Euroopan talous- ja sosiaalikomitea (ETSK) ja alueiden komitea (AK) järjestivät 2.–4. lokakuuta Euroopan kyberturvallisuuskuukausi -tapahtuman Brysselissä. Tapahtuma kokosi yhteen huipputason puhujia EU:n toimielimistä, aluehallinnosta ja kansalaisyhteiskunnasta keskustelemaan nykyisen nopeasti muuttuvan kyberympäristön haasteista.
Euroopan talous- ja sosiaalikomitea (ETSK) ja alueiden komitea (AK) järjestivät 2.–4. lokakuuta Euroopan kyberturvallisuuskuukausi -tapahtuman Brysselissä. Tapahtuma kokosi yhteen huipputason puhujia EU:n toimielimistä, aluehallinnosta ja kansalaisyhteiskunnasta keskustelemaan nykyisen nopeasti muuttuvan kyberympäristön haasteista.
Kahdennentoista kerran järjestetyssä Euroopan kyberturvallisuuskuukausi -tapahtumassa tarkastelun kohteena oli käyttäjien manipulointi. Kyse on kasvavasta uhasta, jossa uhrien käyttäytymiseen vaikutetaan niin, että se mahdollistaa luvattoman pääsyn tietoihin ja palveluihin ja näin tietoturvaloukkauksen.
Tämän vuoden tapahtumassa esiin tuodut tärkeimmät huomiot ovat seuraavat:
Uudessa kyberturvallisuusasetuksessa vahvistetaan yhteinen perustaso EU:n toimielimille ja jäsenvaltioille.
Säännölliset riskinarvioinnit ovat ratkaisevan tärkeitä haavoittuvuuksien tunnistamisen ja uhkien lieventämisstrategioiden priorisoinnin kannalta.
Uudet uhat, kuten tekoälyyn tukeutuvat hyökkäykset ja kvanttilaskenta, edellyttävät innovatiivisia vastatoimia.
Alueviranomaisilla on keskeinen rooli paikallisyhteisöjen tukemisessa tietämyksen jakamisen, teknisen avun ja räätälöityjen koulutusohjelmien avulla.
Tekoälyyn tukeutuvat käyttäjiä manipuloivat hyökkäykset ovat lisääntymässä, ja niiden torjuminen edellyttää monitahoista ja yhteistyöhön perustuvaa toimintamallia.
Lisätietoa tapahtumasta on saatavilla täällä. (lp)
Yksi journalismille omistetussa ETSK:n Connecting EU -seminaarissa 2024 esitellyistä ohjelmista oli Hannah Arendt -aloite. Se on kansalaisjärjestöjen muodostama verkosto, joka tukee ja suojelee äärimmäisen paineen alla työskenteleviä toimittajia, joita sensuroidaan, häiritään ja vainotaan. Aloite onSaksanliittohallituksen rahoittama suojeluohjelma, joka tarjoaa monenlaista arvokasta apua toimittajille eri puolilla maailmaa – Afganistanista ja Sudanista aina Venäjälle ja Ukrainaan – olivatpa he sitten kotimaassaan tai maanpaossa.
Yksi journalismille omistetussa ETSK:n Connecting EU -seminaarissa 2024 esitellyistä ohjelmista oli Hannah Arendt -aloite. Se on kansalaisjärjestöjen muodostama verkosto, joka tukee ja suojelee äärimmäisen paineen alla työskenteleviä toimittajia, joita sensuroidaan, häiritään ja vainotaan. Aloite onSaksanliittohallituksen rahoittama suojeluohjelma, joka tarjoaa monenlaista arvokasta apua toimittajille puolilla maailmaa – Afganistanista ja Sudanista aina Venäjälle ja Ukrainaan – olivatpa he sitten kotimaassaan tai maanpaossa.
Kun kriittiset äänet vaimennetaan, toimittajia vangitaan ja kokonaisten tiedotusvälineiden toiminta lakkautetaan, kansalaiset eivät enää saa riippumatonta tietoa. Tällainen tieto on kuitenkin olennaisen tärkeää, jotta ihmiset voivat muodostaa vapaasti mielipiteitä ja jotta demokratia voi toimia.
Nyt on kulunut kaksi vuotta siitä, kun Saksan liittohallitus käynnisti Hannah Arendt -aloitteen, mutta huolenaiheet eivät ole vähentyneet vaan ennemminkin lisääntyneet. Toimittajat ilman rajoja -järjestön viimeisin lehdistönvapausindeksi osoittaa, että media-alan ammattilaisten olosuhteet ovat heikentyneet kaikkialla maailmassa. Alimmassa luokassa (jossa tilanne luokitellaan erittäin vakavaksi) on tällä hetkellä enemmän maita kuin yli kymmeneen vuoteen, yhteensä 36 maata. Monien tähän ryhmään kuuluvien maiden, kuten Venäjän, Afganistanin ja Sudanin, toimittajia tuetaan useilla Hannah Arendt -aloitteen kumppaniorganisaatioiden hankkeilla.
Hannah Arendt -aloite on Saksan liittovaltion ulkoasiainministeriön sekä kulttuuri- ja tiedotusvälineasioista vastaavan liittohallituksen edustajan rahoittama suojeluohjelma. Sen ansiosta joko kotimaassaan tai maanpaossa olevat media-alan työntekijät voivat saada monenlaista apua. Joskus apua voidaan tarjota jopa siellä, missä se ensi silmäyksellä vaikuttaa mahdottomalta. Esimerkiksi yhdellä aloitteeseen kuuluvalla hankkeella tuetaan naistoimittajia Afganistanissa: he saavat turvallisuuskoulutusta, apurahoja ja mentorointia omalla äidinkielellään. Suuri määrä tiedotusvälineissä työskennelleistä naisista on menettänyt työpaikkansa sen jälkeen, kun Taleban otti vallan vuonna 2021. Tämä tarkoittaa, että radiossa tai televisiossa ei työskentele enää juuri lainkaan naisia. Sittemmin koko ala on supistunut jyrkästi.
Venäläiset ja sudanilaiset media-alan ammattilaiset voivat hyötyä Hannah Arendt -aloitteesta naapurimaissa. Aloitteen kumppaneiden johdolla tai tuella on perustettu keskuksia, jotka toimivat maanpaossa olevien media-alan työntekijöiden yhteyspisteinä. Myös Exile Media Hub -keskukset ja Keski-Amerikassa sijaitseva Casa para el Periodismo Libre (maanpaossa oleville toimittajille tarkoitettu tila) ovat turvallisia tiloja, joissa tarjotaan psykologista ja oikeudellista neuvontaa. Näissä keskuksissa tarjotaan myös täydennyskoulutusta, ja ne ovat lähtöpiste kotimaassaan eri syistä vainottujen media-alan ammattilaisten verkostoitumiselle.
Toinen Hannah Arendt -aloitteen toimintamuodoista on kestävien toimitusrakenteiden luominen uudelleen maanpaossa. Tarkoituksena on varmistaa, että toimittajien totalitaaristen kotimaiden kansalaiset saavat edelleen riippumatonta tietoa.
Afganistan, Venäjä ja Sudan eivät ole ainoita maita, joiden toimittajat saavat tukea. Aloitetta sovelletaan pohjimmiltaan maailmanlaajuisesti, ja sillä voidaan reagoida joustavasti heikkeneviin turvallisuustilanteisiin. Tällä hetkellä tukea annetaan pääasiassa Valko-Venäjän, Keski-Amerikan, Myanmarin, Pohjois-Afrikan ja Ukrainan tiedotusalan ammattilaisille. Ukraina on erityistapaus, sillä projektityön tavoitteena on taata raportoinnin jatkuvuus sodan keskellä. Tähän tarvitaan aineellista ja teknistä apua, erityiskoulutusta sekä turvaa etulinjan operaatioita varten.
Hannah Arendt -aloitteen kumppaneita ovat seuraavat neljä kansalaisjärjestöä: DW Akademie, European Fund for Journalism in Exile (JX-Fund), Media in Cooperation and Transition (MiCT) sekä lehdistön ja tiedotusvälineiden vapauden eurooppalainen keskus (ECPMF). Ohjelmassa edellytetään riippumattomuutta valtion valvonnasta sekä valtion neutraaliutta. Rahoitus myönnetään yksinomaan puolueettomien kriteerien perusteella valtiosta riippumattomien puolueettomien raatien päätöksellä.
Hannah Arendt -aloite on verkosto, joka suojelee toimittajia ja tiedotusvälineitä kaikkialla maailmassa. Se perustettiin vuonna 2022 Saksan liittovaltion ulkoasiainministeriön sekä kulttuuri- ja tiedotusvälineasioista vastaavan liittohallituksen edustajan aloitteesta ja rahoituksella.
Euroopan komissio julkisti 23. syyskuuta 2024 EU:n kolmansien luomupalkintojen saajat. Euroopan talous- ja sosiaalikomitea (ETSK) valitsi saajat ja jakoi palkinnot kolmessa pääluokassa: paras luomuelintarvikkeita jalostava pk-yritys, paras luomuelintarvikkeiden vähittäismyyjä ja paras luomuravintola.
Euroopan komissio julkisti 23. syyskuuta 2024 EU:n kolmansien luomupalkintojen saajat. Euroopan talous- ja sosiaalikomitea (ETSK) valitsi saajat ja jakoi palkinnot kolmessa pääluokassa: paras luomuelintarvikkeita jalostava pk-yritys, paras luomuelintarvikkeiden vähittäismyyjä ja paras luomuravintola.
Palkinnon saivat
parhaan luomuelintarvikkeita jalostavan pk-yrityksen luokassa Gino Girolomoni Cooperativa Agricola (Italia), joka on Marchen alueella luomupastaa tuottava, uusiutuvaa energiaa käyttävä yli 300 paikallisen viljelijän osuuskunta
parhaan luomuelintarvikkeiden vähittäismyyjän luokassa SAiFRESC-viljelijäyhteisö (Espanja), joka tuottaa 70:tä hedelmä- ja vihanneslajiketta luonnonmukaisesti 30 hehtaarilla luomupeltoja, edistää kiertotaloutta ja järjestää koulutustyöpajoja
parhaan luomuravintolan tai muun luomuruokaan erikoistuneen ravitsemispalvelujen tarjoajan luokassa Kalf & Hansen -ravintolaketju (Ruotsi), joka käyttää vain luonnonmukaisesti tuotettuja raaka-aineita, tarjoaa pohjoismaista kausiruokaa ja on tunnettu kestävästä hankintaketjustaan ja vahvoista siteistään paikallisiin tuottajiin.
ETSK:n ”maatalous, maaseudun kehittäminen, ympäristö” -jaoston (NAT) puheenjohtaja Peter Schmidt ylisti voittajia ja muistutti, että tunnustuksilla palkitaan eurooppalaisia luomualan innovaattoreita ja huippuosaajia. Hän korosti, että luonnonmukaisesti tuotettujen tuotteiden saatavuutta ja kohtuuhintaisuutta on olennaisen tärkeää edistää, jotta ala kasvaisi ja jotta EU saavuttaisi tavoitteensa nostaa luonnonmukaisen maatalouden osuus 25 prosenttiin vuoteen 2030 mennessä, ja tähdensi lisäksi, että ”sosiaalisia ongelmia ei kuitenkaan pitäisi yrittää ratkaista maatalouspolitiikan avulla, vaan on turvattava sosiaalipolitiikalla unionin kansalaisten mahdollisuudet ostaa luomutuotteita”.
EU:n luomupalkinnot ovat osa laajempaa, vuodesta 2021 lähtien järjestettyä EU:n luomupäivä -tapahtumaa, jonka avulla korostetaan luomutuotannon hyötyjä. Luonnonmukaista maataloutta tuetaan EU:n yhteisellä maatalouspolitiikalla, ja se on lisääntynyt merkittävästi: vuonna 2012 luomuviljelyssä oli 5,9 prosenttia EU:n maatalousmaasta, mutta vuonna 2022 tämä osuus oli noussut 10,5 prosenttiin. Vähittäismyynti oli vuonna 2022 arvoltaan 45 miljardia euroa. EU on taloudellisista haasteista huolimatta edelleen Yhdysvaltojen jälkeen maailman toiseksi suurin luomumarkkina-alue. (ks)
Mario Draghin raportissa korostetaan jälleen kerran Euroopan taloudellisten haasteiden ratkaisemisen kiireellisyyttä. Sekä Lettan että Draghin raportit ovat soittaneet hälytyskelloja äänekkäästi: Eurooppa on ratkaisevassa vaiheessa, eikä meillä ole varaa liialliseen tyytyväisyyteen.
Hiljattain julkaistussa Mario Draghin raportissa korostetaan jälleen kerran, että Euroopan taloudelliset haasteet on ratkaistava kiireellisesti. Sekä Lettan että Draghin raportit ovat soittaneet hälytyskelloja äänekkäästi: Eurooppa on ratkaisevassa vaiheessa, eikä meillä ole varaa liialliseen tyytyväisyyteen.
Panokset ovat korkeammat kuin koskaan: EU:n talouskasvu on ollut kahden viime vuosikymmenen aikana jatkuvasti hitaampaa kuin Yhdysvaltojen talouskasvu, samalla kun Kiina on kuronut etumatkaa nopeasti kiinni. Vuosina 2002–2023 ero EU:n ja Yhdysvaltojen BKT:ssa (vuoden 2015 hintoina) kasvoi hieman yli 15 prosentista huolestuttavaan 30 prosenttiin. Verrattaessa ostovoimapariteettia ero on vieläkin selvempi: se on kasvanut 12 prosentista merkittävään 34 prosenttiin.
Yksi suurimmista haasteista on Euroopan sääntely-ympäristö. Luvut ovat hämmästyttäviä: vuosina 2019–2024 EU antoi noin 13 000 säädöstä, kun Yhdysvalloissa niitä annettiin noin 3 500.
Tämä liiallinen sääntely on aiheuttanut yrityksille huomattavia sääntöjen noudattamiseen liittyviä kustannuksia, ja ne ovat joutuneet siirtämään resursseja pois innovoinnista ja suorituskyvyn parantamisesta. Lisäksi se on synnyttänyt huolestuttavan suuntauksen, jossa yritykset siirtyvät EU:n ulkopuolisiin maihin ja jonka seurauksena 30 prosenttia eurooppalaisista yksisarvisista on lähtenyt EU:sta vuosina 2008–2021.
Kuten Draghi korostaa, Eurooppaa ei viedä eteenpäin yksinomaan investoinneilla. On varmistettava, että uudistuksilla saadaan aikaan merkityksellistä edistymistä. On keskityttävä sisämarkkinoiden toteuttamiseen ja esteiden poistamiseen, priorisoitava johdonmukainen lähestymistapa taakan vähentämiseen sekä yksinkertaistettava sääntelyä. Nämä ovat keskeisiä toimia, jotka voidaan toteuttaa välittömästi ilman suuria poliittisia kiistoja ja joilla tuotetaan konkreettista hyötyä erityisesti pk-yrityksille, jotka muodostavat talouksiemme selkärangan.
Emme myöskään voi jättää huomiotta toimialojemme ja talouksiemme keskinäisiä yhteyksiä. Parannukset yhdellä alalla voivat johtaa positiivisiin heijastusvaikutuksiin muilla aloilla. Esimerkiksi tekoälyn ja datavetoisten teknologioiden integroimisella voidaan tukea älykkäämpää energianhallintaa eri teollisuudenaloilla ja vähentää merkittävästi kustannuksia ja päästöjä alkaen edistyneistä valmistusmenetelmistä aina täsmäviljelyyn. Tällaisiin synergioihin meidän on pyrittävä.
Tuleva suunta on selvä. Euroopalla on tarvittavat valmiudet, taidot ja innovointipotentiaali, joilla se voi saada kilpailuetunsa takaisin. Tämä edellyttää kuitenkin vahvaa poliittista tahtoa, yhteistyötä ja keskittymistä pitkän aikavälin strategisiin tavoitteisiin. Nyt on EU:n toimielinten ja jäsenvaltioiden vastuulla muuttaa nämä mahdollisuudet toimiksi, joilla saadaan aikaan todellista muutosta.
Tänä vuonna Euroopan talous- ja sosiaalikomitea (ETSK) osallistuu jälleen kerran COP-kokoukseen, YK:n 29. ilmastonmuutoskonferenssiin, joka pidetään Azerbaidžanin pääkaupungissa Bakussa.
Tänä vuonna Euroopan talous- ja sosiaalikomitea (ETSK) osallistuu jälleen kerran COP-kokoukseen, YK:n 29. ilmastonmuutoskonferenssiin, joka pidetään Azerbaidžanin pääkaupungissa Bakussa.
ETSK:ta edustavat COP-konferenssia käsittelevän väliaikaisen ryhmän puheenjohtaja Peter Schmidt ja ETSK:n nuorisoedustaja COP-ohjelmassa Diandra Ní Bhuachalla. Konferenssissa ETSK tuo uudelleen esiin äskettäin ilmastorahoituksesta antamaansa lausuntoon sisältyvät viestit ja toistaa kehotuksensa osallistavasta ja oikeudenmukaisesta siirtymästä sen varmistamiseksi, että ilmastotoimet eivät lisää sosiaalista eriarvoisuutta. ETSK peräänkuuluttaa myös kestäviä maatalouselintarvikejärjestelmiä, uusiutuvaa energiaa, energiatehokkuutta, vihreitä teknologioita sekä biologista monimuotoisuutta ja ilmastoa koskevien tavoitteiden yhdenmukaistamista. Osallistumalla COP29-kokoukseen ETSK pyrkii varmistamaan, että eurooppalaisen kansalaisyhteiskunnan ääni kuullaan ja että konferenssin tuloksena löydetään tasapainoisia ja sosiaalisesti oikeudenmukaisia ratkaisuja ilmastokriisiin. (ks)
Vammaiset toimittajat osaavat työnsä yhtä hyvin kuin muutkin ja voivat lisäksi tarjota tuoreita ja erilaisia näkökulmia – miksi heitä silti työskentelee tiedotusvälineissä niin vähän? Lars Bosselmann Euroopan sokeain unionista kirjoittaa vammaisten henkilöiden aliedustuksesta media-alalla ja tarpeesta lopettaa heidän stereotyyppinen esittämisensä uutisissa.
Vammaiset toimittajat osaavat työnsä yhtä hyvin kuin muutkin ja voivat lisäksi tarjota tuoreita ja erilaisia näkökulmia - miksi heitä silti työskentelee tiedotusvälineissä niin vähän? Lars Bosselmann Euroopan sokeain unionista kirjoittaa vammaisten henkilöiden aliedustuksesta media-alalla ja tarpeesta lopettaa heidän stereotyyppinen esittämisensä uutisissa.
Kaikkien demokratioiden perustana ovat keskeiset periaatteet, joista lehdistönvapaus on yksi tärkeimmistä. Sen avulla varmistetaan poliittisten johtajien toiminnan avoimuus. Se mahdollistaa myös tiedonsaannin ilman ulkopuolista vaikuttamista.
Tiedotusvälineiden käytännöissä on kuitenkin edelleen parannettavaa erityisesti monimuotoisuuden osalta. Kun tarkastellaan eri yhteiskuntaryhmien edustusta tiedotusvälineissä tai niihin liittyvää uutisointia, voidaan huomata, ettei tasa-arvoa ole vielä lähimainkaan saavutettu.
Tuoreista tiedoista käy ilmi, etteivät vammaiset henkilöt ole riittävästi edustettuina sanomalehtien, radioasemien ja televisioyhtiöiden henkilöstössä. Tämä on hyvin huolestuttavaa, kun otetaan huomioon, että jopa 16 prosentilla maailman väestöstä on jonkinlainen vamma. Kuten Unescon raportissakin korostetaan, vammaiset henkilöt kohtaavat lisäksi usein ennakkoluuloja, jotka johtuvat tiedotusvälineiden stereotyyppisestä tavasta esittää yhteisömme maailmanlaajuiselle yleisölle.
Jotta muutettaisiin yleinen käsitys vammaisista henkilöistä, on korostettava, kuinka tärkeää on, että he ovat edustettuina uutistoimituksissa ja sisällöntuotannon prosesseissa.
Yhteiskunnassa on ymmärrettävä, ettei media-ala ole täysin osallistava, ennen kuin vammaisista henkilöistä tulee osa työnkulkua. Lisäksi vammaisuuteen liittyviä aiheita on myös käsiteltävä eri tavalla. Tiedotusvälineiden tulisi tiedostaa, että vammaiset henkilöt ovat yksilöitä, joiden tulisi voida nauttia oikeuksistaan yhdenvertaisesti muiden kanssa. Lisäksi sisältömuotojen muuttuessa jatkuvasti tarvitaan asiantuntijoita, jotka varmistavat näiden muotojen saavutettavuuden ja osallistavuuden.
Vaikka vammaisyhteisö on aliedustettu media-alalla, löytyy kuitenkin myös hyvin innostavia esimerkkejä, jotka osoittavat, että vammaiset henkilöt voivat loistaa sisällöntuottajina.
Euroopan sokeiden unioni teki äskettäin podcast-sarjassaan jakson Pariisin vuoden 2024 paralympialaisista. Jututimme jaksossa Laetitia Bernardia, sokeaa ranskalaista toimittajaa, joka työskentelee Radio Francessa. Tämän vuoden paralympialaisten ohella Bernard oli jo raportoinut vuosien 2012 ja 2016 paralympialaisista Lontoossa ja Riossa. Lisäksi hän uutisoi Sotšissa vuonna 2014 ja Pyeongchangissa vuonna 2018 järjestetyistä talviparalympialaisista.
”Paralympialaisten kaltaisilla tapahtumilla on myönteinen vaikutus, sillä ne auttavat pääsemään eroon esteistä ja kyseenalaistavat stereotypioita”, Bernard korosti haastattelussa. ”Toimittaja kykenee vammastaan huolimatta työskentelemään tehokkaasti, ja hän voi myös pystyä kuvailemaan asioita eri tavalla”, hän lisäsi. Bernardin ammatillinen polku ja hänen pohdintansa tästä aiheesta osoittavat, että myös tämä näkökohta on otettava huomioon osallistavamman yhteiskunnan rakentamiseksi. Tasa-arvon on todella oltava media-alan ytimessä.
Lars Bosselmann on Euroopan sokeain unionin (EBU) toiminnanjohtaja.
Nyt kun uusi komission jäsenten kollegio on paljastettu, emme voi olla huomaamatta, että työllisyydestä ja sosiaalisista oikeuksista vastaavan komission jäsenen virka on poistettu. Sen sijaan meillä on nyt ”ihmisistä, osaamisesta ja varautumisesta” vastaava komission jäsen. Sanan ”ihmiset” käyttäminen herättää paljon kysymyksiä.
Nyt kun uusi komission jäsenten kollegio on paljastettu, emme voi olla huomaamatta, että työllisyydestä ja sosiaalisista oikeuksista vastaavan komission jäsenen virka on poistettu. Sen sijaan meillä on nyt ”ihmisistä, osaamisesta ja varautumisesta” vastaava komission jäsen. Sanan ”ihmiset” käyttäminen herättää paljon kysymyksiä. Eikö lähes kaikissa muissakin salkuissa pitäisi viime kädessä olla kyse ihmisistä? Myös sana ”varautuminen” on varsin jargonimaista ammattislangia. Se esiintyy myös yhdessä toisessa salkussa.
Ennen kaikkea kyse on kuitenkin siitä, mitä puuttuu ja mitä on jätetty pois. Sosiaalipolitiikka ja työllisyys ovat väistyneet taka-alalle kilpailukyvyn nimissä. Joidenkin muiden työnimikkeiden kryptinen ja värikäskin luonne puhuu puolestaan. Esimerkkeinä mainittakoon ”täytäntöönpano ja yksinkertaistaminen” sekä ”vauraus ja vesiresilienssi”.
Työllisyys- ja sosiaalipolitiikan salkku on ollut olemassa 1970-luvulta lähtien, mutta sen nimeksi muutettiin työllisyys ja sosiaaliset oikeudet vuonna 2019. Siihen sisältyi keskeisiä politiikkoja, kuten Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilari ja sen kauaskantoiset aloitteet. Laadukkaat työpaikat, tasa-arvo, työmarkkinaosapuolten vuoropuhelu sekä työ- ja elinolot ovat edelleen peruskysymyksiä demokratian selviytymisen kannalta.
Työllisyyden sijaan meillä on nyt kuitenkin osaaminen. Ajatus siitä, että monet nykyisistä ongelmistamme johtuvat osaamisvajeesta, näyttää olevan laajalti hyväksytty joissakin piireissä. Yrityksillä on vaikeuksia löytää tarvitsemaansa osaavaa työvoimaa. Eikä se ole yllätys. Aloitustason työpaikoissa vaaditaan useiden vuosien työkokemusta, eikä ole epätavallista nähdä vaatimuksia tohtorintutkinnosta, useista kielistä ja pitkästä listasta todistuksia taidoista, jotka voitaisiin oppia työssä muutamassa kuukaudessa. Tämän lisäksi tarjotut palkat kattavat usein tuskin elinkustannuksia. Tämä siis koskee pätevyyttä edellyttäviä työpaikkoja, joissa tilanne on muita työpaikkoja parempi.
Tällaisen jargonin käyttö yhdistettynä narratiiviin, jota ilmiselvästi hallitsee kilpailukyky, on erittäin huolestuttavaa – komission usein käyttämää ilmaisua mukaillen. Tämä vaikuttaisi viittaavan siihen, että hyvinvointi, laadukkaat työpaikat ja kunnolliset palkat on jo turvattu ja nyt ainoa jäljellä oleva kysymys on osaamisvajeen korjaaminen. Vajetta näyttää kuitenkin esiintyvän pääasiassa uudessa komission jäsenten kollegiossa, joka ei kykene hahmottamaan nykytilannetta, asettamaan sitä oikeaan perspektiiviin ja tarjoamaan realistisia ratkaisuja. Toivotaan, että alustavien salkkujen ja pinnan alta löytyy kuitenkin vankkoja ehdotuksia sosiaalisten ja työelämän oikeuksien, demokratian sekä ilmastonmuutoksen torjunnan vahvistamiseksi.
Tekoälysäädös on ensimmäinen kattava oikeudellinen kehys, jolla säännellään tekoälyä globaalisti.
Tekoälyn käyttö on laajenemassa ja vaikuttaa moniin jokapäiväisen elämän osa-alueisiin. Se vaikuttaa esimerkiksi tietoihin, joita ihmiset näkevät verkossa kohdennetussa mainonnassa. Vielä oleellisempaa on, että sitä käytetään nyt terveydenhuoltoalalla syövän kaltaisten sairauksien diagnosointiin ja hoitoon. Tätä varten tekoälysovellukset tarvitsevat yleiskäyttöisiä tekoälymalleja, jotka on koulutettava. Tekoälymalleille on syötettävä lukuisia kuvia esimerkiksi syöpäsoluista, jotta ne pystyvät tunnistamaan niitä riippumattomasti.
Onnistunut koulutus perustuu valtaviin datamääriin. Koulutuksen tapa vaikuttaa koulutetun tekoälymallin tai -sovelluksen tulosten laatuun. Jos sille syötetään vääriä tietoja tai kuvia, se tunnistaa terveitä soluja virheellisesti syöpäsoluiksi.
Sairaanhoidon ja terveydenhuollon parantaminen on vakuuttava esimerkki siitä, miksi EU:ssa tarvitaan valmiuksia ja infrastruktuuria yleiskäyttöisten tekoälymallien kehittämiseksi. Se auttaa yksinkertaisesti pelastamaan ihmishenkiä.
Lisäksi yleiskäyttöiset tekoälymallit ovat käänteentekeviä tuotantoprosessien ja myös yritysten kannalta. Jotta Euroopan talous säilyisi kilpailukykyisenä, EU:ssa on oltava edellytykset innovoinnille ja kannustettava yrittäjiä ja startup-yrityksiä kehittämään ideoitaan.
Tekoälyyn ja yleiskäyttöisiin tekoälymalleihin liittyy tietenkin riskejä, jotka vaihtelevat malleissa ja sovelluksissa olevista virheistä aina teknologian suoraan rikolliseen käyttöön. Näin ollen EU:lla on myös oltava asiantuntemusta vahingollisten hyökkäysten ja kyberuhkien torjumiseksi, ja sen on pystyttävä tukeutumaan EU:ssa sijaitsevaan infrastruktuuriin, yksinkertaisesti sanottuna sen varmistamiseksi, että ”valot pysyvät päällä”.
Kaikki edellä esitetty osoittaa tarpeen oikeanlaiselle säädökselle, jossa keskitytään koulutusdatan laatuun, koulutusmenetelmiin ja viime kädessä lopputuotteeseen. Sen on pohjauduttava eurooppalaisiin arvoihin, kuten avoimuuteen, kestävyyteen, tietosuojaan ja oikeusvaltioperiaatteen kunnioittamiseen. Valitettavasti usein yleiskäyttöisen tekoälyn merkittävän kehityksen takana ovat EU:n lainkäyttövallan ulkopuoliset toimijat. EU:n on siksi kehitettävä valmiuksiaan valvoa säännöstensä ja eurooppalaisten arvojen noudattamista markkinoillamme toimivien EU:n ja sen ulkopuolisten toimijoiden osalta.
EU:n on heikennettävä suurten, usein Euroopan ulkopuolisten, digitaalialan yritysten määräävää markkina-asemaa muun muassa hyödyntämällä kilpailupolitiikan välineitä. EU:n kilpailuviranomaisten on hyödynnettävä valmiuksiaan ja varmistettava, että hyperskaalatason toimijat eivät käytä väärin yritysten välistä tai yritysten ja viranomaisten välistä markkina-asemaansa.
Viranomaiset voivat tukea yleiskäyttöisten tekoälymallien ja tekoälysovellusten eurooppalaisia tarjoajia hankkimalla niiden tuotteita, mikä osoittaa niiden luotettavuuden uusille käyttäjille ja asiakkaille. EU:lla on tarvittavat asiantuntijat, teknologinen osaaminen ja yrittäjähenki tekoälyn valmistamiseksi Euroopassa. Investointien ja asianmukaisen tietoteknisen infrastruktuurin puute sekä toiminnan laajentamista vaikeuttava sisämarkkinoiden jatkuva pirstoutuminen haittaavat kuitenkin Euroopan tekoälyalan toimijoiden kilpailukykyä.
