11-vuotiaalla Jan Štukalla Zagrebista Kroatiasta on spina bifida eli selkärankahalkio. Hän pystyy kävelemään vain ortoosien ja kävelytuen avulla, mutta tämä ei estä häntä olemasta menestynyt urheilija. Vuoden 2023 parhaan nuoren kroatialaisen parakoripalloilijan palkinnon saanut Jan on kilpaillut myös uinnissa ja harjoittelee nyt maastohiihtoa. Vapaa-ajallaan hän pelaa jalkapalloa ystäviensä kanssa, mutta laukoo maalit käsin. Jan ja hänen äitinsä Jasmina Bogdanović kertoivat meille, mitä liikuntamahdollisuuksia vammaisille lapsille on tarjolla, ja selittivät, miksi on tärkeää välttää mahdollisimman pitkälle sitä, että vammaisia lapsia kohdellaan erityistarpeisina.

JAN:

Milloin aloitit urheilun ja mitä urheilua olet tähän mennessä harrastanut?

Aloitin uinnin uimakoulussa kaksivuotiaana. Nelivuotiaana liityin Natator-parauintiseuraan, jossa opin kaikki uintitekniikat ja osallistuin muutamiin kilpailuihin. Jäin pois seurasta 11-vuotiaana, koska aloin pitkästyä.

Kahdeksanvuotiaana aloitin parahiihdon ja pyörätuolikoripallon. Harrastan edelleen molempia, ja ne ovat nyt suosikkiurheilulajejani.

Kokeilin myös pari kertaa kalliokiipeilyä, ja se oli hienoa, mutta aikani ei riitä senkin lajin harjoitteluun. Osallistuin myös yhtenä kesänä Krav Maga ‑kurssille. Se oli kivaa, ja haluaisin jatkaa sitä joskus tulevaisuudessa.

Mitä palkintoja olet voittanut, ja mikä niistä on sinulle tärkein?

Olen voittanut koripalloseuran kanssa useita palkintoja, ja tärkein minulle on Zagrebin paraurheiluyhdistyksen vuonna 2023 myöntämä sarjani parhaan nuoren paraurheilijan palkinto.

Miltä näyttää tyypillinen harjoittelupäiväsi? Kuinka paljon yleensä harjoittelet viikossa?

Menen aamulla kouluun ja koulun jälkeen teen ensin läksyt ja menen sitten ulos kavereideni kanssa. Illalla käyn harjoituksissa. Olen käynyt hiihdon kuivaharjoituksissa kerran viikossa, koripalloharjoituksissa kerran viikossa ja uintiharjoituksissa kerran tai kaksi viikossa. Tästä lukuvuodesta alkaen lopetan uinnin ja lisään hiihtoharjoittelua 2–3 kertaan viikossa.

Talvella käyn myös hiihtoleireillä Planicassa Sloveniassa ja joissakin Itävallan hiihtokeskuksissa. Pidän leireistä, koska kaverinikin ovat siellä, joten harjoittelun lisäksi se on myös hyvä mahdollisuus viettää aikaa yhdessä.

Lisäksi käymme joskus koripallo-otteluissa muissa kaupungeissa ympäri Kroatiaa. Viime syksynä olimme myös Roomassa pelaamassa Lazion koripallojoukkuetta vastaan.

Onko sinulla suosikkiurheilijoita, joita ihailet? Haluatko jonain päivänä osallistua johonkin tärkeään kansainväliseen urheilukilpailuun?

Suosikkiurheilijani oli ennen Luka Modrić. Tällä hetkellä minulla ei ole idoleja, joten en seuraa erityisesti ketään.

Osallistuisin mielelläni kansainvälisiin urheilukilpailuihin sekä koripallossa että hiihdossa.

JASMINA:

Kuinka paljon huomiota Kroatiassa kiinnitetään vammaisten lasten urheiluun?

Vanhempana minusta tuntuu siltä, että se saa todellakin paljon huomiota. Valitettavasti vanhemmille ei anneta riittävästi tietoa tarjolla olevista mahdollisuuksista, ja seurat tarvitsevat kipeästi uusia jäseniä. On sääli, että asiat ovat näin. Tilanne on tietysti paljon parempi suurissa kaupungeissa.

Onko vammaisilla lapsilla riittävästi mahdollisuuksia ja kannustimia urheiluun vai vaaditaanko vanhemmilta paljon osallistumista?

Lapsilla on mahdollisuuksia ja kannustimia, jos he ja heidän vanhempansa haluavat tarttua niihin. Kuten sanoin, vanhemmilla on vain vähän tietoa, ja jotkut heistä joko eivät halua lisää sitoumuksia tai pelkäävät, että lapsi loukkaantuu urheilussa... On harmillista, että he ajattelevat näin. Muutoin vammaisten liikunta on ilmaista, ja sillä on mielestäni erittäin myönteinen vaikutus paitsi fyysiseen ja psyykkiseen terveyteen myös erityisesti sosiaaliseen integraatioon. En sanoisi, että vanhemmilta vaaditaan sen suurempaa osallistumista kuin samanikäisten terveiden lasten vanhemmilta. On tietenkin eri diagnooseihin liittyviä poikkeuksia: esimerkiksi jommankumman meistä on edelleen mentävä Janin mukana talvihiihtoleireille tai kauempana järjestettäviin otteluihin. Hänen kasvaessaan sille on kuitenkin todennäköisesti vähemmän tarvetta, ja voimme toivottavasti valita itse, lähdemmekö mukaan. Tavoitteena on, että hän voi tehdä tämän kaiken itsenäisesti. Hän harjoittelee säännöllisesti ilman meidän apuamme.

Mitä haluaisit vielä sanoa erityistarpeisen lapsen vanhempana?

Olisi vältettävä mahdollisimman pitkälle sitä, että heitä kohdellaan erityistarpeisina, ja heidät tulisi ottaa aina iän ja kykyjen mukaan päivittäisiin toimiin, jotta he kokevat itsensä muiden kaltaisiksi. Näin he voivat nähdä itsensä tavallisina lapsina, jotka tekevät joitakin asioita ”hieman eri tavalla”, mutta tekevät niitä silti! Jan pyöräilee kolmipyöräisellä pyörällä eikä kaksipyöräisellä; hän ui ja sukeltaa kuten muutkin ikäisensä, mutta hän käyttää jalkojaan vähemmän tai ei ollenkaan; hän pelaa jalkapalloa joukkueen mukana, mutta laukoo maalit käsin. ”Voimme tehdä kaikkea, mutta teemme vain joitakin asioita hieman eri tavalla” – jos lapset hyväksyvät itsensä näin, muutkin hyväksyvät heidät.

Jan Štuka on 11-vuotias Zagrebista kotoisin oleva koululainen, joka on tällä hetkellä peruskoulun viidennellä luokalla. Hän oli Natator-uintiseuran jäsen. Hän kuuluu KKI Zagrebin (pyörätuolikoripallo) joukkueeseen ja vammaisten Monoski Zagreb ‑hiihtoseuraan, jossa hän harjoittelee säännöllisesti vammaisten maastohiihto-ohjelmassa.

Jasmina Bogdanović on suorittanut muotoilun tutkinnon Zagrebin yliopiston arkkitehtuurin tiedekunnan muotoilun osastolla. Hän on työskennellyt eri markkinointitoimistoissa 20 vuotta. Hän tekee tällä hetkellä osa-aikaista etätyötä pienessä grafiikkastudiossa ja pystyy näin olemaan Janin mukana hiihtoleireillä ja muissa urheilutapahtumissa. Hän on myös intohimoinen pyöräilijä, joka kulkee kaikkialle pyörällä.

Venäjän Ukrainaa vastaan käymässä hyökkäyssodassa on kuollut lähes 500 ukrainalaista urheilijaa, joiden unelma olympialaisiin tai mihin tahansa muuhun tulevaan urheilukilpailuun osallistumisesta on särkynyt ikuisesti. Heidän muistonsa kunnioittamiseksi ukrainalainen kansalaisjärjestö Brand Ukraine kertoo traagisen tarinan kuudesta kuolleesta urheilijasta. Tarina kerrotaan käyttämällä tekoälyä, jolla heidät ikään kuin herätetään henkiin, vaikkakin vain hetkeksi. Keskustelimme digitaalisesta sisällöstä Brand Ukraine -järjestössä vastaavan johtajan Tim Makarovin kanssa, ja hän kertoi meille, että tämän Pariisin kisoissa esitellyn hankkeen perimmäisenä ajatuksena oli saada ihmiset pysähtymään ja miettimään ihmiselämän arvoa.

Mistä idea hankkeeseen syntyi?

Tämä idea syntyi berliiniläisessä BBDO-toimistossa. He ehdottivat puitekonseptia, ideaa, jonka mukaan esitetään sellaisten ukrainalaisten urheilijoiden traaginen historia, jotka eivät voineet osallistua olympialaisiin. He esittelivät meille konseptin, ja me kehitimme ideaa ja laajensimme kumppanipiiriä ottamalla mukaan Ukrainan nuoriso- ja urheiluministeriön ja ulkoasiainministeriön sekä Ukrainan presidentin kanslian. Työskentelimme yhdessä saadaksemme hankkeen lopulliseen muotoonsa, ja teknisestä osasta huolehti BBDO. Kehitimme viestintästrategian, huolehdimme sisällön jakelusta ja tarjosimme oikeudellista tukea. Hanke esiteltiin Ukrainan virallisessa tilassa Pariisissa (Volia House) ja mukana oli myös vaikuttajia.

Oliko vaikeaa kerätä tarinoita ja tehdä video? Mitä tekniikoita käytettiin päähenkilöiden ”herättämiseksi henkiin”?

Idea itsessään on hyvin yksinkertainen ja selkeä – kerrotaan tarinoita traagisesti kuolleista ukrainalaisista urheilijoista ja luodaan heistä digitaaliset virtuaalihahmot. Olemme tehneet valtavasti työtä. Käytimme äänitallenteita, jotka digitalisoitiin, sekä arkistoituja kuvia ja videomateriaaleja ja käsittelimme näitä kaikkia tekoälyn avulla. Tavoitteena oli, että henkilön digitaalinen jäljennös olisi hyvin inhimillinen, jotta se herättäisi aavemaisen todellisuuden ja epätodellisuuden tunteen samaan aikaan. Tämä oli perusidea. Urheilijoiden tarinat ovat itsessään hyvin voimakkaita, ja kun niitä vielä tehostetaan tekoälyn avulla, ne eivät jätä ketään kylmäksi. Ollakseni rehellinen on sanottava, että tämä hanke on hyvin arkaluontoinen. Kun keskustelimme siitä, pelkäsimme, että meitä ei ymmärrettäisi, että ihmiset eivät näkisi sitä turvattomuutta, puolustuskyvyttömyyttä, tuskaa ja epätoivoa, jota kuolleiden urheilijoiden sanoihin kaiken karmivuuden takana sisältyy. Hankkeessa esitetään hyvin yksinkertainen ajatus: ihmiset, jotka rakastavat maataan vilpittömästi ja haluavat elää ja saavuttaa asioita, joutuvat olosuhteiden vangeiksi ja heidän unelmansa, suunnitelmansa ja elämänsä riistetään heiltä. Mutta heitä ei saa unohtaa. Jokaisella teolla on hintansa, ja sitä mitataan usein ihmiselämissä ja kohtaloissa.

Hankkeeseen osallistumisen ja videoiden näkemisen on täytynyt olla hyvin tuskallista surmansa saaneiden urheilijoiden perheille. Millaista palautetta saitte heiltä loppujen lopuksi?

Tällaisen hankkeen edellytyksenä on tietenkin lähisukulaisten suostumus. Tämä on erittäin tärkeä seikka: me näytimme, selitimme ja havainnollistimme heille, mitä aiomme tehdä. Pitkässä luettelossa oli useita kymmeniä tarinoita, mutta lopulta päästiin sopimukseen vain kuudesta. Tätä edelsivät monta viikkoa kestäneet monimutkaiset neuvottelut. Kun näytimme lopputuloksen, vanhemmat eivät pystyneet pidättelemään kyyneleitään. He sanoivat: ”Kiitos, teette erinomaista työtä. Se auttaa säilyttämään lapsemme muiston.” Tietääkseni kukaan heistä ei kadu osallistumista. Allekirjoitimme kaikki tarvittavat oikeudelliset asiakirjat, ja vasta sen jälkeen hankkeelle näytettiin vihreää valoa. Kaikki oli valmista olympialaisia varten, lähdimme sinne kahdeksi viikoksi, ja tuona aikana esitimme kuusi poikkeuksellista tarinaa. Emme olleet odottaneet näin suurta menestystä – reaktio hankkeeseen ylitti kaikki odotuksemme. Se ei toisaalta ole yllättävää, sillä nykyaikaisessa globaalin viestinnän maailmassa todelliset tarinat herättävät monimutkaisia ja ristiriitaisia tunteita.

Mikä on hankkeen pääviesti – mitä toivotte katsojien saavan videoiden katsomisesta?

Olemme BRAND UKRAINE -järjestössä sitoutuneet kertomaan totuuden Ukrainasta ja todellisista olosuhteista Venäjän aloittaman hyökkäyssodan keskellä. Hyödynnämme tähän ihmisten tarinoita. Olen varma siitä, että niiden avulla voidaan parhaiten välittää tuskamme, ylpeytemme, intomme, voittomme ja tappiomme. Nämä tekevät meistä ihmisiä ja vahvan ja rohkean kansakunnan. Tämä on tehtävämme – emme halua vain puhua Ukrainasta, vaan myös tehdä siitä lovemarkin (voimakkaita tunteita herättävän brändin) koko maailmalle. Työskentelemme sen parissa, jotta jatkossa voitaisiin tuottaa lisää vahvoja hankkeita, jotka koskettavat ihmisiä ja saavat ihmiset pysähtymään ja miettimään ihmiselämän arvoa.

Videot ja kuvat ovat nähtävissä täällä ja Instagramissa osoitteessa

https://www.instagram.com/p/C-Dd7B7tueo/

https://www.instagram.com/p/C-SkUtONRJR/

https://www.instagram.com/p/C-VHXOdtdps/

https://www.instagram.com/p/C-YG_wHtNke/

https://www.instagram.com/p/C-ajpwSN7A6/

https://www.instagram.com/p/C-dWm1vNzDW/

Tim Makarov johtaa digitaalisesta sisällöstä vastaavaa työryhmää BRAND UKRAINE -järjestössä. Hänellä on 20 vuoden kokemus journalismista, markkinoinnista ja digitaalisesta viestinnästä. Hänen tavoitteenaan on kertoa tarinoita ja luoda hankkeita, jotka muuttavat maailmaa parempaan suuntaan.


 

Näkövammaisia edustava alankomaalainen yhdistys Oogvereniging on käynnistänyt Euroopan sokeain liiton (EBU) verkoston avulla esteettömään urheiluun tähtäävän aloitteen, jossa pyritään tarjoamaan käytännön ratkaisuja, jotta sokeiden ja näkövammaisten meneminen mukaan urheiluseuroihin ja -järjestöihin EU:ssa helpottuisi. Vammaisaktivisti ja Oogvereniging-yhdistyksen ja EBU:n vapaaehtoistyöntekijä Peter van Bleijswijk kertoo meille kaikille tästä uraauurtavasta yhteistyöhankkeesta, joka tasoittaa tietä todella osallistavalle urheilulle. Myös sinä voit auttaa vastaamalla kyselyyn näkövammaisten mahdollisuuksista osallistua urheilu- ja vapaa-ajan toimintaan omalla alueellasi Euroopassa.

Peter van Bleijswijk

Todellista osallistavuutta urheilussa tavoitteleva alankomaalainen esteettömän urheilun aloite on uraauurtava, sillä siinä keskitytään sokeiden ja näkövammaisten erityisiin haasteisiin. Tällä tulevaisuuteen suuntautuvalla hankkeella pyritään torjumaan ja poistamaan esteet, jotka estävät näkövammaisia osallistumasta täysimääräisesti urheilu- ja liikuntatoimintaan urheiluseuroissa ja -järjestöissä.

Hankkeen lähtökohtana on syvällinen ymmärrys kyseisten henkilöiden kohtaamista esteistä. Laajojen tutkimusten ja aiempien kokeilujen jälkeen urheilun esteettömyyteen tähtäävässä aloitteessa on tunnistettu kymmenen merkittävää estettä, joita ovat muun muassa erikoisvalmennuksen saatavuus, kaveriohjelmat, liikuntapaikkojen fyysinen saavutettavuus ja kuljetusongelmat. Nämä esteet jäävät usein huomiotta, mutta ne estävät näkövammaisia merkittävällä tavalla nauttimasta urheilun hyödyistä.

Näiden haasteiden ratkaisemiseksi aloitteessa on otettu käyttöön käsite Sport Proeftuinen eli ”urheilulaboratoriot”. Nämä laboratoriot perustetaan olemassa oleviin urheiluseuroihin tai yhteistyössä urheilupalvelujen tarjoajien kanssa mahdollisten ratkaisujen testaamiseksi reaalimaailman ympäristössä. Kutakin tunnistettua estettä varten ehdotetaan ja testataan kolmea eri ratkaisua. Tehokkainta ratkaisua kehitetään ja testataan useita kertoja sen käytännöllisyyden ja tehokkuuden varmistamiseksi.

Kokeilujen tulokset kootaan kattavaksi ”Digitaalinen urheilusuunnitelma” -oppaaksi, joka tulee urheiluseurojen, urheilupalvelujen tarjoajien ja kuntien käyttöön. Suunnitelmalla pyritään parantamaan saavutettavuutta ja osallistavuutta urheilussa tarjoamalla käytännön ratkaisuja, joita voidaan toteuttaa eri ympäristöissä.

Hankkeen tavoitteet eivät rajoitu Alankomaihin. Viime aikoina esteettömään urheiluun tähtäävää aloitetta on levitetty eurooppalaisille kumppaneille, myös EBU:lle, näkemysten ja parhaiden käytäntöjen keräämiseksi eri maista. Aloite on otettu innokkaasti vastaan, ja lukuisat järjestöt ja maat ovat ilmaisseet halukkuutensa osallistua siihen. Tällä eurooppalaisella yhteistyöllä pyritään parantamaan urheilun saavutettavuutta ja osallistavuutta laajemmassa mittakaavassa sekä varmistamaan, että näkövammaiset kaikkialla Euroopassa voivat hyötyä tästä työstä.

Urheilun esteettömyyteen tähtäävän aloitteen vahvuus on sen yhteistyöhön perustuvassa lähestymistavassa. Hanketta tukevat paikallishallintojen koalitio, Alankomaiden silmäyhdistys, urheilun ja liikunnan osaamiskeskus, yleisurheiluliitto ja muut osallistavuuden edistämiseen pyrkivät organisaatiot. Tuomalla yhteen nämä erilaiset kumppanit aloitteessa hyödynnetään laajaa asiantuntemusta ja monia resursseja kestävien ja vaikuttavien ratkaisujen luomiseksi.

Hankkeen edetessä urheilun esteettömyyteen tähtäävässä aloitteessa pyritään saamaan mukaan lisää eurooppalaisia oppilaitoksia ja silmien terveyttä edistäviä järjestöjä. Hankkeen organisoijat pitävät tätä ratkaisevana askeleena kohti aidosti osallistavaa kaikkialla Euroopassa vallitsevaa urheilukulttuuria, jossa kaikki voivat osallistua urheiluun ja nauttia siitä näkökyvystään riippumatta.

Urheilun esteettömyyteen tähtäävä aloite on enemmän kuin pelkkä hanke; se on liike, joka etenee kohti tulevaisuutta, jossa ketään ei jätetä sivuun. Aloitteella pyritään eri puolilla Eurooppaa toimivien asiantuntevien kumppaneiden yhteisten toimien avulla vaikuttamaan pysyvästi urheilun saavutettavuuteen ja pohjustamaan osallistavampaa ja oikeudenmukaisempaa ympäristöä kaikille.

Jos olet kiinnostunut osallistumaan tähän muutosprosessiin tai haluat tietää siitä lisää, urheilun esteettömyyteen tähtäävä aloite kutsuu sinut mukaan edistämään sen varmistamista, että kaikilla on mahdollisuus kokea urheilun ilot ja hyödyt. Voit antaa oman panoksesi vastaamalla kyselyyn sokeiden ja näkövammaisten mahdollisuudesta osallistua urheilu- ja vapaa-ajan toimintaan kunnassasi tai alueellasi 27. syyskuuta mennessä.

Peter van Bleijswijk, joka on toiminut aiemmin johtavissa tehtävissä innovoinnin, kiinteistöhallinnon ja tieto- ja viestintätekniikan alalla ja toiminnanjohtajana sekä voittoa tavoittelevissa että voittoa tavoittelemattomissa organisaatioissa, on viime vuosina keskittynyt asiakkaiden etujen ajamiseen. Hän on aktiivisesti sitoutunut osallistavuuteen ja urheilun saavutettavuuden parantamiseen sokeille ja näkövammaisille. Lisäksi hän toimii Alankomaiden silmäyhdistyksen ja EBU:n vapaaehtoistyöntekijänä ja osallistuu aktiivisesti työryhmiin, jotka tekevät yhteistyötä paikallisten ja kansallisten viranomaisten kanssa. Hänen työnsä päätavoitteena on elämänlaadun parantaminen ja yhdenvertaisten mahdollisuuksien luominen yhteiskunnan haavoittuville ryhmille.

Thomas Kattnig

Vihreä vety on yksi EU:n energiakäänteen rakennuspalikoista, mikä tekee sen nopeasta käyttöönotosta erittäin tärkeää tulevalle energiajärjestelmälle sekä EU:n taloudelliselle ja sosiaaliselle hyvinvoinnille.

Vedyn tarjonnan, kysynnän, infrastruktuurin ja tuotannon vakiinnuttaminen tuo kuitenkin mukanaan monia haasteita. Vety on sekä kallista että riippuvaista asianmukaisista puitteista. Meidän on ensin kohdennettava sen käyttö aloille, joita on vaikea sähköistää, ja hyödynnettävä sitä energian varastointivälineenä. Toisaalta meidän on varmistettava, että vetyinfrastruktuurin nopealle ja tehokkaalle laajentamiselle luodaan tarvittavat olosuhteet.

Seuraavat kolme seikkaa ovat erityisen tärkeitä:

1. Infrastruktuuriin on varmistettava tarvittava rahoitus. Koska siirtoinfrastruktuurin rakentaminen aiheuttaa huomattavia kustannuksia, ETSK korostaa resurssien tehokkaan kohdentamisen merkitystä. Tämä edellyttää älykästä ja yhdennettyä, myös rajat ylittävää suunnittelua ja sääntelyjärjestelmää, joka mahdollistaa tarvittavat investoinnit infrastruktuuriin ja edistää samalla koko energiajärjestelmän ympäristökestävyyttä ja suojaa verkonkäyttäjiä kohtuuttomilta verkkomaksuilta. Samalla on toki vältettävä lisärasitteita, jotka aiheutuvat vetyverkkojen ristiintukemisesta kaasuverkon käyttäjien kustannuksella. Tämä on erityisen tärkeää, koska vetyverkkoinfrastruktuurin tulevat käyttäjät eroavat huomattavasti nykyisistä kaasuverkon käyttäjistä. Tästä syystä on tärkeää soveltaa mahdollisimman pitkälti ”käyttäjä maksaa” -periaatetta ja siten varmistaa, että vetyinfrastruktuuria rahoittavat ensisijaisesti kyseisen infrastruktuurin käyttäjät.
2. Rahoituksen lisäksi on turvattava tarvittava työvoima vetyverkon laajentamista ja vedyn tuotantoa varten. Uusien, laadukkaiden työpaikkojen luomisen lisäksi nykyisten työntekijöiden uudelleensijoittaminen on erityisen tärkeää. Tämä tarkoittaa, että nykyiset työntekijät on koulutettava kunnolla ja että heidän on saatava uudelleen- ja täydennyskoulutusta. Lisäksi työntekijöiden säilyvyys on varmistettava tarjoamalla heille hyvät työolot. Esimerkiksi verkko-operaattoreiden on oltava sitoutuneita noudattamaan alalle tavanomaisia työehtosopimuksia. Myös työoloja on parannettava osaavan työvoiman houkuttelemiseksi. Tästä syystä ETSK kehottaa käymään tehokasta ja päättäväistä työmarkkinaosapuolten välistä vuoropuhelua kaasualalla sekä EU:n että kansallisella tasolla.
3. Vedylle on luotava EU:n keskitetyllä järjestelmällä toteutettava yhdenmukainen, jäljitettävissä oleva ja pakollinen sertifiointi. Ympäristökriteerien noudattamisen lisäksi näiden sertifiointijärjestelmien on taattava myös sosiaalisten normien noudattaminen. Näihin normeihin on sisällyttävä oikeudenmukaiset ja turvalliset työolot sekä työ-, sosiaali- ja ammattiyhdistysoikeuksien noudattaminen.

ETSK kehottaa näin ollen komissiota tarkistamaan vetystrategiaa, jota Euroopan tilintarkastustuomioistuin oikeutetusti arvosteli. On varmistettava yhteistyössä kansallisen ja Euroopan tason kansalaisyhteiskunnan kanssa, että laaditaan kattava strategia, jossa otetaan huomioon sertifiointi, rahoitus, työvoimavaatimukset, menekinedistäminen ja kuluttajansuoja. Euroopan vetyteollisuudella voi olla valoisa tulevaisuus vasta silloin, kun tällainen strategia on laadittu.

Asian ytimeen -palstalla ETSK:n lausunnon Vety – infrastruktuuri, kehitystarpeet, rahoitus, käyttö ja rajoitukset esittelijä Thomas Kattnig nimeää välttämättömät edellytykset Euroopan vetyteollisuuden valoisalle tulevaisuudelle. 

Yllätysvieraamme on kolminkertainen olympiavoittaja, kreikkalainen entinen painonnostaja Pyrros Dimas, joka kertoi meille, mihin hän kiinnittää huomionsa olympialaisia katsoessaan. Vaikka olympialaiset ovat ajan mittaan muuttuneet monin tavoin, olympia-aatteen periaatteet ja kilpailevien urheilijoiden tunteet ovat pysyneet ennallaan.

Dimas on kansainvälisen painonnostoliiton varapuheenjohtaja ja Yhdysvaltojen maajoukkueen valmentaja. Hän on voittanut kolme olympiakultaa ja yhden olympiapronssin. Hän on toiminut Kreikan parlamentin jäsenenä ja Kreikan painonnostoliiton puheenjohtajana.

Haluaisitko tietää asioista enemmän ja vaikuttaa niihin aktiivisena EU-kansalaisena? ETSK:n eurooppalainen demokratiapassi on avain kaikkien kansalaisoikeuksien harjoittamiseen, olitpa sitten opiskelija, nuori ammattilainen tai aktiivinen yhteisösi jäsen.

Passi sisältää kaikkia modernin eurooppalaisen demokratian osa-alueita käsitteleviä tietoiskuja, taustatietoa, suunnistusohjeita ja apuvälineitä, osallistumistyökaluja sekä eurooppalaisen kansalaisaloitteen yksityiskohtaisen käyttöoppaan.

Eurooppalainen demokratiapassi -esite on nyt saatavilla uutena painoksena (2023–2024) 24 kielellä. Sen voi tilata sähköpostitse.

Esite on myös saatavilla interaktiivisena versiona englanniksi, ranskaksi ja saksaksi (ja uusia kieliä on tulossa). Ota selvää, miten sinäkin voit vaikuttaa!  (ep)

ETSK:n työntekijät-ryhmä 

Ihmisillä on taipumusta julistaa herkästi jokin tapahtuma vuosisadan käänteentekeväksi hetkeksi, mikä johtaa tämän ilmaisun vettymiseen. Uutta Euroopan komissiota koottaessa elämme nyt kuitenkin todellista ratkaisevaa hetkeä: äärioikeisto on nousussa ja tyytymättömyys leviää koko mantereella, Ukrainan sota jatkuu raakana ja Gazan sota uhkaa laajentua avoimeksi alueelliseksi konfliktiksi. 

Yhdysvaltain poliittista tulevaisuutta ei ole vielä ratkaistu, mutta tullimaksujen nousu ja kasvava kauppasota Kiinan kanssa jatkuvat edelleen, mikä johtaa väistämättä toimitusketjuihin ja kuluttajahintoihin kohdistuviin häiriöihin, jotka viime kädessä tuntuvat kansalaisten arjessa.

Keväällä Euroopan parlamentti ja EU:n neuvosto sopivat EU:n uusista säästötoimista, ja ”säästäväiset” EU:n jäsenvaltiot tyrmäävät edelleen uusia omia varoja tai lainanottoa koskevat mahdollisuudet. EU joutuu kohtaamaan yhä enemmän ilmastopaineita, sosiaalisia levottomuuksia, ääriliikkeitä ja fasismia, demokratian halventamista ja autoritaarisuuden nousua. Tämän pitäisi yhdessä ydinsodan vaaran ja EU:n rajoilla käydyn avoimen sodan uhan kanssa kannustaa sen johtajia luomaan katseensa kauemmas ja ohittamaan sisäiset kaunat. Kaikki toimintapolitiikat, joissa eriarvoisuus ja oikeudenmukaisuus jätetään tosiasiassa huomiotta, tulevat väistämättä epäonnistumaan. Kansalaiset ovat väsyneitä kuuntelemaan toistuvia kauniita puheita ja sanoja, kun he samalla joutuvat yhä suurempiin vaikeuksiin ja kamppailevat köyhyyttä vastaan, nähden työpaikkansa häviävän ja tulonsa romahtavan. Äärioikeistolainen populismi hyödyntää tätä ja välttää samalla perustavanlaatuisten kysymysten käsittelyä asettamalla muuttajat syntipukiksi.

Ilman sosiaalista oikeudenmukaisuutta ei tule olemaan vakautta eikä luotettavia kumppaneita yhdessäkään jäsenvaltiossa. Ilman sitä ei myöskään ole yhtenäisyyttä, jota tarvitaan EU:n kohtaamien ongelmien ratkaisemiseksi. Ottakaamme sosiaalisen edistyksen EU:n uuden lainsäädäntökauden taustalla olevaksi yhdistäväksi voimaksi.

Olen oikea onnenpekka. Pariisin olympialaiset ovat yhdeksännet olympialaiset, joissa olen saanut olla mukana. Ensimmäiset olivat Barcelonassa vuonna 1992. Neljissä kisoissa olin mitalin saavuttaneena urheilijana. Loput viisi olen kokenut kaikista mahdollisista näkökulmista: katsojana, kansainvälisen painonnostoliiton jäsenenä ja Yhdysvaltojen maajoukkueen valmentajana. Olympialaisissa on tapahtunut monenlaisia muutoksia näinä vuosikymmeninä, joina olen niiden piireissä pyörinyt. Eri kisapaikkojen lisäksi olympialaisiin on tullut uusia piirteitä. Televisiolähetysten kehittymisen ansiosta katsojat ovat päässeet lähemmäs urheilijoita ja pystyvät nyt näkemään jopa heidän kasvojensa ilmeet. Uusien urheilulajien tuominen olympiaohjelmaan on houkutellut nuorta yleisöä ja tutustuttanut meidät lajeihin, joista emme olleet aiemmin edes kuulleet. Samalla kuitenkin turvallisuusnäkökohdat muistuttavat meitä kaikkia siitä, että elämme myrskyisiä aikoja arvaamattomassa maailmassa.

Olympialaisissa kaikki on siis muutoksessa – kaikki paitsi olympialiikkeen periaatteet ja mukana olevien urheilijoiden unelmat. Olympia-aatteet ovat nykymaailmassa tärkeämpiä kuin koskaan. Ne ovat usein myös aikaansa edellä. Osallisuuden, monimuotoisuuden hyväksymisen ja sopusointuisen rinnakkaiselon kaltaiset käsitteet ovat olleet osa olympiahenkeä jo vuosikymmenten ajan, kauan ennen kuin niistä tuli yhteiskunnallisia puheenaiheita. Koska olen urheilija, olympiaedustaja, joka tuntee kivun, jonka kilpaurheilu näin korkealla tasolla aiheuttaa, tärkeintä minulle ovat kuitenkin urheilijat. Olympialaiset ovat monille näistä nuorista olemassaolon tarkoitus – ne antavat heidän elämälleen merkityksen ja muokkaavat heidän unelmiaan. Siksi minulle itselleni ei olympialaisten katselussa ole kyse tulostaulusta tai paremmuusjärjestyksestä. Kyse on urheilijoiden ilmeiden näkemisestä. Heidän ilostaan ja surustaan. Heidän kyynelistään ja riemunhuudoistaan. Kyse on ihmisistä, jotka taistelevat voittaakseen itsensä.

Kansalaisyhteiskunnan organisaatiot -ryhmä

Huomisen työpaikat edellyttävät osaamista vihreän ja digitaalisen siirtymän toteuttamiseksi ja väestörakenteen muutoksiin reagoimiseksi. Miten voidaan koulutukseen ja uudelleenkoulutukseen investoitaessa varmistaa, että nämä toimenpiteet tavoittavat myös kaikkein heikoimmassa asemassa olevat? Mitkä ovat nykyiset osaamiserot ja miten ne liittyvät köyhyyteen?

ETSK:n kansalaisyhteiskunnan organisaatiot -ryhmä tarkasteli näitä kysymyksiä 10. heinäkuuta aihekohtaisessa keskustelussa, jonka yhteydessä julkistettiin myös ETSK:n uusi tutkimus aiheesta Miten voidaan poistaa osaamisköyhyys kaikkein heikoimmassa asemassa olevien keskuudessa?. ETSK tilasi tutkimuksen ryhmän pyynnöstä Euroopan osaamisen teemavuoden (2023) yhteydessä. Tutkimuksessa tarkastellaan osaamisköyhyyden uutta käsitettä, ehdotetaan sille määritelmää ja tutkitaan mahdollisia tekijöitä ja ratkaisuja ja valmistellaan näin aihetta koskevaa tulevaa lisätutkimusta. Yksi sen päätelmistä on, että kansalaisyhteiskunnan organisaatioilla on ainutlaatuinen rooli täydennyskoulutusta tarvitsevien haavoittuvassa asemassa olevien henkilöiden tunnistamisessa ja tukemisessa. Kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden olisi tehtävä tiivistä yhteistyötä paikallisyhteisöjen ja -viranomaisten kanssa, hyödynnettävä verkostoja ja varmistettava, ettei ketään jätetä jälkeen koulutuksen ja osaamisen kehittämisen suhteen.

Keskusteluun osallistuivat Euroopan köyhyyden vastaisen verkoston (EAPN) johtaja Juliana Wahlgren, joka puhui osaamisen saatavuuteen vaikuttavista taustatekijöistä, ja tutkimuksen laatineen Centre for Social and Economic Research -tutkimuskeskuksen (CASE) tutkija Agnieszka Maj.

Teemakeskustelua koskeva täysimittainen artikkeli ja tutkimuksen laatijoiden haastattelu löytyvät tapahtuman verkkosivustolta.

Tutkimus ja sen tiivistelmä ovat saatavilla täällä.