Tervetuloa Euroopan talous- ja sosiaalikomitean (ETSK) Ihmisten tasalta -podcastiin. Vuoden 2024 EU-vaalit lähestyvät kovaa vauhtia, ja tällä kertaa aiheena ovatkin kolmen sellaisen ryhmän toiveet ja huolenaiheet, joiden näkemykset jäävät poliittisilta päättäjiltä usein huomioimatta. Kyse on vammaisista henkilöistä, ikäihmisistä ja nuorista. 

Vierainamme ovat Inclusion Europe -järjestön puheenjohtaja Milan Šveřepa, joka puhuu vuoden 2024 EU-vaalien esteettömyydestä ja saavutettavuudesta, nuorisoaktivisti ja sosiaalisen median vaikuttaja Nina Skočak, joka kertoo, miksi vaaleilla on nuorten kannalta väliä, ja ikäihmisten etuja ajavan AGE Platform -verkoston puheenjohtaja Heidrun Mollenkopf, jolta saamme kuulla, tuntevatko ikääntyvät ihmiset pääsevänsä osallisiksi vaalikeskusteluista vai kokevatko he tulevansa sivuutetuiksi ja poliitikkojen kävelevän ylitseen. Lisäksi viestinnästä vastaava ETSK:n varapuheenjohtaja Laurențiu Plosceanu kertoo, miten komitea pyrkii jatkuvasti saamaan kansalaisyhteiskunnan äänen paremmin kuuluviin ja varmistamaan, että muita heikommassa asemassa olevat eivät jää syrjään. 

Kuuntele komitean podcastia, käytä ääntäsi ja tuo mielipiteesi esiin. Vaikuta ja tee Euroopasta toiveittesi mukainen!

Cillian Lohan 

Ihmisten liikkuminen EU:n alueella on hyödyttänyt kaikkia osapuolia monin eri tavoin. Nuorten liikkumisella on ollut erityisen tärkeä merkitys, sillä se on antanut nuorille mahdollisuuden tutustua Euroopan eri kulttuureihin ja nähdä, miten muissa Euroopan maissa eletään. Nuorille on myös tarjoutunut näin mahdollisuus havaita, miten paljon meillä on yhteistä. Vieraileminen toisessa maassa työn tai opiskelun takia auttaa meitä kaikkia ymmärtämään yhteistä ihmisyyttämme. Riippumatta siitä, mitä kieltä puhumme, mitä syömme tai millaisissa ilmasto-oloissa elämme, jaamme monia asioita: meillä on perhe- ja ystävyyssuhteita, toiveita, ongelmia, haasteita ja mahdollisuuksia. 

Vaihtotoiminta maiden välillä on mukana luomassa yhteiskuntaa, jossa aikuiset ymmärtävät muita ihmisiä ja suhtautuvat heihin suopeasti. Emme pidä enää naapurimaiden kansalaisia vieraina vaan ystävinämme. 

Meidän ei pidä aliarvioida roolia, joka tällä toiminnalla on rauhan ja vakauden ylläpitämisessä Euroopassa. Nuorten liikkuminen on jatkuvan yhteistyön kulmakivi.

Tätä taustaa vasten ehdotin oma-aloitteisen lausunnon laatimista nuorten liikkumisesta ja nuorten välisistä suhteista brexitin jälkeisessä EU:ssa. Kuulimme asianomaisia ryhmiä laaja-alaisesti, ja tässä saimme apua kollegoilta, henkilöstöltä ja jäseniltä. Mukana oli edustajia EU:sta ja Yhdistyneestä kuningaskunnasta, tapasimme verkossa ja kasvokkain, järjestimme kyselyjä ja kävimme sähköpostivaihtoa. Saimme työllemme vahvan tuen ETSK:n täysistunnossa, kun lausunto hyväksyttiin ylivoimaisella äänten enemmistöllä. 

EU:n toimielimet ovat vastanneet tilanteeseen tuomalla Yhdistyneen kuningaskunnan nuorten ulottuville laajan tarjonnan parannettuja liikkumisjärjestelyjä. Yhdistyneen kuningaskunnan ensireaktio on ollut torjuva, mutta pyrimme jatkossakin tuomaan esille, mitä hyötyä näistä järjestelyistä on molemmille osapuolille,

ja tekemään selväksi, että myös muut kuin yliopisto-opiskelijat ja täysipäiväiset opiskelijat voivat hyötyä muun muassa sellaisten ohjelmien kuin Erasmus+ tai Luova Eurooppa varoista. Tällaisten EU:n aloitteiden ansiosta kaikilla nuorilla on mahdollisuus osallistua vaihto-ohjelmiin ja hankkia kokemuksia, mikä olisi muutoin hyvin vaikeaa.

Taloudellisista kustannuksista ja tuotoista tehdään kylmiä laskelmia. Taloudellinen puoli on kuitenkin vain osa tuotettua arvoa. Liikkumisen ja vaihtotoiminnan todellinen arvo perustuu yhteisiin kokemuksiin ja keskinäiseen ymmärrykseen. Elinvoimainen ja monikulttuurinen Eurooppa edellyttää ihmisten vuorovaikutusta ja liikkumista. ETSK aikoo tehdä työtä tämän eteen jatkossakin. Jatkamme yhteistyötä Yhdistyneen kuningaskunnan kansalaisyhteiskunnan kanssa ja annamme näin tekojen puhua puolestaan ja pyrimme toimimaan esimerkkinä. 

Olemme allekirjoittaneet yhteisymmärryspöytäkirjan Yhdistyneen kuningaskunnan kansalaisyhteiskunta-allianssin ja myös Skotlannin neuvoa-antavan Eurooppa-asioiden foorumin kanssa (ETSK:n entisen jäsenen Irene Oldfatherin myötävaikutuksella). Jatkamme tätä työtä entistä vakaammin. Nuorisoala on osoittanut johtajuutta epävakaina aikoina etenkin ilmastoasioissa. On tehtävä yhteistyötä institutionaalisella tasolla, jotta alalle voitaisiin tarjota kaikki tarvittavat välineet työn tehostamiseksi ja jotta voitaisiin hyödyntää nuorten voimaa valoisamman tulevaisuuden luomiseksi meille kaikille.

Stefano Mallia, Euroopan talous- ja sosiaalikomitean työnantajat-ryhmän puheenjohtaja

Kuluneilta kahdelta vuosikymmeneltä ja Eurooppa-hankkeen käynnistymisen jälkeisistä seitsemästä laajentumiskierroksesta saatujen kokemusten pohjalta lienee paikallaan esittää vuoden 2004 suuren laajentumisen vuosipäivän kunniaksi muutamia fakta- ja numerotietoja, jotta kesäkuussa pidettävien EU-vaalien edellä käytäviä tunnepohjaisia keskusteluja saataisiin ohjattua asiakeskeisempään suuntaan.

Kolme vuotta jatkunut sota Ukrainassa on nostanut laajentumiskysymyksen jälleen Euroopan geopoliittisen asialistan kärkeen. Ukrainalle, Moldovalle, Bosnia ja Hertsegovinalle ja Georgialle ripeästi myönnetty ehdokasmaan asema sekä Pohjois-Makedonian ja Albanian kanssa vihdoinkin aloitetut liittymisneuvottelut ovat ratkaisevia edistysaskeleita politiikassa, joka on ollut pysähdyksissä vuosien ajan.

Jotta uusi kehitysvauhti saataisiin jatkumaan suunnitellusti, laajentumista puoltavat taloudelliset perusteet olisi tuotava selvästi esiin.

Demokratisoituminen ja oikeusvaltioperiaate ovat tietysti koskemattomia periaatteita samoin kuin laajentumisprosessin ansioperusteinen eteneminenkin: oikotietä ei ole. Viime kädessä ihmiset on kuitenkin saatava vakuuttuneiksi mahdollisesta taloudellisesta hyödystä ja vauraudesta, josta seuraavan sukupolven eurooppalaiset pääsevät nauttimaan.

Jos vanhoihin merkkeihin on uskominen, voidaan huoletta sanoa, että laajentumista puoltavat taloudelliset perusteet ovat kiistattomat. Vanhojen ja uusien jäsenvaltioiden välinen kauppa lähes kolminkertaistui virallisen liittymistä valmistelleen prosessin aikana vuosina 1994–2004, ja uusien jäsenvaltioiden keskinäinen kauppa viisinkertaistui. Silloisten 15 jäsenvaltion muodostaman EU:n talous kasvoi liittymisprosessin alkamisen ja vuoden 2008 välisenä aikana keskimäärin 4 prosenttia, ja tästä puolet oli liittymisprosessin ansiota. Lisäksi prosessin myötä saatiin vuosina 2002–2008 luotua 3 miljoonaa uutta työpaikkaa.

Covid-19-pandemia ja Ukrainan sota ovat osoittaneet, että EU:n on pohdittava taloudellista selviytymiskykyään uudelleen erityisesti vihreän ja digitaalisen siirtymän yhteydessä. REPowerEU-suunnitelman avulla pyritään lisäämään uusiutuvan energian tuotantoa Euroopassa, ja lisäksi nettonollateollisuutta koskevassa säädöksessä ja kriittisiä raaka-aineita koskevassa säädöksessä edellytetään, että 40 prosenttia vihreistä arvoketjuista ja raaka-aineiden arvoketjuista siirretään unioniin. EU:n jäsenehdokasvaltioilla, erityisesti Ukrainalla, voi olla tärkeä merkitys taloudellisen turvallisuuden parantamisessa.

Luonnonvaroista todettakoon, että Ukrainalla on Norjan jälkeen Euroopan suurimmat kaasuvarannot. Lisäksi se kuuluu Euroopan suurimpiin vesivoiman tuottajiin ja pystyy lisäämään sekä vesivoiman että muiden vihreiden energiamuotojen, esimerkiksi tuuli-, aurinko- ja bioenergian, tuotantoaan. Ukraina on myös ollut merkittävä metallien viejä, ja sen alueella on litiumin ja harvinaisten maametallien esiintymiä. Nämä metallit ovat ratkaisevan tärkeitä vihreän teollisuuden ja digitaaliteollisuuden kannalta.

Lisäksi Ukrainan maataloustoimiala on yksi maailman suurimmista, ja sen yhdentyminen sisämarkkinoihin parantaisi merkittävästi EU:n elintarviketurvaa.

Myös hyödyt, joita Länsi-Balkanin maille koituu entistä tiiviimmästä osallistumisesta sisämarkkinoille, ovat ilmiselvät. Esimerkiksi Kroatian BKT on kasvanut tasaisesti maan liityttyä EU:hun vuonna 2013, mikä on merkinnyt aiempaa suurempia tuloja maan asukkaille. Asukaskohtainen BKT on kasvanut vuoden 2013 jälkeen keskimäärin 67 prosenttia (10 440 eurosta yli 17 240 euroon).

EU:n jäsenyyttä tavoittelee jopa yhdeksän uutta maata, eikä taival tule olemaan helppo. Muita vaihtoehtoja ei kuitenkaan ole: jos EU haluaa olla maailmanmahti, siitä on ensin tultava alueellinen mahti. 

Kirjoittanut Pat Cox

Erityisvieraamme, Euroopan parlamentin entinen puhemies Pat Cox, muistaa 20 vuotta sitten tapahtuneen EU:n suuren laajentumisen ainutlaatuisen toiveikkuuden aikana, jolloin maanosa saattoi lopulta hengittää molemmilla keuhkoillaan: itäisellä ja läntisellä. Putinin julistaessa myyttiään slaavilaisesta veljeydestä ballististen ohjusten räjähdysten säestämänä EU on edelleen vapaiden ja itsenäisten kansojen vapaaehtoinen liitto, joka perustuu ihmisoikeuksien kunnioittamisen, tasa-arvon ja oikeusvaltion perusarvoihin.

EU:n neuvoston silloisen puheenjohtajavaltion Irlannin Dublinissa 1. toukokuuta 2004 järjestämä tapahtuma ja Euroopan parlamentissa Strasbourgissa 3. toukokuuta 2004 järjestetty tervetuliaistilaisuus piirtyvät mielessäni poliittisesti mutta myös emotionaalisesti ainutlaatuisen myönteisyyden ja toivon täyttäminä päivinä ja symbolisina kotiinpaluun ja jälleenyhdistymisen hetkinä, jolloin maanosa hengitti molemmilla keuhkoillaan: itäisellä ja läntisellä. Seamus Heaney luki Dublinissa runonsa Beacons at Bealtaine, joka ilmentää taustalla vaikuttanutta optimismia sen suhteen, mitä tämä historiallinen laajentuminen voisi saada aikaan: ”Move lips, move minds and make new meanings flare”. Strasbourgissa kymmenen uuden jäsenvaltion kansalliset liput nostettiin Gdańskin laivanrakennustelakoilla valmistettuihin valtaviin lippusalkoihin, jotka olivat lahja Puolalta. Niiden matka Strasbourgiin oli symbolinen muistutus matkasta kommunismista vapauteen, mitä Lech Wałęsan läsnäolo tilaisuudessa korosti.

Tapahtuma oli tietysti kaikille monien vuosien pitkän ja monimutkaisen molemminpuolisen valmisteluprosessin huipentuma. Maaliviivan saavuttaminen tässä poliittisessa prosessimaratonissa tuotti kaikille osapuolille paitsi iloa myös helpotusta.

Väitän, että laajentuminen on ollut ehkä EU:n vahvin, muutosvoimaisin ja menestyksekkäin poliittinen väline viiden viime vuosikymmenen aikana. Oma maani Irlanti liittyi jäseneksi ensimmäisellä laajentumiskierroksella 1. tammikuuta 1973. Se oli silloisen Euroopan talousyhteisön köyhin valtio ja alue. Pääsy laajoille markkinoille ja EU:n aluerahastojensa ja myöhemmin koheesiorahastojen kautta osoittama solidaarisuus jäsenyyden ensimmäisinä vuosikymmeninä, sukupuolten tasa-arvoa ja ympäristöpolitiikkaa koskevat tiukemmat normit, tuki Pohjois-Irlannin rauhanprosessille sekä niiden ainutlaatuisen haasteellisten seurausten tunnustaminen, joita brexit aiheutti Irlannille, ainoalle Yhdistyneen kuningaskunnan kanssa yhteisen maarajan jakavalle EU:n jäsenvaltiolle: kaikki tämä yhdessä on tuottanut erityisen myönteisiä kokemuksia ja tuloksia. Kaikki ei aina sujunut kitkattomasti, etenkään euroalueen kriisin aikana, mutta nettovaikutus on ollut vahvasti myönteinen.

Vaikka sekä kunnioitan että pahoittelen Yhdistyneen kuningaskunnan päätöstä erota unionista, se todistaa selvästi yhden asian: EU on vapaaehtoinen liitto, jonka muodostavat vapaat, itsenäiset kansat – vapaat liittymään ja vapaat eroamaan. Miten jyrkkä vastakohta se onkaan verrattuna Putinin Ukrainaa vastaan käymään uusimperialistiseen sotaan, jossa kiväärinlaukaukset ja ballististen ohjusten ja tappavien droonien aiheuttamat räjähdykset julistavat päivittäin hänen myyttiään slaavilaisesta veljeydestä.

Kreikan, Portugalin ja Espanjan liittyminen unioniin nosti elintasoa ja paransi elämänlaatua näissä maissa, mutta se myös tuki osaltaan niiden paluuta toimiviksi demokratioiksi diktatuurin jälkeen.

EU:n suuri laajentuminen 20 vuotta sitten sai uusissa jäsenvaltioissa ja etenkin Keski- ja Itä-Euroopan maissa aikaan valtavaa kasvua investointien, kaupan ja EU:n solidaarisuuden vyöryn myötä. Maiden inflaation ja valuutan mukaan korjattu asukaskohtainen bruttokansantuote, joka oli ollut alle puolet EU:n keskiarvosta, nousi kahden vuosikymmenen kuluessa kolmeen neljäsosaan EU:n keskiarvosta. Liettuan BKT asukasta kohden kolminkertaistui tänä aikana. Terveys on kohentunut ja koulutus parantunut, mikä on johtanut sekä elämänlaadun että elintason parantumiseen. Koko alueen maatalouden tuotos on kaksinkertaistunut. Tuolloinen laajentuminen on siis aiempien laajentumisten tapaan tuottanut hyötyä kaikille osapuolille, niin unioniin liittyneille valtiolle kuin EU:lle. Olenkin laajentumisen suhteen optimistinen, mutta en naiivi.

Puolan viime vuosien ja Unkarin jo pitkään jatkuneet kehityskulut ovat osoittaneet, että lipsuminen oikeusvaltioperiaatetta, tiedotusvälineiden vapautta ja vähemmistöjen oikeuksien kunnioittamista koskevista EU:n normeista on paljastanut halukkuuden käyttää EU:ta vaurauden välineenä olematta kuitenkaan valmis sitoutumaan sen edustamaan yhteisten arvojen yhteisöön. Unkarin pääministeri julistaa ylpeänä maansa olevan epäliberaali demokratia. Vaikka Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 2 artikla saattaa jättää tulkinnanvaraa, on itsestään selvää, että kyseessä ei ole epäliberaalin demokratian peruskirja. (”Unionin perustana olevat arvot ovat ihmisarvon kunnioittaminen, vapaus, kansanvalta, tasa-arvo, oikeusvaltio ja ihmisoikeuksien kunnioittaminen, vähemmistöihin kuuluvien oikeudet mukaan luettuina. Nämä ovat jäsenvaltioille yhteisiä arvoja yhteiskunnassa, jolle on ominaista moniarvoisuus, syrjimättömyys, suvaitsevaisuus, oikeudenmukaisuus, yhteisvastuu sekä naisten ja miesten tasa-arvo.”)

Tämä kuuluu osana EU:n jäsenyyssopimukseen, se on kirjattu kaikkiin liittymissopimuksiin ja sen ovat hyväksyneet kaikki jäseniksi liittyneet valtiot. Kaava ”pitäkää arvonne mutta lähettäkää rahaa” ei ole kestävä perusta keskinäiselle kunnioitukselle – tätä ei pidä unohtaa nykyisten ehdokasmaiden neuvotellessa mahdollisesta EU:n jäsenyydestä. Odotan, että Kööpenhaminan kriteereillä on tulevissa neuvotteluissa entistä tärkeämpi rooli ja että niihin liitetään mahdollisesti liittymissopimuslausekkeita, jotka tarjoavat EU:lle järeämmät keinot puolustaa oikeuksia ja arvoja rikkomuksia vastaan. EU ei ole pelkkä markkina-alue, eikä aineellinen edistys – niin toivottavaa kuin se onkin – ole sen ainoa tai edes keskeinen olemassaolon tarkoitus.

Laajentuminen on kuitenkin tähänastisen kehityksensä perusteella tuottanut pohjimmiltaan myönteisiä tuloksia kaikkien osapuolten kannalta, ja sitä olisi tarkasteltava myönteisessä hengessä. Ehdokasvaltiot joutuvat kukin omassa tahdissaan käymään läpi merkittäviä muutoksia. Myös EU:lla on vielä tehtävää oman päätöksentekoprosessinsa ja uusien jäsenvaltioiden vastaanottamisen edellyttämän rahoituskapasiteetin sekä liittymistä valmistelevan tuen suhteen. Kun ehdokasvaltion asema on myönnetty ja unionin säännöstön analyyttinen tarkastelu saatettu loppuun, neuvottelukehykset, neuvottelujen aloittaminen ja päättäminen luku luvulta sekä mahdolliset liittymissopimukset edellyttävät kaikki neuvoston yksimielisyyttä. Mikään näistä vaiheista ei ole yksinkertainen tai helppo. Toiveena on, että kaikki jäsenvaltiot noudattavat ”vilpitöntä yhteistyötä” koskevaa velvollisuutta avustaa toisiaan perustamissopimuksesta johtuvia tehtäviä täyttäessään (Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 4 artiklan 3 kohta).

Ukrainan tapaus on monimutkaisuudessaan poikkeuksellinen, kun otetaan huomioon maan koko, maatalouden suhteellinen osuus maan bruttokansantuotteesta EU:n keskiarvoon verrattuna ja maan suhteellinen köyhyys henkeä kohden lasketulla BKT:llä mitattuna sekä luonnollisesti sota ja sen tuhoisat seuraukset. Neuvottelut voidaan kuitenkin käynnistää. Ukraina on EU:n kanssa tekemiensä assosiaatiosopimuksen ja pitkälle menevän ja laaja-alaisen vapaakauppasopimuksen myötä jo tiellä kohti yhdentymistä. Näitä sopimuksia voitaisiin ajan mittaan laajentaa asteittain, mutta viime kädessä pysyvä alueellinen lopputulos ja vakaa rauha – jossa EU-jäsenyydellä voi olla tärkeä rooli – ovat liittymisen olennainen ennakkoedellytys. EU tarvitsee itäisellä sivustallaan vakautta kaaoksen sijaan, ja Ukrainan hyväksyminen jäseneksi on viime kädessä sekä yhteisen edun että Ukrainan edun mukaista.

Pat Cox, Euroopan parlamentin puhemies vuosina 2002–2004

Pat Cox on irlantilainen poliitikko ja toimittaja. Hän toimi Euroopan parlamentin puhemiehenä vuosina 2002–2004 ja European Movement International ‑järjestön puheenjohtajana vuosina 2005–2011. Hän on johtanut Jean Monnet -säätiötä vuodesta 2015 lähtien.  Hän on myös liikenteen Skandinavia-Välimeri-TEN-T-ydinverkkokäytävän (EU) eurooppalainen koordinaattori ja Ukrainan parlamentin (Verkhovna Rada) parlamentaarista uudistusta käsittelevän Euroopan parlamentin tarvearviointi- ja täytäntöönpanovaltuuskunnan johtaja. Uransa alkuaikoina hän juonsi ajankohtaisohjelmaa televisioyhtiö RTE:ssä Dublinissa. Vuonna 2004 Cox sai Aachenin kaupungin myöntämän kansainvälisen Kaarle Suuri -palkinnon parlamentaarisesta sitoutumisestaan Euroopan unionin laajentumiseen.

ETSK hyväksyi täysistunnossaan 25. huhtikuuta sopimuksen, jolla perustetaan toimielinten välinen eettisiä normeja käsittelevä elin. Osallistuvien EU:n toimielinten ja elinten edustajat allekirjoittivat uuden sopimuksen virallisesti 15. toukokuuta. Sen on määrä tulla voimaan 6. kesäkuuta, joka on ensimmäinen Euroopan parlamentin vaalien äänestyspäivä.

Sopimus on merkittävä askel kohti yhteistä lahjomattomuuden ja korkean etiikan kulttuuria.

Uusi EU:n elin kehittää, saattaa ajan tasalle ja tulkitsee yhteisiä eettisiä vähimmäisnormeja ja julkaisee selvityksiä siitä, miten normit on otettu huomioon kunkin osallistuvan EU:n toimielimen ja elimen sisäisissä säännöissä.

ETSK:n lisäksi uuteen eettiseen elimeen kuuluvat seuraavat seitsemän EU:n toimielintä ja elintä: Euroopan parlamentti, EU:n neuvosto, Euroopan komissio, Euroopan unionin tuomioistuin, Euroopan keskuspankki, Euroopan tilintarkastustuomioistuin ja Euroopan alueiden komitea.

Kutakin osallistuvaa toimielintä edustaa yksi korkea-arvoinen jäsen, ja kukin toimielin toimii vuorollaan elimen puheenjohtajana vuoden ajan.

Elimen työn tukena on viisi riippumatonta asiantuntijaa, jotka antavat lausuntoja pyynnöstä. Kaikki sopimuksen osapuolet voivat pyytää asiantuntijoilta lausuntoja vakiomuotoisista kirjallisista henkilökohtaisista ilmoituksista, kuten sidonnaisuusilmoituksista. (mp)

6. kesäkuuta 2024

Sosiaalisen suojelun epätasaisuus yleensä ja erityisesti nk. työn uusissa muodoissa ja epätyypillisissä työsuhteissa

19. kesäkuuta 2024

Puheenjohtajien ja pääsihteerien vuosikokous 2024

26. kesäkuuta 2024

Konferenssi aiheesta ”Kohtuuhintainen energia: kansalaisyhteiskunnan näkemyksistä konkreettisiin toimiin”

10.–11. heinäkuuta 2024

ETSK:n täysistunto

Kirjoittanut Antoine Fobe

EU-vaalit ovat jo aivan pian. Euroopan sokeain liitto (EBU) kannustaa kaikkia äänestämään, niin vaikeaa kuin se edelleen ehkä onkin, ja tarkkailemaan vaaleissa sitä, miten ehdokkaat ja puolueet pitävät esillä YK:n vammaisyleissopimuksessa tarkoitettua osallisuutta. Näkövammaisillakin kansalaisilla on oltava mahdollisuus ilmaista odotuksensa.

Euroopan sokeain liitto EBU on sokeiden ja näkövammaisten ihmisten äänenkannattaja Euroopassa. Tavoitteenamme on esteetön ja osallistava yhteiskunta, jossa näkövammaisilla ihmisillä on yhtäläiset mahdollisuudet osallistua täysipainoisesti kaikkiin elämänaloihin. Poliittinen osallistuminen on tietysti olennainen osa-alue, sillä sitä kautta näkövammaiset kansalaiset voivat tukea vammaisasiat huomioon ottavaa politiikkaa ja lainsäädäntöä äänestämällä ja osallistumalla itse poliittiseen toimintaan.

Vammaisten ihmisten osallistuminen sekä äänestäjinä että ehdokkaina on tärkeä ja ajankohtainen aihe Euroopan parlamentin vuoden 2024 vaalien lähestyessä.

Noin 400 000 vammaista henkilöä ei pystynyt käyttämään äänioikeuttaan edellisissä Euroopan parlamentin vaaleissa Euroopan talous- ja sosiaalikomitean (ETSK) vuonna 2019 antaman raportin mukaan. Euroopan parlamentin jäsenistä alle viidellä prosentilla on jokin vamma.

EBU on antanut tulevista EU-vaaleista julkilausuman, jossa se pyytää jälleen asettamaan vähimmäisvaatimukset esteettömyydestä äänestämisessä (äänestysmenettelyt), vaalitiedotuksessa (vaalikampanjoinnissa käytetyt tilat ja aineisto, vaaliväittelyt, puolueiden ohjelmat ja verkkosivut) ja vaalien jälkeisissä menettelyissä (esim. valitusmekanismit) sekä turvaamaan yhdenvertaiset vaalikelpoisuusoikeudet.

Keskitymme Euroopan parlamentin vaaleihin, koska Euroopan unionin toimivaltaan kuuluvat vain EU-vaalit EU:n kansalaisuuteen liittyvänä osa-alueena sekä vammaisten henkilöiden yhtäläisten oikeuksien varmistaminen EU:n toimivalta-aloilla. Koska vaalien järjestäminen kuuluu kuitenkin jäsenvaltioiden vastuulle, EU-tason hyvät käytännöt vaikuttaisivat automaattisesti kaikkiin muihinkin vaaleihin.

Valitettavasti tämänkertaisista EU-vaaleista ei enää ehditä tehdä malliesimerkkiä, vaikka Euroopan parlamentti olisi ollut vahvasti tällä kannalla. Se ehdotti toukokuussa 2022 EU:n vaalilainsäädännön uudistamista nimenomaan niin, että turvattaisiin vammaisten henkilöiden oikeus äänestää itsenäisesti ja salaisella äänestyksellä ja valita vapaasti avustajansa. Lisäksi ehdotus koski postiäänestysmahdollisuutta ja vaalikampanjoiden esteettömyyttä. EU:n neuvosto ei kuitenkaan ole vielä reagoinut, harmillista kyllä. 

EBU pyytää uutta Euroopan parlamenttia jatkamaan neuvoston painostamista seuraavien viiden vuoden ajan, jotta ehdotettu uudistus hyväksyttäisiin ja vuoden 2029 vaaleissa saataisiin aikaan konkreettista edistystä. Voimme luottaa ETSK:n tukeen, sillä se vaati jo vuonna 2020 parlamentilta virallista lainsäädäntöaloitetta, jolla turvattaisiin vammaisille henkilöille todelliset oikeudet äänestää EU-vaaleissa. Voimme luottaa myös Euroopan komission tukeen: komissio julkaisi viime joulukuussa oppaan hyvistä vaalikäytännöistä ja laatii parhaillaan koostetta sähköisen äänestyksen käytännöistä ja tieto- ja viestintätekniikan käytöstä vaaleissa. Näissä molemmissa käsitellään myös esteettömyyttä.

Alena Mastantuono

Euroopassa joka vuosi yli kymmenen miljoonaa potilasta hyötyy isotooppilääketieteestä, jota voidaan käyttää sairauksien, kuten syövän sekä sydän- ja verisuonitautien ja hermostosairauksien, diagnosoinnissa ja hoidossa.

Radioisotooppeja hyödyntävällä säteily- ja ydinteknologialla on olennainen merkitys syövän torjunnassa kaikissa hoitovaiheissa, kuten syövän varhaisessa havaitsemisessa, diagnosoinnissa, varsinaisessa hoidossa ja palliatiivisessa hoidossa.

Isotooppilääketieteestä hyötyvien potilaiden määrä kasvaa, mikä on ennen kaikkea seurausta tieteellisistä läpimurroista. Eurooppalaiset tutkijat ja yritykset ovat olleet kehittämässä uusimpia innovatiivisia syövän radionuklidihoitoja, kuten lääkkeitä, joita käytetään kohdennetusti hormonaalisen ja eturauhassyövän kasvaimien sekä etäpesäkkeiden leviämisen torjumiseen. Esimerkiksi lutetium-177 on erittäin lupaava radioisotooppi eturauhassyövän hoidossa. Kyseinen syöpätyyppi aiheuttaa Euroopassa vuosittain 90 000 kuolemantapausta. Perinteisiin hoitoihin verrattuna nykyaikainen radionuklidihoito kohdentuu tarkasti syöpäsoluihin ja aiheuttaa vähemmän haittaa elimistölle. Kymmenet tuhannet potilaat saavat kohdennettua radionuklidihoitoa, usein sellaisiin syöpämuotoihin, joihin ei ole tarjolla vaihtoehtoisia hoitoja.

Hoitovaihetta edeltävä isotooppilääketieteen toimitusketju on kuitenkin hyvin monimutkainen. Se kattaa lähtöaineiden hankinnan ja varastoinnin, niiden säteilytyksen, prosessoinnin, logistiikan ja käytön. Kun radioisotoopit on valmistettu, ne on käsiteltävä, lähetettävä ja käytettävä suhteellisen lyhyessä ajassa, osa samana päivänä, toiset muutamassa päivässä niiden puoliintumisajan mukaan. Ne ovat erittäin lyhytikäisiä.

Yllättävää kyllä, näitä ominaisuuksia ei huomioida rajatylittävissä kuljetuksissa ja tullimenettelyissä. Esimerkiksi rajatylittäviin kuljetuksiin liittyy useita esteitä, jotka saattavat johtaa tilanteisiin, joissa vaikkapa katkaravut asetetaan radioisotooppien edelle, vaikka kyse voi olla potilaan hengestä.

ETSK kehottaakin lääketieteellisten isotooppien toimituksia koskevassa lausunnossaan parantamaan jäsenvaltioiden yhteistyötä sääntelyesteiden poistamiseksi. Lausunnossa tarkastellaan radioisotooppien toimitusketjun kaikkia vaiheita Euroopassa ja kartoitetaan rajatylittävien toimitusten esteitä sekä riippuvuuksia kolmansista maista. Siinä esitetään myös ratkaisuja Euroopan puuttuvaan infrastruktuuriin ja koordinoidun tutkimuksen ja kehittämisen tarpeeseen.

Lausunnossa esitetyt suositukset ovat linjassa huhtikuussa pidetyn EU:n valtionpäämiesten huippukokouksen päätelmien kanssa. Päätelmissä korostettiin tarvetta vähentää Euroopan strategista riippuvuutta terveydenhuollon ja kriittisen teknologian kaltaisilla herkillä aloilla ja painotettiin Enrico Lettan raportin mukaisesti tarvetta keskittyä rajatylittävään palvelujen tarjontaan sekä tavaroiden, myös lääkkeiden kaltaisten välttämättömien hyödykkeiden, liikkumiseen rajojen yli.

Euroopan on tarjottava tuotantokannustimia, sillä niiden avulla voidaan varmistaa yhä suurempi strateginen riippumattomuus radioisotooppien toimituksissa. Vaikka Eurooppa on johtava toimija radioisotooppien maailmanlaajuisessa tarjonnassa, sillä on kuitenkin kriittisiä riippuvuuksia Yhdysvalloista ja Venäjästä metallisen korkea-asteisen matalarikasteisen uraanin toimituksissa, ja sama koskee joitakin rikastettuja isotooppeja, joita käytetään radioisotooppien tuotannon kohteissa.

EU on edelleen myös erittäin riippuvainen Venäjästä toimituksissa, jotka koskevat pysyviä isotooppikohteita, jotka mahdollistavat tiettyjen nykyaikaisten tai kehittyvien molekyylisäteilyhoitojen radioisotooppien, kuten lutetium-177:n tuotannossa käytettävän ytterbium-176:n, tuotannon.

Venäjä-riippuvuus on todellinen ongelma kyseisen radioisotoopin toimitusketjussa etenkin, kun sen maailmanlaajuisen kysynnän odotetaan kolminkertaistuvan tulevina vuosina.

Toimitusketju on riippuvainen myös tuotantomalleista (tuotanto reaktorissa tai kiihdyttimien avulla) sekä prosessoinnista ja toimittamisesta sairaaloihin. Jäsenvaltioiden ja erityisesti tutkimuskeskusten ja sairaaloiden olisi tiivistettävä yhteistyötään hoidon yhdenvertaisen saatavuuden varmistamiseksi. Säteilyhoitojen saatavuudessa on etenkin niiden kehittämis- ja koevaiheissa kiistattomia eroja jäsenvaltioiden välillä. Tavoitteena on, että tutkimusvaiheessa tai erityisluvallisessa käytössä olevia lääkkeitä olisi mahdollista saada nopeammin ja että niitä olisi entistä paremmin saatavilla pienissä sairaaloissa, joilla saattaa olla puutetta asiantuntemuksesta ja infrastruktuurista. Joidenkin potilaiden kohdalla saatavuus voi ratkaista, jääkö ihminen henkiin.

Isotooppilääketieteen tutkimukseen, kehittämiseen ja innovointiin myönnettävä EU:n rahoitus, erityisesti Horisontti- ja Euratom-ohjelmista myönnettävä rahoitus, on ratkaisevan tärkeää potilaiden tarpeisiin vastaamiseksi. Euroopalla olisi oltava tämän alan strategisia, yhteistä etua ajavia hankkeita, joita rahoitettaisiin EU:n tulevasta monivuotisesta rahoituskehyksestä. Euroopan komission EU:n syöväntorjuntasuunnitelmaan yhteydessä oleva SAMIRA-strategia (ydin- ja säteilyteknologiaan perustuvan ionisoivan säteilyn lääketieteellisiä sovelluksia koskeva strateginen suunnitelma) ja radioisotooppeja koskeva eurooppalainen aloite (ERVI) ovat hyödyllisiä hankkeita. Komission olisi mentävä toimissaan pidemmälle ja sisällytettävä isotooppilääketiede entistä näkyvämmin EU:n syöväntorjuntasuunnitelmaan sekä Horisontti Eurooppa -puiteohjelman syöväntorjunnan missioon.

Jäsenvaltioiden olisi myös keskityttävä kansanterveystoimien rahoittamisessa lääketieteelliseen säteily- ja ydinteknologiaan. Näin annettaisiin vahva signaali teollisuudelle ja mahdollistettaisiin tutkimus ja innovointi sekä teollisen infrastruktuurin kehittäminen ja kasvu Euroopassa. Tämä olisi myös keino houkutella alalle lisää työntekijöitä.

Yhteenvetona voidaan todeta, että vain tekemällä rohkeita poliittisia päätöksiä voidaan turvata paremmin radioisotooppien toimitukset Euroopassa ja vastata niiden kasvavaan kysyntään terveydenhuollossa.