Tänä vuonna maaliskuun alussa lähdin Kiovasta raskain sydämin. Olin matkalla Ranskaan kahdeksi päiväksi osallistuakseni Ukraina-symposiumiin ja en sen vuoksi voinut osallistua Kiovassa tärkeään seremoniaan. Ystävämme runoilija Svitlana Povalyaeva oli silloin pääkaupungin keskusaukiolla Maidanilla järjestämässä jäähyväisiä vanhimmalle pojalleen Vassylille, joka oli kaatunut taistelussa 28-vuotiaana. Tämän nuorempi veli Roman kuoli kesällä 2022 taistelussa, jossa vapautettiin Harkovan alue. Hän oli 24-vuotias.
Tänä vuonna maaliskuun alussa lähdin Kiovasta raskain sydämin. Olin matkalla Ranskaan kahdeksi päiväksi osallistuakseni Ukraina-symposiumiin ja en sen vuoksi voinut osallistua Kiovassa tärkeään seremoniaan. Ystävämme runoilija Svitlana Povalyaeva oli silloin pääkaupungin keskusaukiolla Maidanilla järjestämässä jäähyväisiä vanhimmalle pojalleen Vassylille, joka oli kaatunut taistelussa 28-vuotiaana. Tämän nuorempi veli Roman kuoli kesällä 2022 taistelussa, jossa vapautettiin Harkovan alue. Hän oli 24-vuotias.
Nousin junaan raskain mielin. Kolme lastani olivat jääneet kotiin. Se ei ollut ensimmäinen kerta sodan aikana, kun olin lähtenyt ulkomaille lyhyeksi ajaksi, mutta tällä kertaa olin kauhuissani.
Tiesin, että Venäjän ballististen ohjusten uhatessa puhelimeni varoitusjärjestelmä ei näyttäisi punaista. Parin päivän ajan olisin 2 000 kilometrin päässä kotoa, eikä minulla olisi mahdollisuutta saada tietoa tytärteni turvallisuudesta. Se oli sietämätöntä.
Jos varoitusjärjestelmä ei toimisi, se johtuisi siitä, että Yhdysvallat olisi katkaissut tiedustelutietojen antamisen Ukrainalle. Tämä koskisi muun muassa Venäjän alueelta tulevien ballististen ohjusten varhaista havaitsemista. Yhdysvallat oli myös keskeyttänyt sotilaallisen avun ja mennyt niin pitkälle, että pysäytti Puolaan jo lähetetyt varusteet.
Pari päivää myöhemmin palasin Ukrainaan. Sillä välin oli käyty neuvotteluja Ukrainan, Yhdysvaltojen ja Saudi-Arabian valtuuskuntien välillä. Ukraina oli valmis täydelliseen, välittömään tulitaukoon – jos Venäjä tekisi samoin. Donald Trump oli tyytyväinen. Yhdysvallat toimitti jälleen tiedustelutietoja, ja Bidenin hallinnon aikana sovittu sotilaallinen apu jatkui.
Mutta luottamus on mennyt. Kun on kerran joutunut petetyksi, on vaikea teeskennellä, että kaikki on hyvin.
Tunteeko myös Eurooppa itsensä petetyksi? Yhdysvaltojen johtaman Naton tarjoaman turvallisuussateenvarjon antaman suojan aika on ohi. MAGA-heimo on kääntämässä Euroopalle selkänsä. Se aikoo minimoida sotilaallisen ja humanitaarisen läsnäolon Euroopassa ja tuo hyökkääjä Venäjän pois diplomaattisesta ja taloudellisesta eristyksestä.
Jos Trump haluaa tulitauon Ukrainaan mahdollisimman nopeasti ja millä keinolla tahansa, se johtuu siitä, että hän ei pidä Ukrainan ahdinkoa tärkeänä. Hän haluaa vain minimoida kustannukset Yhdysvalloille. Yhdysvallat ei enää osallistu muun muassa kokouksiin, joita on pidetty Ramsteinin tukikohdassa, eikä kuluvalle vuodelle ole suunnitteilla lisää Yhdysvaltojen sotilaallista apua.
Rauha Ukrainan tappion kustannuksella ei huoleta Yhdysvaltojen hallintoa. Lähettiläät Steve Witkoff ja Keith Kellogg ehdottavat suunnitelmia Ukrainan jakamiseksi kahteen tai kolmeen erilliseen osaan – sodanjälkeisen natsi-Saksan tapaan. Ikään kuin Ukraina olisi sodan hävinnyt hyökkääjä.
Mutta myös Eurooppa on uhattuna. Jos Trump aikoo vähentää yhdysvaltalaisten joukkojen määrää Euroopassa ja vaatii viiden prosentin osuutta kunkin Naton jäsenvaltion puolustusbudjetille, se johtuu siitä, että hänen mielestään Euroopan puolustus on Euroopan oma ongelma.
Venäjä tarkkailee tilannetta. Venäjälle Nato ilman Yhdysvaltojen johtajuutta ei ole puolustusmahti eikä pelote. Kuinka kauan kestäisi rakentaa ”puolustuksen Eurooppa”, joka pystyisi yksin varmistamaan oman turvallisuutensa? Jos tämä kysymys tuntuu sinusta liian abstraktilta, yritä vastata seuraavaan kysymykseen: kuka eurooppalaisista menee puolustamaan Baltiaa, jos Venäjä hyökkää sinne Valko-Venäjällä syyskuussa 2025 pidettävien koulutusoperaatioiden jälkeen?
Yhdysvaltojen petoksen jälkeen Euroopalla on edessään hyvin selkeä valinta: puolustaa Ukrainaa tänään niin kuin se puolustaisi itseään tai kohdata huomenna Venäjän armeija omalla alueellaan. Tästä taistelusta ei tule helppoa, mutta taistelua ei ole hävitty koskaan etukäteen.
Maaliskuun lopulla huomioni kiinnitti ukrainalaisten yleistä mielipidettä kartoittava tutkimus. Yli 80 prosenttia ukrainalaisista on valmis jatkamaan taistelua Venäjää vastaan jopa ilman Yhdysvaltojen tukea.
Nähtäväksi jää kuinka moni eurooppalainen pysyy rinnallamme.
Amerikan käännettyä selkänsä Euroopalle on jäänyt vain kaksi vaihtoehtoa: puolustaa Ukrainaa nyt niin kuin omaa aluettaan tai kohdata pian Venäjän armeija Euroopan maaperällä. Helppoa tästä ei tule, mutta yhtäkään taistelua ei ole hävitty ennen kuin se on alkanut. Nähtäväksi jää, kuinka moni eurooppalainen jää rinnallemme, kirjoittaa yllätysvieraamme, ukrainalainen toimittaja Tetyana Ogarkova.
Amerikan käännettyä selkänsä Euroopalle on jäänyt vain kaksi vaihtoehtoa: puolustaa Ukrainaa nyt niin kuin omaa aluettaan tai kohdata pian Venäjän armeija Euroopan maaperällä. Helppoa tästä ei tule, mutta yhtäkään taistelua ei ole hävitty ennen kuin se on alkanut. Nähtäväksi jää, kuinka moni eurooppalainen jää rinnallemme, kirjoittaa yllätysvieraamme, ukrainalainen toimittaja Tetyana Ogarkova.
Ukrainalainen toimittaja, esseisti ja kirjallisuudentutkija Tetyana Ogarkova asuu Kiovassa.Hän on Ukraine Crisis Media Center -järjestön kansainvälisen osaston koordinaattori ja Explaining Ukraine -podcastin toinen juontaja. Hän on myös Kiovan Mohyla-akatemian yliopistonlehtori ja väitellyt tohtoriksi Paris XII Val de Marnen yliopistosta.
Display date
10 months 2 weeks ago
Investoinnit ja uudistukset kilpailukyvyn parantamiseksi ja pääomamarkkinaunionin tukemiseksi
Eurooppalainen kansalaisaloite on ainoa laatuaan – missään muualla maailmassa ei ole vastaavaa välinettä, jonka avulla kansalaiset voisivat vaikuttaa suoraan lainsäädäntöön. Se odottaa kuitenkin vielä ansaitsemaansa tunnustusta, kirjoittaa Daniela Vancic, Democracy International -järjestön EU-politiikasta ja edunvalvontatoiminnasta vastaava päällikkö. Vancic jakoi kolme ajatustaan siitä, kuinka eurooppalaisen kansalaisaloitteen vaikuttavuutta voitaisiin lisätä.
Eurooppalainen kansalaisaloite on ainoa laatuaan – missään muualla maailmassa ei ole vastaavaa välinettä, jonka avulla kansalaiset voisivat vaikuttaa suoraan lainsäädäntöön. Se odottaa kuitenkin vielä ansaitsemaansa tunnustusta, kirjoittaa Daniela Vancic, Democracy International -järjestön EU-politiikasta ja edunvalvontatoiminnasta vastaava päällikkö. Vancic jakoi kolme ajatustaan siitä, kuinka eurooppalaisen kansalaisaloitteen vaikuttavuutta voitaisiin lisätä.
Eurooppalainen kansalaisaloite on EU:n tehokkain demokraattinen väline heti Euroopan parlamentin vaalien jälkeen. Eurooppalainen kansalaisaloite tarjoaa oleellisen tärkeän foorumin kansalaisten osallistumiselle, ja tämän 13 vuotta sitten käyttöönotetun välineen toimintaan on osallistunut jo yli 20 miljoonaa kansalaista. Tarjoamistaan vaikutusmahdollisuuksista huolimatta kansalaisaloite saa vain harvoin ansaitsemaansa tunnustusta.
Kansalaisaloitteella on kuitenkin erittäin tärkeä merkitys, ja jäljempänä on kolme ajatusta siitä, miten sen vaikuttavuutta voitaisiin lisätä entisestään.
Kansalaisaloitteen merkitys polarisoituneessa maailmassa
Mikä tekee kansalaisaloitteesta ainoan laatuaan? Missään muualla maailmassa ei ole vastaavaa välinettä. Kansalaisaloitteen avulla kansalaiset voivat vaikuttaa suoraan lainsäädäntöön kerättyään tukea vähintään seitsemästä EU:n jäsenvaltiosta. Aikana, jolloin poliittinen polarisoituminen lisääntyy, eurooppalainen kansalaisaloite toimii elintärkeänä siltana kansalaisten ja poliittisten päättäjien välillä edistäen yhteistyötä, yhteyksien rakentamista ja todellista muutosta.
Eurooppalaisen kansalaisaloitteen perusajatuksena on innostaa kansalaisia osallistumaan politiikan kehittämiseen. Se kokoaa yhteen erilaisia ryhmiä, herättää julkista keskustelua ja tuo kansalaisten äänen kuuluviin Euroopan tasolla. Esimerkiksi yli miljoona allekirjoitusta tuekseen saanut ”My Voice, My Choice” -kampanja sai liikkeelle aktivistien, järjestöjen ja julkisuuden henkilöiden verkoston (mukaan lukien kansainvälisesti merkittävät henkilöt, kuten Barack Obama), ja se käynnisti laajemman keskustelun perusarvoista. Tällainen osallistuminen tuo kestävää arvoa paitsi kyseiselle hankkeelle, myös laajemmin koko demokraattiselle järjestelmälle.
Ripeä toiminta on ratkaisevan tärkeää
Eurooppalainen kansalaisaloite tarjoaa valtavasti demokraattisia mahdollisuuksia, mutta niiden täysimääräinen hyödyntäminen edellyttää EU:n toimielimiltä ripeää toimintaa. Vaikka jotkin aloitteet, kuten ”End the Cage Age” -kampanja, ovat johtaneet myönteisiin muutoksiin EU:n toimintapolitiikoissa, kansalaisaloitteen ja siitä johtuvien lainsäädännön muutosten välillä on usein huomattava viive. Tämä voi olla turhauttavaa sekä kansalaisille että kansalaisyhteiskunnalle ja uhkaa johtaa prosessia koskevan luottamuksen vähenemiseen.
Jottei vauhti hiipuisi, EU:n olisi harkittava nopeutettua menettelyä sellaisten kansalaisaloitteiden osalta, jotka saavat kansalaisilta poikkeuksellisen paljon tukea. EU:n lainsäädäntöprosessi vie aikaa, mutta selkeää ja laajaa kannatusta saaneisiin eurooppalaisiin kansalaisaloitteisiin olisi kiinnitettävä erityistä huomiota. Kansalaisten olisi voitava nähdä ideoidensa muuttuvan nopeasti konkreettisiksi toimenpiteiksi, jotta kansalaisaloite voi olla vaikuttamisen väline ja johtaa oikea-aikaisiin muutoksiin.
Kansalaisjärjestöjen rooli EU:n uudistumisen edistämisessä
Kansalaisjärjestöt ovat aina olleet kansalaisaloitteen toiminnan ytimessä, ja ne ovat aktivoineet kansalaisia ja lisänneet tietoisuutta välineen tuomista vaikuttamismahdollisuuksista. Democracy Internationalin kaltaisilla järjestöillä on alusta alkaen ollut ratkaiseva merkitys kansalaisaloitteen kehittämisessä ja tukemisessa. Mutta kansalaisyhteiskunnan merkitys ei jää siihen.
Kansalaisjärjestöjen on jatkettava sellaisten uudistusten edistämistä, joilla voidaan vahvistaa kansalaisaloitetta demokraattisena välineenä. Kansalaisaloitteella tulisi voida esimerkiksi ehdottaa muutoksia EU:n perussopimuksiin, millä voisi olla syvällinen vaikutus Euroopan tulevaisuuteen. Keskustelut perussopimusten uudistamisesta etenevät, ja yhä yleisemmin myönnetään, että EU tarvitsee sopimuksen, joka on aikamme haasteiden ja mahdollisuuksien tasalla. Eurooppalaisen kansalaisaloitteen tarjoamien mahdollisuuksien laajentaminen onkin tärkeämpää kuin koskaan, jotta kansalaiset pääsevät osallistumaan keskusteluun.
Kansalaisaloite politiikan innoituksen lähteenä
Kansalaisaloitteen tavoitetasoa tulisi nostaa. Yksi keino kansalaisaloitteen täyden potentiaalin hyödyntämiseksi on ottaa aloitteet huomioon, vaikka ne eivät täyttäisi muodollisia kriteerejä. Kaikki hienot ideat eivät saavuta miljoonan allekirjoituksen rajaa, mutta se ei tarkoita, että niihin ei kannattaisi kiinnittää huomiota. Eurooppalaisia kansalaisaloitteita koskevan kampanjan toteuttaminen ei ole helppoa varsinkaan silloin, kun siihen liittyy valtiorajat ylittäviä, monikielisiä ja monikansallisia toimia. Joidenkin parhaiden ideoiden yhteydessä resurssit eivät välttämättä riitä eurooppalaisen kansalaisaloitteen käsittelemiseksi vaaditun allekirjoitusmäärän keräämiseen.
Esimerkiksi vuoden 2012 ”Single Communication Tariff Act” -aloite ei tavanomaisen määritelmän mukaan ollut ”menestyksekäs” kansalaisaloite, mutta se toimi innoituksena viisi vuotta myöhemmin voimaan tulleelle kotimaanhintaisten verkkovierailujen periaatteelle. Sen ansiosta miljoonat eurooppalaiset matkustajat voivat nyt nauttia lisämaksuttomista rajatylittävästä verkkovierailuista. Tämä osoittaa, että jopa kansalaisaloitteet, jotka eivät saavuta vaadittavaa allekirjoitusten vähimmäismäärää, voivat myötävaikuttaa politiikan muutoksiin. EU:n pitäisi olla valmis harkitsemaan kaikkia kansalaislähtöisiä ajatuksia – myös niitä, jotka eivät saa tuekseen miljoonaa allekirjoitusta – ja käyttää niitä inspiraation lähteenä tulevalle lainsäädännölle.
Tärkeimmät johtopäätökset
Eurooppalainen kansalaisaloite on erittäin arvokas väline demokratian vahvistamiseksi Euroopassa, erityisesti aikana, jolloin demokraattiset arvot ovat uhattuina kaikkialla maailmassa. Se antaa kansalaisille mahdollisuuden tuoda ideansa esiin EU:n tasolla, saada julkista tukea ja saada aikaan merkittäviä vaikutuksia. Eurooppalaisen kansalaisaloitteen tullessa teini-ikään on aika pohtia, miten tätä ainutlaatuista välinettä voidaan vahvistaa ja kuinka sitä voidaan käyttää voimakkaamman ja suoremman yhteyden luomiseksi EU:n kansalaisten ja toimielinten välille.
Kansalaisaloite voi kansalaisyhteiskunnan jatkuvalla tuella auttaa rakentamaan osallistavampaa ja herkemmin reagoivaa Euroopan unionia ja vahvistamaan EU:n asemaa demokratian kansainvälisenä suunnannäyttäjänä.
Daniela Vancic on EU-politiikasta ja edunvalvontatoiminnasta vastaava päällikkö Democracy International -järjestössä, jossa hän on puolustanut osallistavaa ja suoraa demokratiaa vuodesta 2017 lähtien. Vancicilla on yli kymmenen vuoden kokemus kansalaisten osallistumisesta päätöksentekoprosesseihin, ja hän on arvostettu eurooppalaisen kansalaisaloitteen asiantuntija. Vuonna 2022 hän oli mukana toimittamassa kirjaa ”Complementary Democracy: The Art of Deliberative Listening”.
