Äänioikeuden käyttäminen on kiistatta tehokas keino ilmaista mielipiteitä ja vaikuttaa politiikkaan. Äänestämme vaaleissa yleensäkin niitä, joiden kautta saamme äänemme kuuluviin ja jotka ovat omasta mielestämme sopivimpia edustamaan itseämme, vakaumuksiamme ja arvojärjestelmiämme. Valtaosa ihmisistä ja erityisesti meistä nuorista tuppaa usein kuitenkin unohtamaan, miten suuri vaikutus äänestämisellä on.
Äänioikeuden käyttäminen on kiistatta tehokas keino ilmaista mielipiteitä ja vaikuttaa politiikkaan. Äänestämme vaaleissa yleensäkin niitä, joiden kautta saamme äänemme kuuluviin ja jotka ovat omasta mielestämme sopivimpina edustamaan itseämme, vakaumuksiamme ja arvojärjestelmiämme. Valtaosa ihmisistä ja erityisesti meistä nuorista tuppaa usein kuitenkin unohtamaan, miten suuri vaikutus äänestämisellä on.
Me nuoret julistamme innokkaasti, että haluamme muuttaa maailmaa ja luoda paremman tulevaisuuden paitsi kaikille nykyisille myös tuleville sukupolville. Jossain vaiheessa, kun alkaa tuntua siltä, ettei mielipiteillämme, arvoillamme ja ihanteillamme ole enää merkitystä tai ettei meillä ei ole vaikutusmahdollisuuksia, heitämme kuitenkin hanskat tiskiin.
Tämä tunne on minulle kreikkalaisena nuorena naisena aivan tuttu. Tiedän, miten turhauttavaa on, kun mielipiteitämme ei kuunnella ja kun oikeuksiamme ei kunnioiteta, ja miten avuttomaksi sitä tuntee itsensä, kun näyttää siltä, ettei mitään muuta ole enää tehtävissä. Joskus asiat eivät mene suunnitelmien mukaisesti, vaikka kuinka tekisi parhaansa. Juuri silloin, kun ponnistelut vaikuttavat turhilta, tuppaamme usein unohtamaan sen perusluonteisen tosiasian, että äänestäminen on vaikutuskeinomme. Kuten Barack Obama joskus totesi, jokaisella äänellä on merkitystä.
Valitettavasti en todennäköisesti ole ainoa, jolla on tällaisia kokemuksia, eivätkä ne varmastikaan johdu siitä, että olen kreikkalainen, nuori ja nainen. Tunne on todellisuudessa tuttu monille ihmisille iästä, etnisestä alkuperästä, sukupuolesta, uskonnosta tai henkilökohtaisesta tilanteesta riippumatta.
Äänestäminen on keino saada yhteinen äänemme kuuluviin ja muokata tulevaisuutta toiveidemme mukaiseksi. Ottamalla asiat omiin käsiimme voimme varmistaa, että unelmamme ja arvomme otetaan huomioon päätöksissä, joilla yhteiskuntaa ohjataan. Meidän on toimittava, sillä äänestäminen avaa tien tulevaisuuteen, jossa heijastuu vaikutusvaltaisten nuorten ääni.
John Lewisin viisaita sanoja mukaillen: Jos emme me, niin kuka? Jos ei nyt, niin milloin?
Euroopan talous- ja sosiaalikomitea ehdottaa, että uuden metsien seurantaa koskevan EU:n kehyksen olisi oltava kestäväpohjainen, kustannustehokas ja toimiva. Sen olisi myös oltava ajantasainen, turvallinen ja varma, dynaaminen, kattava ja osallistava, jotta mahdollistetaan paremman suunnittelun ja näyttöön perustuvan päätöksenteon lisäksi myös tiivis yhteistyö tiedemaailman ja käytännön toimijoiden välillä.
Euroopan talous- ja sosiaalikomitea ehdottaa, että uuden metsien seurantaa koskevan EU:n kehyksen olisi oltava kestäväpohjainen, kustannustehokas ja toimiva. Sen olisi myös oltava ajantasainen, turvallinen ja varma, dynaaminen, kattava ja osallistava, jotta mahdollistetaan paremman suunnittelun ja näyttöön perustuvan päätöksenteon lisäksi myös tiivis yhteistyö tiedemaailman ja käytännön toimijoiden välillä.
On ratkaisevan tärkeää varmistaa täydentävyys ja huolehtia siitä, etteivät tiedot mene päällekkäin sellaisten tietojen kanssa, joita jo kerätään ilmastoa, ilmaa ja luonnon monimuotoisuutta koskevan muun lainsäädännön sekä yhteisen maatalouspolitiikan yhteydessä.
Ilmastonmuutokseen liittyvien kysymysten käsittelyä varten tarvitaan maaseudun kehittämiseen, kiertotalouteen ja tieteelliseen tutkimukseen liittyvän datan ohella pitkän aikavälin tietoja. On tärkeää varmistaa yhteentoimivuus ja pitää huoli siitä, että kaikissa EU:n jäsenvaltioissa käytetään erityisesti lisätietoja kerättäessä samanlaista tarkkuustasoa, teknologiaa ja keruutiheyttä. Kaikissa yhteyksissä olisi pyrittävä keventämään hallinnollista taakkaa ja välttämään turhaa byrokratiaa, kuten moninkertaista tietojenkeruuta ja raportointia. Taloudellisille, sosiaalisille ja ympäristöä koskeville metsätiedoille pitäisi antaa sama painoarvo.
Yksityisten omistusoikeuksien ja tietojen omistusoikeuden kunnioittamisen merkitystä ei voida yliarvioida, etenkään toissijaisuusperiaatteen näkökulmasta. Keskeistä on, että yleinen etu on metsätietoinfrastruktuurissa etusijalla.
Jokaisella metsiä hyödyntävällä EU:n jäsenvaltiolla olisi oltava pitkän aikavälin metsäsuunnitelma, joka täydentää muita metsä- ja puunkäyttöstrategioita ja sopii täysin yhteen kestävän kehityksen tavoitteiden kanssa. Sosiaaliset ja taloudelliset näkökohdat olisi nivottava osaksi metsäsuunnitelmia ottaen huomioon metsiin liittyvät moninaiset arvot. Myös kumppanuusperiaatteella ja kansalaisyhteiskunnan osallistumisella pitkän aikavälin metsäsuunnitelmien laadintaan ja täytäntöönpanoon tulee olla suuri painoarvo.
Pysyvän metsäkomitean roolia olisi vahvistettava, ja siihen olisi otettava mukaan asian kannalta merkitykselliset kansalaisyhteiskunnan toimijat.
Huoli vihamielisten valtioiden, kuten Venäjän, pahantahtoisesta vaikuttamisesta on täysin perusteltu. Edullisista lainoista äärioikeistolaisille puolueille, hallintoneuvostopaikoista politiikan unohdetuille suuruuksille, rahakkaista sopimuksista epäilyttäville yrittäjille ja rahoituksesta niin sanotuille kansalaisjärjestöille on paljon esimerkkejä.
Huoli vihamielisten valtioiden, kuten Venäjän, pahantahtoisesta vaikuttamisesta on täysin perusteltu. Edullisista lainoista äärioikeistolaisille puolueille, hallintoneuvostopaikoista politiikan unohdetuille suuruuksille, rahakkaista sopimuksista epäilyttäville yrittäjille ja rahoituksesta niin sanotuille kansalaisjärjestöille on paljon esimerkkejä.
Euroopan on siis oltava hyvin valppaana EU-vaaleja silmällä pitäen. Demokratian puolustuspaketissa esitetään jäsenvaltioille hyviä suosituksia, mutta se tulee aivan liian myöhään. Komissio julkaisi paketin alun perinkin myöhässä ja lykkäsi sitä alkukesästä 2023 vielä yli puolella vuodella, koska lainsäädäntöehdotusta, joka pakettiin oli tarkoitus sisällyttää, kritisoitiin kovasanaisesti ja ennen kaikkea yksimielisesti.
Kun paketti joulukuussa julkaistiin, pahimmat pelot kuitenkin toteutuivat. Ehdotettu direktiivi johtaisi EU:n ulkopuolisten maiden hallituksilta, esimerkiksi Yhdysvalloilta, rahoitusta saavien kansalaisjärjestöjen leimautumiseen. Jo pelkkä ehdotus antaa lisää vettä myllyyn autoritaarisille hallinnoille, jotka yrittävät ulkomaisia agentteja koskevilla laeilla vaientaa demokraattisen opposition.
Direktiiviehdotuksessa esitetyt määritelmät ovat sitä paitsi epämääräisiä, ja varsinaisille Moskovan agenteille jää valtavia porsaanreikiä. Järjestäytyneen kansalaisyhteiskunnan edustajia ihmetyttää, miksei komissio perusta kaikki edunvalvojat kattavaa yleistä avoimuusrekisteriä, joka olisi yhteensopiva voimassa olevien kansallisten lakien kanssa ja tarjoaisi kaikille sidosryhmille selkeän ja turvallisen oikeusperustan.
Komission pitäisi perua direktiiviehdotus ja laatia sille vuodeksi 2025 kokonaisvaltaisemmalla otteella seuraaja, josta on hyötyä muillekin kuin demokratian vihollisille.
Yllätysvieraanamme on eurooppalaisen kansalaisaloitteen puolestapuhuja Bruno Kaufmann. Eurooppalainen kansalaisaloite on ainutlaatuinen väline, jonka tarkoituksena on antaa EU:n kansalaisille mahdollisuus ehdottaa uutta EU-lainsäädäntöä. Kaufmann kertoo, miksi eurooppalainen kansalaisaloite on äärimmäisen tärkeä ja miksi sitä voidaan onnistuessaan vielä joskus pitää yhtenä upeimmista demokraattisista saavutuksista sitten yleisen ja yhtäläisen äänioikeuden saavuttamisen 1900-luvulla.
Yllätysvieraanamme on eurooppalaisen kansalaisaloitteen puolestapuhuja Bruno Kaufmann. Eurooppalainen kansalaisaloite on ainutlaatuinen väline, jonka tarkoituksena on antaa EU:n kansalaisille mahdollisuus ehdottaa uutta EU-lainsäädäntöä. Kaufmann kertoo, miksi eurooppalainen kansalaisaloite on äärimmäisen tärkeä ja miksi sitä voidaan onnistuessaan vielä joskus pitää yhtenä upeimmista demokraattisista saavutuksista sitten yleisen ja yhtäläisen äänioikeuden saavuttamisen 1900-luvulla.
Bruno Kaufmann on ruotsalainen politiikan tutkija ja toimittaja, jonka kirjoituksia nykyaikaisesta suorasta ja edustuksellisesta demokratiasta on julkaistu yli 40 kielellä. Hän raportoi demokratiasta maailmalla Sveitsin yleisradioyhtiön kansainväliselle Swissinfo-palvelulle (swissinfo.ch) ja Pohjois-Eurooppaa koskevista asioista Sveitsin yleisradioyhtiön radio- ja televisiokanaville. Hän on ollut perustamassa useita demokratiaa tukevia organisaatioita, esimerkiksi Initiative and Referendum Institute, Democracy International ja Global Forum on Modern Direct Democracy, ja on jäsenenä niiden hallituksissa. Hän on kansainvälisen yhteistyön johtaja Sveitsin demokratiasäätiössä (Swiss Democracy Foundation).
Yli 100 nuorta EU:sta, ehdokasmaista ja Yhdistyneestä kuningaskunnasta kokoontui ”Sinun Eurooppasi, sinun mielipiteesi” -tapahtumaan (YEYS) jakamaan Euroopan unionin tulevaisuutta koskevia näkemyksiään ja suosituksiaan. EU-vaalien lähestyessä YEYS 2024 -tapahtumassa on asetettu etusijalle välinpitämättömyyden torjuminen ja nuorten osallistumisen edistäminen.
Yli 100 nuorta EU:sta, ehdokasmaista ja Yhdistyneestä kuningaskunnasta kokoontui ”Sinun Eurooppasi, sinun mielipiteesi” -tapahtumaan (YEYS) jakamaan Euroopan unionin tulevaisuutta koskevia näkemyksiään ja suosituksiaan. EU-vaalien lähestyessä YEYS 2024 -tapahtumassa on asetettu etusijalle välinpitämättömyyden torjuminen ja nuorten osallistumisen edistäminen.
Tärkeimmät suositukset:
Otetaan käyttöön nuorten kiintiö Euroopan parlamentin vaaleissa.
Annetaan direktiivi, jossa säädetään toimitusketjuja ja yritysten toimintaa koskevista ihmisoikeus- ja ympäristönäkökohdista.
Luodaan sosiaalista mediaa varten oikeudellinen kehys polarisoitumisen ja disinformaation torjumiseksi.
Kehitetään seksuaali- ja lisääntymisoikeuksia koskeva standardoitu strategia.
Otetaan käyttöön erityiset suuntaviivat ilmaston kannalta haitallisten tavaroiden verotusta varten ja rahoitetaan tuotoilla ilmastoystävällisiä aloitteita.
Nämä ehdotukset toimitetaan EU:n toimielimille ja poliittisille päättäjille, sisällytetään kansalaisyhteiskuntaviikon tuloksiin ja otetaan huomioon ETSK:n päätöslauselmassa tulevista Euroopan parlamentin vaaleista.(gb)
Eurooppalainen kansalaisaloite ja yleisesti demokratian tila antavat paljon valittamisen aihetta.
Varieties of Democracy -instituutin 7. maaliskuuta esittämän tuoreimman maailmanlaajuisen Democracy Report -kertomuksen mukaan demokratioissa elävien ihmisten määrä on vähentynyt verrattuna lähes 40 vuoden takaiseen tilanteeseen. Vaikka tänä vuonna maailmassa on ennätysmäärä ihmisiä, joilla on mahdollisuus äänestää, monet niistä maista, joissa nyt järjestetään vaalit, ovat muuttumassa yhä itsevaltaisemmiksi.
Euroopan talous- ja sosiaalikomitean maaliskuun alussa järjestämällä ensimmäisellä kansalaisyhteiskuntaviikolla kuultiin myös valituksia eurooppalaisesta kansalaisaloitteesta, joka on maailman ensimmäinen rajatylittävä suora demokraattinen väline. ”Liian monimutkainen”, ”ei varsinaisesti houkutteleva”, ”ei herätä suurta luottamusta”, ”tehoton” ja ”huonosti tunnettu” olivat vain muutamia niistä vähemmän mairittelevista arvioista, joita kansalaisyhteiskunnan sidosryhmät ja median, tiedemaailman ja hallinnon edustajat esittivät eurooppalaisesta kansalaisaloitteesta.
Pidän näitä hyvin kriittisiä arvioita ikävän osuvina, mutta myös liian varovaisina ja maltillisina. Demokratia ansaitsee valta-aseman maailmassa. Sen saavuttamiseksi meidän on tämän maailman kansalaisina ja äänestäjinä tavoiteltava jotain, joka ylittää sen, mitä meillä jo on.
Eli on tehtävä muutakin kuin vain pelattava puolustuspeliä pelkoa, nykypäivän diktaattoreja ja heidän raukkamaisia klikkejään vastaan. Meidän on otettava paljon isompia askeleita eteenpäin. Eurooppalaisen kansalaisaloitteen kehittäminen olisi tällainen askel,
sillä mitä kaikkea se onkaan: se on oikeus ja väline, jollaista ei ole koskaan aiemmin ollut missään päin maailmaa. Se on monimutkainen ja kattavasti suunniteltu, digitaalinen, suoraan demokraattinen ja valtioiden rajat ylittävä, sillä on tukirakenne ja sitä käytetään paljon.
Eurooppalainen kansalaisaloite perustettiin vuonna 2012, ja sitä on sittemmin käytetty ja paranneltu, mikä osoittaa, että demokraattista toimintaympäristöä voidaan laajentaa ja vahvistaa jopa kaikkein vaikeimmissa olosuhteissa.
Ensi vuonna hellitystä lapsesta tulee toivottavasti 13-vuotias jääräpäinen teini, joka osaa näyttää Euroopalle ja maailmalle, mihin se pystyy. Ja me tarvitsemme tätä tuoretta ja villiä voimaa, jotta voimme puhaltaa uutta henkeä kansallisvaltioiden ja Euroopan unionin byrokraattisten rakenteiden jähmeä ajattelutapaan.
Meidän ei todellakaan tarvitse poukkoilla ja keksiä jatkuvasti uudestaan yhteiselon demokraattisia muotoja innovoinnin nimissä, vaan meidän on keskityttävä eurooppalaiseen kansalaisaloitteiseen ja varmistettava, että se saavuttaa täysivaltaisuuden 16-vuotiaana tai ainakin viimeistään 18-vuotiaana tämän vuosikymmenen lopulla.
Mitä tämä tarkoittaa? Vuoteen 2028 tai 2030 mennessä on tapahduttava kaksi suurta muutosta. Ensinnäkin eurooppalaiselle kansalaisaloitteelle on annettava asialistan määrittelyssä samat valtuudet kuin Euroopan parlamentilla. Toisin sanoen eurooppalaisten olisi voitava ehdottaa lainsäädäntöä ja muita hallintotoimia samaan tapaan kuin Euroopan parlamenttiin valitut jäsenet.
Toiseksi EU:n kansalaisten olisi tämän vuosikymmenen loppuun mennessä voitava lainsäädäntöaloitteiden lisäksi panna alulle Euroopan laajuisia kansanäänestyksiä tärkeistä aiheista. Yleiseurooppalainen kansanäänestys ei ole uusi ajatus, mutta aika on nyt sille kypsä eurooppalaisen kansalaisaloitteen perustamisen ja alkutaipaleen ansiosta.
Jos eurooppalaista kansalaisaloitetta pystytään kehittämään tulevaisuudessa tähän suuntaan, ihmiset voivat aloitetta ja tätä aikaa myöhemmin muistellessaan nähdä siinä välineen, joka on tuottanut yhden upeimmista demokraattisista saavutuksista sitten yleisen ja yhtäläisen äänioikeuden saavuttamisen 1900-luvulla.
Slovakialaisen Integra-järjestön Crazy? So what! -hankkeessa (”Hullu? Entä sitten!”) nuoret opiskelijat kohtaavat ihmisiä, joilla on ollut mielenterveysongelmia. Opiskelijat saavat yhden päivän mittaisessa opetustilaisuudessa kuulla ensi käden tietoa siitä, millaista on selvitä mielenterveyskriisistä ja mistä saa apua. Integran johtaja Jana Hurova kertoi, että hanke auttaa lieventämään mielenterveysongelmien kanssa kamppailevien ihmisten leimaamista ja tuo nuorille toivonkipinän.
Slovakialaisen Integra-järjestön Crazy? So what! -hankkeessa (”Hullu? Entä sitten!”) nuoret opiskelijat kohtaavat ihmisiä, joilla on ollut mielenterveysongelmia. Opiskelijat saavat yhden päivän mittaisessa opetustilaisuudessa kuulla ensi käden tietoa siitä, millaista on selvitä mielenterveyskriisistä ja mistä saa apua. Integran johtaja Jana Hurova kertoi, että hanke auttaa lieventämään mielenterveysongelmien kanssa kamppailevien ihmisten leimaamista ja tuo nuorille toivonkipinän.
Mikä sai teidät käynnistämään hankkeenne tai aloitteenne?
Organisaatiomme on tukenut mielenterveysongelmaisia ihmisiä jo vuosien ajan. Nämä ihmiset ovat menettäneet työpaikkansa, kotinsa, ystävänsä ja joskus perheensäkin sairautensa vuoksi. Heidän koko maailmansa on kääntynyt ylösalaisin. Perustimme Slovakian ensimmäisen yhteisöllisen mielenterveyspalvelun lähes 30 vuotta sitten. Tavoitteena oli varmistaa, että näitä ihmisiä tuetaan psykiatrisen sairaalahoidon jälkeen ja he voivat jatkaa normaalia, sairautta edeltänyttä elämäänsä. Tuimme potilasjärjestöjen perustamista Slovakiaan ja toteutimme erilaisia ohjelmia mielenterveysongelmiin liittyvän leimautumisen vähentämiseksi. Mukana on ihmisiä, joilla on vakavia mielenterveysongelmia, kuten skitsofrenia. Monet ovat jo onnistuneet palaamaan yhteiskuntaan ja löytämään uuden merkityksen elämälleen.
Kaikki toimintamme on alusta alkaen toteutettu perinteisestä poikkeavalla tavalla: toimimme yhteistyössä asiakkaidemme kanssa heidän tarpeidensa määrittämiseksi mahdollisimman tarkasti. Sovelsimme samaa lähestymistapaa myös Crazy? So what! -ohjelmaan. Monet asiakkaistamme ovat löytäneet merkityksellisyyden tunteen tapaamalla nuoria ja kertomalla henkilökohtaisen kokemuksensa pohjalta, mitä heiltä nuorena puuttui ja mikä tekijä sai myöhemmin mielenterveysongelman puhkeamaan.
Mielenterveyden tärkeyttä on tarpeen korostaa yhä enemmän. Taito luovia henkilökohtaisten kriisien läpi on suuri vahvuus.
Aloitimme Crazy? So what! -ohjelman Slovakiassa vuonna 2005 yhdessä saksalaisten ja tšekkiläisten kumppaneiden kanssa. Olemme kuitenkin vasta hiljattain onnistuneet vakiinnuttamaan ohjelman ja laajentamaan sitä. Olemme kouluttaneet valmentajia ja uusia tiimejä ja vierailemme uusissa kouluissa.
Miten hankkeenne on otettu vastaan? Saitteko jonkinlaista palautetta auttamiltanne henkilöiltä? (Voitteko mahdollisesti antaa esimerkin?)
Nuoret ovat aina hyvin vaikuttuneita, kun he tapaavat mielenterveyskriisistä selvinneitä ihmisiä, joilta he saavat kysyä mitä tahansa. He ymmärtävät näin, että jos heillä itsellään on ongelmia, apua on aina saatavilla. Yksi kokonainen opetuspäivä ja tasavertainen viestintä ovat keinoja varmistaa, että osallistujille jää aina myönteinen vaikutelma.
Ihmiset, joilla on henkilökohtaista kokemusta mielenterveysongelmista, voivat antaa nuorille rohkeutta tehdä jotain omille ongelmilleen. Lähes jokaisessa luokassa on oppilaita, joilla on ongelmia. Toivonkipinän antaminen heille on erittäin arvokasta. Toisaalta myös oman elämän kokemuksista kertominen on voimaannuttava kokemus. Nämä henkilöt päättävät itse, kuinka paljon paljastavat elämästään oppilaille. Näin he kokevat itsensä arvokkaiksi ja tuntevat, että heitä ymmärretään.
Saimme paljon kommentteja oppilailta: he esimerkiksi kertoivat, etteivät yleensä pääse tapaamaan mielenterveysongelmaisia ihmisiä tai että meidän tulisi oppia hyväksymään tällaiset ihmiset eikä tuomita heitä siitä, että he ovat erilaisia.
Saimme palautetta myös ohjelmaan osallistuvilta mielenterveyshäiriöitä henkilökohtaisesti kokeneilta henkilöiltä. Yksi kertoi:
”Ohjelma antaa minulle rohkeuden kävellä pää pystyssä. Haluan viimein elää! Oppilaille puhuminen on rankkaa mutta palkitsevaa. Oppilaat ovat hyvin avoimia, eivätkä he juuri arkaile sosiaalisia kontakteja. Paras asia minulle on, että he osoittavat, että meitä yhdistäviä tekijöitä on paljon enemmän kuin meitä erottavia tekijöitä ja että käsitys ”hulluista” on väärä. On mahtavaa, että voin auttaa ihmisiä viimein puhumaan mielenterveysongelmista ilman häpeää tai piilottelua. ”
Meitä motivoivat eteenpäin nuoret. Jokaisen opetuspäivän jälkeen keskustelemme siitä, miten tärkeä Crazy? So what! -ohjelma on heille ja että sitä täytyy jatkaa, jotta jokainen Slovakian nuori oppii ymmärtämään oman mielenterveytensä merkityksen.
Suunnitteletteko jo uusia hankkeita?
Haluaisimme, että kaikki nuoret voisivat saada tällaista kasvatusta ja että voisimme laajentaa ohjelmaa Slovakian muille alueille. Sitä on jo toteutettu Saksassa (jossa se alun perin aloitettiin), Slovakiassa, Tšekissä ja Itävallassa. Tänä vuonna koulutimme myös ensimmäiset tiimimme Ukrainaan.
Kuinka tärkeää on mielestänne keskustella avoimesti mielenterveysongelmista? Millaisen viestin hankkeenne välittää?
Haluamme levittää viestiä siitä, että mielenterveysongelmissa ei ole mitään hävettävää. Häpeällistä on sen sijaan se, jos emme tee mitään oman terveytemme vaalimiseksi. Ei ole terveyttä ilman mielenterveyttä.
Pääajatus Crazy? So what! -ohjelman taustalla on painottaa mielenterveyden tärkeyttä hyvinä aikoina ja samalla edistää mielenterveysongelmaisten ihmisten ymmärtämistä.
Mielestämme on parempi ehkäistä kuin hoitaa. Se on myös tehokkaampaa. Luomme rohkeutta ja motivaatiota ja olemme optimistisia. Apua on aina saatavilla. Joskus riittää, kun on joku, jolle puhua. Unelmien puolesta taisteleminen ei ole koskaan helppoa, mutta se kannattaa.
Asiaa koskevat faktat ja luvut eivät esitä ruusuista kuvaa mielenterveydestä EU:ssa, vaan pikemminkin antavat aihetta toimiin. ETSK kannattaa tehokkaampia kansallisen ja EU-tason toimenpiteitä mielenterveyden edistämiseksi. Komitea on myös vaatinut sitovaa lainsäädäntöä psykososiaalisten riskien ehkäisemiseksi työpaikalla. Mielenterveysaiheisella kansalaisyhteiskuntapalkinnolla ETSK antaa tunnustusta kansalaisyhteiskunnan jatkuville pyrkimyksille parantaa eurooppalaisten hyvinvointia.
Asiaa koskevat faktat ja luvut eivät esitä ruusuista kuvaa mielenterveydestä EU:ssa, vaan pikemminkin antavat aihetta toimiin. ETSK kannattaa tehokkaampia kansallisen ja EU-tason toimenpiteitä mielenterveyden edistämiseksi. Komitea on myös vaatinut sitovaa lainsäädäntöä psykososiaalisten riskien ehkäisemiseksi työpaikalla. Mielenterveysaiheisella kansalaisyhteiskuntapalkinnolla ETSK antaa tunnustusta kansalaisyhteiskunnan jatkuville pyrkimyksille parantaa eurooppalaisten hyvinvointia.
ETSK päätti omistaa arvostetun kansalaisyhteiskuntapalkintonsa mielenterveydelle, kun kävi ilmi, että covid-19-pandemian jälkeen mielenterveyshäiriöt, kuten ahdistuneisuus ja masennus, ovat lisääntyneet kaikkialla Euroopassa. OECD:n mukaan niiden nuorten osuus, joilla on ahdistuneisuuden oireita, yli kaksinkertaistui useissa Euroopan maissa. Pandemia alensi myös syömishäiriöiden alkamisikää, erityisesti murrosikäisten nuorten keskuudessa. Jo ennen covid-19-pandemian puhkeamista mielenterveysongelmista kärsii ainakin 84 miljoonaa ihmistä – noin joka kuudes – eri puolilla EU:ta.
Noin 4 prosenttia vuotuisista kuolemantapauksista EU:ssa johtuu mielenterveysongelmista ja käyttäytymishäiriöistä. Mielenterveysongelmilla on myös valtava taloudellinen vaikutus: niiden suorien ja välillisten kustannusten osuus BKT:stä on noin 4 prosenttia. Yli kolmannes näistä kustannuksista johtuu alhaisemmista työllisyysasteista ja työn tuottavuuden laskusta.
Eurostatin mukaan 15–64-vuotiaista 44,6 prosenttia ilmoitti vuonna 2020, että he kohtaavat työssään riskitekijöitä psyykkiselle hyvinvoinnilleen. Työtaakka tai kiire olivat yleisimmin mainittuja psyykkisen hyvinvoinnin riskitekijöitä työssä. Niille sanoi altistuvan lähes viidesosa EU:n työssäkäyvistä.
Henkinen hyvinvointi on noussut EU:n poliittisen asialistan kärkeen. Tämän seurauksena komissio hyväksyi kesäkuussa 2023 kokonaisvaltaisen lähestymistavan mielenterveyteen. Uudella lähestymistavalla, jota tuetaan 1,23 miljardin euron EU-rahoituksella, pyritään edistämään mielenterveyttä kaikkien EU:n toimintapolitiikkojen puitteissa keskittyen kolmeen ohjaavaan periaatteeseen: käytössä on riittävät ja tehokkaat ennaltaehkäisytoimet, tarjolla on laadukkaita ja kohtuuhintaisia mielenterveyspalveluja ja -hoitoa ja toipuja pääsee integroitumaan uudelleen yhteiskuntaan. Mielenterveys on myös yksi ETSK:n poliittisista painopisteistä ja on sen työn keskiössä.
ETSK vastaanotti peräti 105 hakemusta eri puolilta EU:ta. Ne koskivat hyvin moninaisia hankkeita, mm. sellaisia, joilla ehkäistään psykososiaalisia riskejä työpaikoilla tai puututaan päihteiden väärinkäytön ja verkkoriippuvuuden kaltaisiin ongelmiin tai joilla pyritään torjumaan mielenterveysongelmiin liittyvää leimautumista ja edistämään yhteisölähtöistä apua. ETSK toivoo, että kunnioittamalla ja esittelemällä näitä tärkeitä valtiosta riippumattomia toimia mielenterveyden edistämiseksi, komitea voi innostaa myös muita tahoja samankaltaiseen toimintaan. (sg)
ETSK:n kansalaisyhteiskuntapalkinnolla annetaan tunnustusta yksityishenkilöiden, kansalaisjärjestöjen ja yritysten toteuttamille voittoa tavoittelemattomille hankkeille. Vuosittain vaihtuvaksi teemaksi valitaan jokin ETSK:n työn kannalta tärkeä aihepiiri. Mielenterveydelle omistetun neljännentoista kansalaisyhteiskuntapalkinnon voittaja on Irlannin Third Age -säätiö ja sen sosiaalinen osallistamisverkosto AgeWell, joka torjuu vanhusten yksinäisyyttä.
ETSK:n kansalaisyhteiskuntapalkinnolla annetaan tunnustusta yksityishenkilöiden, kansalaisjärjestöjen ja yritysten toteuttamille voittoa tavoittelemattomille hankkeille. Vuosittain vaihtuvaksi teemaksi valitaan jokin ETSK:n työn kannalta tärkeä aihepiiri. Mielenterveydelle omistetun neljännentoista kansalaisyhteiskuntapalkinnon voittaja on Irlannin Third Age -säätiö ja sen sosiaalinen osallistamisverkosto AgeWell, joka torjuu vanhusten yksinäisyyttä.
Euroopan talous- ja sosiaalikomitea (ETSK) palkitsi 7. maaliskuuta viisi voittoa tavoittelematonta järjestöä niiden merkittävästä panoksesta EU:ssa dramaattisesti lisääntyneiden mielenterveyshäiriöiden torjuntaan.
Palkintosumma oli 50 000 euroa ja se jaettiin viiden voittajahankkeen kesken.
Irlantilainen hyväntekeväisyysjärjestö Third Age Foundation sai ensimmäisen palkinnon, jonka arvo on 14 000 euroa.
Kukin neljästä muusta palkinnon saajasta sai 9000 euroa, ja ne sijoittuivat seuraavasti:
2. palkinto: Pro Lapinlahti -yhdistys, SUOMI, sen ylläpitämän Lapinlahden Lähde ‑yhteisökeskuksen johdosta
3. palkinto:Integra, SLOVAKIA, Crazy? So what! ‑aloitteen johdosta
5. palkinto: Animenta-järjestö, ITALIA Telling Stories for Good -hankkeen johdosta.
ENSIMMÄISEN PALKINNON SAAJA
Sosiaalisen osallistamisverkoston AgeWell:in avulla irlantilainen hyväntekeväisyysjärjestö Third Age Foundation auttaa yksinäisiä, heikkoja ja haavoittuvia ikääntyneitä. Ainutlaatuisessa yhteisöllisessä palvelussa yli 50-vuotiaat vapaaehtoiset tukevat haavoittuvassa asemassa olevia ja apua tarvitsevia ikääntyneitä. Kotikäyntien ja mielenterveyttä koskevan älypuhelinsovelluksen yhdistelmää hyödyntävässä AgeWell-verkostossa tarjotaan seuraa ja emotionaalista tukea ja pyritään tunnistamaan terveysriskit varhaisessa vaiheessa.
MUUT VOITTAJAHANKKEET
Toisen sijan sai suomalainen Pro Lapinlahti -yhdistys ja sen ylläpitämäLapinlahden Lähde ‑yhteisökeskus. Entisen Lapinlahden sairaalan toimitiloikseen kunnostanut keskus järjestää erilaisia mielenterveysosaamiseen liittyviä työpajoja ja tapahtumia. Keskuksessa käy jopa 50 000 vierailijaa vuodessa. Keskus on julistettu määrittelyistä vapaaksi alueeksi, missä jokainen saa olla oma itsensä tulematta leimatuksi ja missä holhoamisen sijaan tarjotaan mahdollisuuksia voimaantumiseen.
Kolmannen palkinnon sai slovakialainen Integra-järjestö Crazy? So what! -aloitteellaan (”Hullu? Entä sitten!”), joka murtaa stereotypioita edistämällä mielenterveyden myötätuntoista ymmärrystä nuorten keskuudessa. Se tarjoaa ensi käden tietoa mielenterveysongelmien kanssa elämisestä ja niistä toipumisesta.
Neljännen palkinnon voittajan, suomalaisen Lilinkotisäätiön, pyrkimyksenä on tukea mielenterveyttä innovatiivisella ja luovalla The World of Recovery -pelikokonaisuudella. Pelit edistävät mielenterveyden elpymistä tavoitteilla, jotka tukevat tervettä minäkuvaa sekä itsenäistä, aktiivista ja mielekästä elämää. Peleistä toinen on väkivallaton mobiilisovellus ja toinen palkittu pöytäroolipeli. Ne on suunnattu mielenterveysongelmista ja päihderiippuvuudesta toipuville sekä ammattilaisille, ja niiden käyttö on maksutonta.
Viidenneksi sijoittui italialaisen voittoa tavoittelemattoman järjestön Animentan Telling Stories for Good -hanke. Hankkeessa kirjoitetaan uusiksi stereotyyppisiä narratiiveja syömishäiriöistä, joista kärsii pelkästään Italiassa yli neljä miljoonaa ihmistä, joista kaksi miljoonaa on murrosikäisiä nuoria. Järjestön ennaltaehkäisy- ja valistusohjelmia toteuttavat vapaaehtoiset ammattilaiset verkossa ja kouluissa eri puolilla Italiaa.
ETSK käynnisti tämänvuotisen palkinnon haun heinäkuussa 2023. Omistamalla palkinnon mielenterveydelle ETSK halusi kiinnittää huomiota kansalaisyhteiskunnan keskeiseen rooliin mielenterveyden hoidossa ja mielenterveysongelmien ennaltaehkäisyssä. Palkintojen saajat valittiin yli sadasta kilpailuun ilmoittautuneesta hankkeesta, jotka edustavat 23:a jäsenvaltiota.
Palkinnon aiempia aiheita ovat olleet muun muassa nuoret ja Ukrainalle osoitettu apu, ilmastotoimet, sukupuolten tasa-arvo, naisten vaikutusmahdollisuuksien lisääminen ja muuttoliike. Vuonna 2020 ETSK korvasi kansalaisyhteiskuntapalkintonsa kertaluonteisella kansalaissolidaarisuuden palkinnolla, jonka aiheena oli covid-19-pandemian torjunta. (ll)
