailukyky kuului Euroopan komission huolenaiheisiin. Luin juuri Paul Krugmanin vuonna 1994 julkaiseman tunnetun artikkelin, jossa hän kutsui sitä ”vaaralliseksi pakkomielteeksi”. Delors oli tuolloin huolissaan Euroopan työttömyyden kasvusta, minkä taustalla oli kilpailu Yhdysvaltojen ja Japanin taholta, ja ehdotti ratkaisuksi ohjelmaa infrastruktuuriin ja huipputeknologiaan investoimiseksi. Olemme kuulleet tämän ennenkin.

Myös lainsäädännön yksinkertaistaminen on ollut tapetilla jo pitkään. Sisämarkkinoiden lainsäädännön yksinkertaistaminen (SLIM) aloitettiin jo vuonna 1996, jolloin EU:ssa oli 15 jäsenvaltiota. Komissaari Charles McCreevy (2004–2009) kannatti vuosina 2005–2006 ”taukoja” sääntelyyn, kunnes iski rahoituskriisi. Varapuheenjohtaja Frans Timmermansin tehtäväksi taas annettiin kiristää sääntelyä Junckerin komission kaudella. Vaikka näissä suunnitelmissa ei sinänsä ollutkaan mitään vikaa, oireiden hoitamisen sijaan olisi parempi puuttua monimutkaisen sääntelyn perimmäisiin syihin eli päätöksentekoprosessiin ja lainsäädännön puutteelliseen täytäntöönpanoon. Mutta 27 jäsenvaltion unionissa se on helpommin sanottu kuin tehty.

Kilpailukyvyssä on ainakin Draghin raportin määritelmän mukaan kyse enemmänkin tuottavuudesta ja BKT:n kasvusta. Tulokset voivatkin vaihdella merkittävästi nimittäjästä riippuen. Kilpailukykyä voidaan kuitenkin mitata myös muilla tavoilla. Voitaisiin esimerkiksi tarkastella sisäistä ja ulkoista kilpailukykyä. Sisäisesti EU vaikuttaa heikolta, ja sen tuottavuus on alemmalla tasolla Yhdysvaltoihin verrattuna. Ulkoisesti EU:lla on kuitenkin kauppa- ja vaihtotaseen ylijäämää, kun taas Yhdysvalloilla on valtava kauppa- ja vaihtotaseen alijäämä, joka ei kuitenkaan vaikuta olevan ongelma (paitsi presidentti Trumpille).

EU:lla on myös paljon parempi julkisen talouden rahoitusasema kuin Yhdysvalloilla tai jopa Japanilla. Tarkkaa vertailua Kiinaan on vaikea tehdä puutteellisten tietojen vuoksi. EU:n julkisen talouden alijäämä oli vuonna 2024 noin 3,5 prosenttia suhteessa BKT:hen, kun se oli Yhdysvalloissa lähes kaksinkertainen (6,4 prosenttia). Yhdysvallat voi rahoittaa tätä kansainvälisillä markkinoilla dollarin maailmanlaajuisen aseman vuoksi, mutta EU:n ja Yhdysvaltojen keskipitkän aikavälin korot poikkeavat toisistaan, mikä herättää markkinoilla huolta Yhdysvaltojen taloudesta. Tällä hetkellä Yhdysvaltain dollarin kuuden kuukauden markkinaluoton korko on 4,8 prosenttia, kun se on euroalueella 2,5 prosenttia (euribor).

Lisäksi energian hinnat ovat olleet EU:ssa paljon korkeammat kuin Yhdysvalloissa vuoden 2021 puolivälistä lähtien, jolloin Putin alkoi manipuloida hintoja, mikä on kilpailukykyongelma valmistusteollisuudelle ja erityisesti Saksalle. Energiakustannukset ovat EU:ssa nykyään vähintään 50 prosenttia korkeammat kuin Yhdysvalloissa.

Energiapolitiikka on toinen hyvä esimerkki sääntelyä koskevaan keskusteluun: onko liiallinen sääntely ongelma? EU:lla on sisämarkkinat energianjakelua varten, mutta energiantuotanto on jäsenvaltioiden vastuulla. Tämä aiheuttaa ongelmia ylituotantomaissa, sillä se nostaa hintoja muiden maiden energiapulan vuoksi, kuten Ruotsin ja Saksan välillä tapahtuu.

Lisäksi digitaalialalla voitaisiin kysyä, onko parempi, jos sääntelyä ei ole lainkaan. Haluammeko Yhdysvaltojen tapaan sananvapautta ilman sisällön moderointia? Haluammeko oligopolistiset markkinat niin kuin meillä on nykyään?

Tämä lyhyt pohdinta osoittaa, että keskustelua kilpailukyvystä ja sääntelyn purkamisesta olisi käytävä äärimmäisen varovasti, jottei ajauduta mustavalkoiseen keskusteluun, joka voisi vaikuttaa kielteisesti vakaaseen talouspolitiiseen päätöksentekoon.

Giuseppe Guerini
ETSK:n ”kansalaisyhteiskunnan organisaatiot” -ryhmä

Euroopan komissio ja Eurooppa-neuvosto antoivat viime vuonna Mario Draghille ja Enrico Lettalle tehtäväksi laatia raportit EU:n kilpailukyvystä ja sisämarkkinoiden parantamisesta. Raporteissa esitetään Euroopan unionia varten kunnianhimoinen poliittinen toimintaohjelma, joka tarjoaa sekä etenemissuunnitelman että mittapuun, jonka perusteella toimielinten ja poliittisten päättäjien sitoutumista EU:n tulevaisuuden muovaamiseen ja kykyä siihen voidaan arvioida.

Raporttien avulla voidaan tarkastella, miten tehokkaasti toimielimet ja johtajat reagoivat nykypäivän monimutkaisiin haasteisiin.

Raportteja käsittelevä ETSK:n lausunto tarjoaa arvokkaan välineen uuden poliittisen jakson alkuvaiheen arviointiin. Esimerkkinä saavutuksista voidaan mainita kilpailukykykompassi, jonka Euroopan komissio esitteli 29. tammikuuta. Se sisältää useita ensisijaisia toimenpide-ehdotuksia, joita käsitellään myös lausunnossamme. Niitä ovat esimerkiksi kilpailukykyeron kurominen umpeen, sisämarkkinoiden toteuttaminen, sääntelyn yksinkertaistaminen ilman sen purkamista ja sen tunnustaminen, että kilpailukyky riippuu ihmisistä ja osaamisesta.

Kilpailukykyeron kaventamisen ohella myös konkreettisten toimien toteuttaminen on kuitenkin ollut puutteellista. Tähän mennessä komissio on esitellyt strategisia asiakirjoja, tiedonantoja ja sitoumuksia, mutta konkreettisia toimia saadaan odottaa vielä kuukausia. Kuten lausunnossamme tuotiin esiin, tämä viivyttely korostaa toimielinten ja jäsenvaltioiden tarvetta ryhtyä keskustelemaan myös EU:n perussäännöistä ja nykyisten perussopimusten tarkoituksenmukaisuudesta pyrittäessä vastaamaan nykypäivän haasteisiin, sillä se edellyttää pikaisia toimia.

Nopea toiminta ei tarkoita sitä, että laadusta tingittäisiin. Euroopan komissio osoitti tämän vuonna 2020 toteuttamalla pikaisella aikataululla Next Generation EU -aloitteen. Sen olisi osoitettava samaa ketteryyttä myös nyt.

Tavoitteiden saavuttaminen edellyttää monitahoista toimintatapaa. Sisämarkkinoiden nopea toteuttaminen on olennaisen tärkeää, mutta samalla on sitouduttava vahvasti ympäristökestävyyteen, taloudelliseen vaurauteen sekä sosiaaliseen ja alueelliseen yhteenkuuluvuuteen, sillä ne ovat keskeisiä kilpailukykyä edistäviä tekijöitä.

Tämä visio edellyttää hajanaisten kansallisten toimintalinjojen sijaan yhtenäistä teollisuuspolitiikkaa, jota tuetaan strategisilla vero- ja tullikannustimilla. Samaan aikaan on olennaisen tärkeää vähentää säännösten noudattamisesta aiheutuvaa hallinnollista taakkaa ja kustannuksia paremman sääntelyn ja yksinkertaisemman hallinnon avulla, jotta voidaan edistää dynaamisempaa liiketoimintaympäristöä.

Energiasektorilla on erittäin tärkeää kuroa umpeen jäsenvaltioiden ja muiden globaalien talouksien väliset hintaerot. Tämä edellyttää suurempia investointeja uusiutuvaan energiaan, jolloin voidaan varmistaa kilpailukykyisemmät ja kestävämmät energiamarkkinat.

Tavoitteiden tueksi EU:n on myös luotava yhteinen politiikka eurooppalaisia julkishyödykkeitä varten, määriteltävä selkeästi strategiset painopisteensä ja vahvistettava maailmanlaajuista asemaansa.

ETSK aikoo jatkaa näiden toimien toteuttamisen seuraamista ja varmistaa, että eurooppalaisen kansalaisyhteiskunnan ääni kuullaan ja otetaan huomioon.