Tutkimuskoordinaattori Lorenza Campagnolo ja tutkimukseen osallistunut CMCC-työryhmä
Tutkimus ilmastonmuutoksesta aiheutuvista kustannuksista kotitalouksille ja perheille EU:ssa tarjosi erinomaisen tilaisuuden valottaa sitä, miten sopeutumis- ja hillitsemistoimiin sekä ilmastonmuutoksen vaikutuksiin liittyvät kustannukset vaikuttavat EU:n kotitalouksiin sen mukaan, millä alueella ne sijaitsevat ja mitkä ovat niiden sosioekonomiset ominaispiirteet. Tutkimuksen mukaan tutkimuskirjallisuudessa on aiheeseen liittyvä aukko, sillä ilmastonmuutoksen kustannuksista ei ole tehty laajaa arviota, jossa keskityttäisiin EU:n kotitalouksiin.
Tutkimuskoordinaattori Lorenza Campagnolo ja tutkimukseen osallistunut CMCC-työryhmä
Tutkimus ilmastonmuutoksesta aiheutuvista kustannuksista kotitalouksille ja perheille EU:ssa tarjosi erinomaisen tilaisuuden valottaa sitä, miten sopeutumis- ja hillitsemistoimiin sekä ilmastonmuutoksen vaikutuksiin liittyvät kustannukset vaikuttavat EU:n kotitalouksiin sen mukaan, millä alueella ne sijaitsevat ja mitkä ovat niiden sosioekonomiset ominaispiirteet. Tutkimuksen mukaan tutkimuskirjallisuudessa on aiheeseen liittyvä aukko, sillä ilmastonmuutoksen kustannuksista ei ole tehty laajaa arviota, jossa keskityttäisiin EU:n kotitalouksiin.
Tutkimuksessa ehdotetaan myös uudenlaista menetelmää ja uudenlaisia tuloksia, joissa yhdistyvät Eurostatin tiedot kotitalouksien tuloista ja menoista, ilmastoon liittyvät vaarat ja mallintamisvälineet. Tutkimuksessa tarkastellaan sekä kotitalouksien tulonmenetyksiä että ilmastosta johtuvia menoja ilmastonmuutoksen vaikutusten tai sopeutumistarpeiden suorana seurauksena.
Ilmastonmuutos vaikuttaa vuoteen 2050 mennessä eri tavoin EU:n eri alueisiin ja sosioekonomisiin ryhmiin. Maltillisessa ilmastonmuutosskenaariossa on todennäköistä, että kotitalouksien terveydenhuoltomenot kasvavat EU:n pohjois- ja eteläosissa, elintarvikemenot itäisillä, läntisillä ja eteläisillä alueilla, sähkömenot kaikilla alueilla ja vakuutusmenot erityisesti pohjoisessa. Menojen kasvu rasittaa voimakkaasti köyhempiä kotitalouksia, joilla on huonommat edellytykset monipuolistaa kulutusta ja rajalliset mukautumisvalmiudet. Samanaikaisesti eteläisessä EU:ssa on varauduttava työtulojen menetyksiin, ja kokonaistulonmenetykset ovat yleisiä kaikilla alueilla.
Tällä on kielteisiä ja regressiivisiä vaikutuksia (jotka painottuvat enemmän köyhempiin kotitalouksiin kuin rikkaampiin kotitalouksiin) monenlaisiin tavaroihin/palveluihin kohdistuviin menoihin ja tulolähteisiin erityisesti eteläisessä EU:ssa (terveydenhuolto-, sähkö- ja vakuutusmenot sekä kokonaistyötulot) mutta vähäisessä määrin myös itäisillä (elintarvikemenot) ja pohjoisilla alueilla (sähkö- ja vakuutusmenot). Ilmastonmuutos todennäköisesti lisää köyhyysvaarassa olevien ihmisten määrää kaikkialla EU:ssa, mutta ilmastonmuutoksen hillitsemiseen tähtäävät skenaariot todennäköisesti heikentävät tätä suuntausta ja edistävät matalan osaamistason työvoiman palkkojen nopeampaa nousua korkeasti koulutettuun työvoimaan verrattuna.
Poliittisille päättäjille suunnattuja tärkeimpiä suosituksia ovat seuraavat: asetetaan etusijalle alueet (esimerkiksi EU:n eteläisissä osissa), joilla ilmenee samanaikaisesti kielteisiä vaikutuksia kotitalouksiin ja regressiivisyyttä, sekä vahvistetaan tulotukitoimenpiteitä ja mukautetaan ne haavoittuvimpiin väestöryhmiin asianomaisilla alueilla. Ilmastonmuutokseen liittyvien kustannusten monialainen luonne edellyttää lisäksi toimintapolitiikkojen horisontaalista integrointia päätöksenteon tehostamiseksi.
Tutkimus, jonka CMCC toteutti ETSK:n kansalaisyhteiskunnan organisaatiot ‑ryhmän pyynnöstä, ja sen tiivistelmä ovat ladattavissa ETSK:n internetsivuilta.
EU on aina edistänyt määrätietoisesti taloudellista yhdentymistä muun maailman kanssa. Sääntöpohjaiseen järjestelmään perustuvassa rauhanomaisessa maailmassa Euroopasta on tämän strategian ansiosta tullut yksi maailman merkittävimmistä kauppamahdeista ja vauraimmista alueista.
EU on aina edistänyt määrätietoisesti taloudellista yhdentymistä muun maailman kanssa. Sääntöpohjaiseen järjestelmään perustuvassa rauhanomaisessa maailmassa Euroopasta on tämän strategian ansiosta tullut yksi maailman merkittävimmistä kauppamahdeista ja vauraimmista alueista.
Koronapandemia ja sitä seurannut Venäjän hyökkäys Ukrainaan ovat muuttaneet perusteellisesti avoimuuden ja taloudellisen yhdentymisen dynamiikkaa ja enteilleet pitkällisiä vaikeuksia pyrkimyksissä säilyttää EU:n vauraus. Nämä häiriötilanteet ovat osoittaneet, miten tärkeää on vahvistaa EU:n häiriönsietokykyä ja sen kykyä turvata strategiset intressinsä tehokkaasti.
EU valmistautuu vastaamaan haasteisiin, jotka voisivat merkitä loitontumista monenvälisestä ja sääntöpohjaisesta kauppajärjestelmästä, joka on ollut ominainen toisen maailmansodan jälkeen. Lisäksi unionin on määritettävä, mitä strateginen riippumattomuus tarkoittaa.
CEPS:n (Centre for European Policy Studies) toteuttamassa tutkimuksessa paneudutaan näihin monitahoisiin kysymyksiin, tutkitaan Euroopan haavoittuvuuksia ja esitetään suosituksia siitä, miten saavuttaa strateginen riippumattomuus. ETSK tilasi tutkimuksen työnantajat-ryhmänsä pyynnöstä, ja sen laati CEPS.
Kysymyksen kohteena... -otsikon alla ETSK:n jäsen Stoyan Tchoukanov vastasi tammikuun täysistunnossa hyväksyttäväksi suunniteltua lausuntoa koskevaan kysymykseen. ETSK:n kysymys: Olette lausunnon ”Riippumattoman ja kestävän elintarviketuotannon edistäminen: vuoden 2027 jälkeisen yhteisen maatalouspolitiikan strategiat” esittelijä. Mitä kestävää elintarviketuotantoa koskevia ehdotuksia komitea esittää lausunnossaan erityisesti vuoden 2027 jälkeisen YMP:n osalta?
Kysymyksen kohteena... -otsikon alla ETSK:n jäsen Stoyan Tchoukanov vastasi tammikuun täysistunnossa hyväksyttäväksi suunniteltua lausuntoa koskevaan kysymykseen.
ETSK:n kysymys: Olette lausunnon ”Riippumattoman ja kestävän elintarviketuotannon edistäminen: vuoden 2027 jälkeisen yhteisen maatalouspolitiikan strategiat” esittelijä. Mitä kestävää elintarviketuotantoa koskevia ehdotuksia komitea esittää lausunnossaan erityisesti vuoden 2027 jälkeisen YMP:n osalta?
EU:ssa nukkuu kadulla tai asunnottomille tarkoitetussa hätämajoituksessa joka yö lähes 900 000 ihmistä. Asunnottomien määrä on viimeisten 15 vuoden aikana yli kaksinkertaistunut, ja ETSK kehottaakin jäsenvaltioita ja EU:ta ryhtymään toimiin tilanteen korjaamiseksi.
EU:ssa nukkuu kadulla tai asunnottomille tarkoitetussa hätämajoituksessa joka yö lähes 900 000 ihmistä. Asunnottomien määrä on viimeisten 15 vuoden aikana yli kaksinkertaistunut, ja ETSK kehottaakin jäsenvaltioita ja EU:ta ryhtymään toimiin tilanteen korjaamiseksi.
ETSK kehottaa laatimaan EU:lle kattavan asunnottomuusstrategian ja ottamaan nopeasti käyttöön tehokkaita kansallisia asunnottomuuspolitiikkoja, jotta asunnottomuutta, joka on yksi sosiaalisen syrjäytymisen äärimmäisimmistä muodoista, saadaan vähennettyä tuntuvasti vuoteen 2030 mennessä.
”Peräänkuulutamme EU:n asunnottomuusstrategiaa, johon asunnottomuuden vähentämistä käsittelevä eurooppalainen foorumi (EPOCH) nivotaan kiinteästi ja jonka pohjalta kansalliset asunnottomuuspolitiikat voidaan ottaa huomioon eurooppalaisen ohjausjakson yhteydessä”, aihetta EU:n kehys kansallisille asunnottomuusstrategioille käsittelevän ETSK:n lausunnon esittelijä Maria del Carmen Barrera Chamorro sanoi.
Strategian tueksi olisi annettava neuvoston suositus, ja ETSK pyytääkin EU:n uutta puheenjohtajavaltiota Belgiaa aloittamaan sen valmistelun. Lisäksi komitea kehottaa komissiota laatimaan viipymättä ehdotuksen uudeksi monivuotiseksi työohjelmaksi, joka jatkuisi komission tulevalle toimikaudelle ja kattaisi sen kokonaan.
”ETSK haluaa, että asunnottomuus pysyy EU:n sosiaalipoliittisena painopisteenä Euroopan parlamentin vaalien alla ja niiden jälkeenkin. Strateginen painopiste on siirrettävä asunnottomuuden hallinnoimisesta siihen, että ongelmasta päästään kokonaan eroon vuoteen 2030 mennessä”, lausunnon yhteisesittelijä Ákos Topolánszky totesi.
ETSK ehdottaa, että edistetään aktiivisesti asunto ensin -periaatetta kokonaisvaltaisena ratkaisuna pitkäaikaiseen asunnottomuuteen. Asunto ei tämän toimintamallin mukaan tarkoita vain hätämajoitusta, vaan se on yhteiskuntaan sopeuttamisen keskeinen väline. Mallissa asunnottomille tarjotaan pitkäaikainen asunto ilman tuen vastaanottamiseen liittyviä ehtoja tai vaatimusta henkilökohtaisen kehityksen osoittamisesta.
Asuntolähtöinen toimintamalli on jo vahvistettu Lissabonin julistuksessa, jonka kaikki 27 EU:n jäsenvaltiota, EU:n toimielimet ja useat eurooppalaiset valtiovallasta riippumattomat järjestöt allekirjoittivat vuonna 2021. Julistus on EPOCH:n poliittinen perusta, ja sen allekirjoittajat ovat sitoutuneet tekemään asunnottomuutta koskevaa yhteistyötä EU:n tasolla ja pyrkimään siihen, että asunnottomuudesta päästään kokonaan eroon vuoteen 2030 mennessä. ETSK toteaa lausunnossaan kuitenkin, että asunnottomuuteen ei poliittisista ponnisteluista huolimatta edelleenkään puututa riittävän tarmokkaasti sen paremmin Euroopan unionin kuin jäsenvaltioidenkaan tasolla.
Suomi on ainoa maa, joka on onnistunut vähentämään asunnottomuutta johdonmukaisesti viimeksi kuluneina 20 vuotena. (ll)
Euroopan ympäristökeskuksen (EEA) vuoden 2023 edistymiskertomus ei ole erityisen rohkaisevaa luettavaa: suurin osa tavoitteista jää EU:lta mahdollisesti saavuttamatta vuoteen 2030 mennessä. Etenkin kulutusjalanjäljen, energiankulutuksen, kiertotalouden mukaisen tuotannon ja luonnonmukaisen maatalouden osalta näkymät ovat erityisen huonot, vaikka tilanne ei näytä myöskään muilla aloilla – biologisesta monimuotoisuudesta ilmastonmuutoksen hillitsemiseen ja siihen sopeutumiseen – juurikaan paremmalta.
Euroopan ympäristökeskuksen (EEA) vuoden 2023 edistymiskertomus ei ole erityisen rohkaisevaa luettavaa: suurin osa tavoitteista jää EU:lta mahdollisesti saavuttamatta vuoteen 2030 mennessä. Etenkin kulutusjalanjäljen, energiankulutuksen, kiertotalouden mukaisen tuotannon ja luonnonmukaisen maatalouden osalta näkymät ovat erityisen huonot, vaikka tilanne ei näytä myöskään muilla aloilla – biologisesta monimuotoisuudesta ilmastonmuutoksen hillitsemiseen ja siihen sopeutumiseen – juurikaan paremmalta.
Tämän synkän kuvan ei pidä kuitenkaan lannistaa vaan ennemminkin motivoida meitä. Toimia tarvitaan. Nyt ei ole aika varovaisille hyville aikomukselle (niitä on ollut aiemmin riittämiin, mutta tulokset antavat odottaa itseään) tai paluulle säästötoimiin. Oikeudenmukaisen siirtymän periaatteet ja taloudellinen, sosiaalinen ja ekologinen kestävyys on sisällytettävä jokaiseen EU:n toimintapolitiikkaan. Tähän on aihetta käsittelevän ETSK:n tuoreimman lausunnon mukaisesti kuuluttava myös EU:n direktiivi työelämän oikeudenmukaisesta siirtymästä: edessä oleva valtava tehtävä onnistuu vain, jos kaikki ovat mukana. Jos sen kustannukset siirretään kaikkein heikoimmassa asemassa olevien maksettaviksi, kuten niin usein jo tapahtuu, äärioikeistolainen populismi kasvaa, ja siihen mennessä, kun eivät enää sitäkään leiriä edustavat voi kiistää ilmastonmuutoksen katastrofaalisia vaikutuksia, on jo liian myöhäistä.
ETSK kehottaa laajentamaan eurooppalaista vammaiskorttia koskevan komission ehdotuksen soveltamisalaa siten, että se kattaa pidemmät työskentely- tai opiskelujaksot, jotta vammaiset henkilöt voisivat liikkua vapaasti EU:ssa.
ETSK kehottaa laajentamaan eurooppalaista vammaiskorttia koskevan komission ehdotuksen soveltamisalaa siten, että se kattaa pidemmät työskentely- tai opiskelujaksot, jotta vammaiset henkilöt voisivat liikkua vapaasti EU:ssa.
ETSK on todennut komission ehdotuksen eurooppalaisesta vammaiskortista ja eurooppalaisesta vammaisten henkilöiden pysäköintiluvasta olevan ensimmäinen askel kohti vammaisten henkilöiden vapaata liikkuvuutta EU:ssa.
”Korttia ja lupaa koskeva ehdotus vaikuttaa 80 miljoonan vammaisen eurooppalaisen elämään”, totesi ETSK:n täysistunnossa 14. joulukuuta esitellyn ETSK:n lausunnon Eurooppalainen vammaiskortti ja vammaisten henkilöiden pysäköintilupa yleisesittelijä Ioannis Vardakastanis. ”Tämä on erittäin tärkeä edistysaskel, jonka avulla raivataan suuria esteitä ja varmistetaan, että vammaiset henkilöt, niin eurooppalaiset kuin jäsenvaltioissa laillisesti oleskelevat unionin ulkopuolisten maiden kansalaiset, voivat käyttää unionin yhden perusperiaatteen eli liikkumisvapauden mukaisia oikeuksiaan. Tämän pohjalta kehitetään tulevaisuudessa muita toimia.”
ETSK on kuitenkin varoittanut, että osa merkittävimmistä vammaisten eurooppalaisten vapaata liikkuvuutta haittaavista esteistä jäävät ehdotuksesta huolimatta ennalleen. Niihin kuuluu se, etteivät vammaisetuudet siirry mukana henkilön muuttaessa toiseen EU-maahan töihin tai opiskelemaan. ETSK kehottaa oma-aloitteisessa lausunnossaan laajentamaan ehdotuksen soveltamisalaa siten, että vammaiskortilla olisi mahdollisuus saada muuton jälkeen tilapäisesti julkisen sosiaalipolitiikan tai kansallisten sosiaaliturvajärjestelmien mukaisia etuuksia.
Tällä hetkellä näin ei ole. Kun henkilö muuttaa jäsenvaltiosta toiseen, hän menettää rajan ylittäessään oikeutensa vammaisetuuksiin, kunnes hänen vammansa arvioidaan uudelleen uudessa jäsenvaltiossa.
Arviointi voi kestää yli vuoden, ja henkilö jää siirtymäkauden ajaksi vaille minkäänlaista tunnustamista tai tukea. ”Pyydämme soveltamisalan laajentamista sen varmistamiseksi, ettei henkilö joutuisi uudessa maassa siirtymäkaudeksi oikeudelliseen tyhjiöön eikä katkoksia tulisi. Tämä takaisi vammaisille henkilöille mahdollisuuden elää ihmisarvoista elämää oleskelunsa alusta lähtien”, Ioannis Vardakastanis lisäsi. (ll)
Olet aiheesta ”Riippumattoman ja kestävän elintarviketuotannon edistäminen: vuoden 2027 jälkeisen yhteisen maatalouspolitiikan strategiat” laaditun lausunnon esittelijä. Mitä komitea ehdottaa lausunnossaan ajatellen erityisesti yhteistä maatalouspolitiikkaa vuoden 2027 jälkeen ja kestävää elintarviketuotantoa?
Olet aiheesta ”Riippumattoman ja kestävän elintarviketuotannon edistäminen: vuoden 2027 jälkeisen yhteisen maatalouspolitiikan strategiat” laaditun lausunnon esittelijä. Mitä komitea ehdottaa lausunnossaan ajatellen erityisesti yhteistä maatalouspolitiikkaa vuoden 2027 jälkeen ja kestävää elintarviketuotantoa?
Stoyan Tchoukanov: Euroopan unioni on YMP:n avulla pystynyt turvaamaan vakaan, korkealaatuisen ja aina vain laadukkaamman elintarviketarjonnan kasvavalle väestölleen ja säilyttämään perheviljelymallin. Politiikka on kehittynyt 65 viime vuoden aikana, mutta vuonna 2021 voimaan tulleeseen uuteen versioon sisältyvää kestävän kehityksen kolmea ulottuvuutta arvostellaan edelleen runsaasti.
Uusia haasteita silmällä pitäen yhteisen maatalouspolitiikan (YMP) on nyt – enemmän kuin koskaan aiemmin – tarjottava vakaa pitkän aikavälin politiikkakehys, jonka avulla edistetään kestävää elintarviketuotantoa ja Euroopan unionin avointa strategista riippumattomuutta. Samalla olisi suojeltava EU:n maatalouden monimuotoisuutta, vastattava yhteiskunnallisiin ja ekologisiin tarpeisiin (tuetaan julkisilla varoilla julkishyödykkeitä) ja kehitettävä maaseutua.
Ympäristö- ja ilmastopolitiikkaa ei pitäisi nähdä rasitteena, joka haittaa vallitsevasta kriisistä selviytymistä, vaan osana pitkän aikavälin ratkaisuja ja tulevan päätöksenteon suuntaviivoja. Viimeisimmässä uudistuksessa vahvistettiin periaatetta, jonka mukaan jokaisen tuetun hehtaarin on tuen vastineeksi tarjottava yhteiskunnalle ympäristöpalveluja.
Yhdenmukaisen hehtaarikohtaisen rahoituksen tarjoaminen ei kuitenkaan vastaa ekologista todellisuutta eikä ole sosiaalisesti oikeudenmukaista tukea. Seuraavassa YMP:ssä olisi mentävä vielä pidemmälle: yhteiskunnallisia ja ympäristövaatimuksia tulee tehostaa, niiden täyttämisestä on maksettava asianmukainen korvaus, ja ne on turvattava epäreilulta kilpailulta.
Pinta-alaperusteisista tuista olisi siis korvausten sijaan siirryttävä ympäristöä ja yhteiskuntaa hyödyttävien palvelujen tuottamisen kannustimiin kohtuullisen siirtymäajan kuluessa, joka voi olla pidempi kuin yhden monivuotisen rahoituskehyksen kattama kausi.
Pienten perhetilojen olisi voitava halutessaan säilyttää tilan pinta-alatukiin ja työvoimayksiköihin perustuva tulotuki. Jäsenvaltioiden tulee voida määritellä tätä koskevat kriteerit strategiasuunnitelmissa. Jotta maatilojen määrä EU:ssa ei pienenisi entisestään sen vuoksi, että tiloille ei löydy jatkajia nuoremman sukupolven keskuudesta, on nostettava maataloustoiminnasta saatavia keskituloja, helpotettava maan hankintaa (investointiavustusten, edullisten luottojen ja maakauppoja koskevan kansallisen lainsäädännön avulla), luotava suotuisat investointiedellytykset YMP:n toisessa pilarissa (lisää yksityisiä varoja), kehitettävä (viljelijöiden, maataloustyöntekijöiden ja neuvonantajien) osaamista, parannettava naisten vaikutusmahdollisuuksia, varmistettava asianmukaiset työolot ja -ehdot sekä kohennettava viljelijöiden pitkän aikavälin näkymiä (eläkkeet jne.) ja maaseutualueiden yleistä houkuttelevuutta.
YMP:n avulla on edistettävä terveellisempien ja kestäväpohjaisempien elintarvikkeiden (luonnonmukaiset tuotteet, kausituotteet, paikalliset tuotteet) kulutuskysyntää EU:ssa, vähennettävä ruoan haaskausta ja säänneltävä elintarvikemarkkinoita, jotta voidaan puuttua elintarvikealan finansialisaatioon, joka ruokkii laajamittaista keinottelua: jotkut takovat valtavia voittoja eurooppalaisten kamppaillessa nousevien ruoan hintojen kanssa. Energian hintojen nousut ja energian ja lannoitteiden toimitushäiriöriskit ovat osa uutta normaalia. Olisikin harkittava suhdanteita tasoittavien osatekijöiden sisällyttämistä YMP:hen ja tarjottava sen puitteissa investointitukijärjestelyjä, joiden avulla edistetään maaseutualueiden uusiutuvan energian tuotantoa ja jakelua tila- ja paikallistasolla.
Lausunnossa ehdotetaan, että komissio harkitsisi – yksittäisissä jäsenvaltioissa vapaaehtoisten – julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuteen perustuvien vakuutusjärjestelyjen vahvistamista vuoden 2027 jälkeisen YMP:n välineistössä, jotta voidaan vastata äärimmäisten ilmasto-olosuhteiden seurauksiin. ETSK näkee käsillä olevan lausunnon tilaisuutena esittää vuoden 2024 EU-vaaleja ja EU:n tulevaa laajentumista silmällä pitäen järjestäytyneen kansalaisyhteiskunnan huomioita, neuvoja ja ehdotuksia siitä, millainen vuoden 2027 jälkeisen tulevan YMP:n pitäisi olla muodoltaan ja suunnaltaan, jotta elintarviketuotannosta saataisiin riippumatonta ja kestävää kokonaisvaltaisemman ja kattavamman elintarvikepolitiikan puitteissa. Tavoitteena on antaa panos seuraavaa YMP-kautta koskevaan komission ehdotukseen ja tuoda esille kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden tarpeet ja yhteiskunnan odotukset.
Kesäkuussa 2024 pidettävät Euroopan parlamentin vaalit tulevat määrittämään Euroopan tulevan suunnan, ja siksi ETSK, joka on kansalaisyhteiskunnan institutionaalinen kumppani, on päättänyt järjestää kaikkien aikojen ensimmäisen kansalaisyhteiskuntaviikon.
Kesäkuussa 2024 pidettävät Euroopan parlamentin vaalit tulevat määrittämään Euroopan tulevan suunnan, ja siksi ETSK, joka on kansalaisyhteiskunnan institutionaalinen kumppani, on päättänyt järjestää kaikkien aikojen ensimmäisen kansalaisyhteiskuntaviikon.
Tämä kannattaa merkitä kalenteriin!
Lippulaivatapahtumaan tulee kaikenikäisiä ihmisiä erilaisista taustoista, muun muassa nuoria, toimittajia ja EU:n toimielinten edustajia, käymään vilkasta keskustelua eurooppalaisten arkielämään ja Euroopan tulevaisuuteen vaikuttavista aiheista.
Tapahtuman teemana on ”Demokratian puolesta”. Siinä käsitellään demokraattisten arvojen puolustamiseen liittyviä uhkia ja haasteita ja selvitetään, mitä kansalaisyhteiskunta odottaa Euroopan tulevilta johtajilta. Kansalaisyhteiskuntaviikon suositukset otetaan huomioon Euroopan parlamentin vaaleista annettavassa ETSK:n päätöslauselmassa.
Kansalaisyhteiskuntaviikossa yhdistyy viisi tärkeää ETSK:n hanketta:
Kansalaisyhteiskuntapäivät: kansalaisyhteiskunnan organisaatiot demokratian kulmakivenä ja nykypäivän haasteiden keskeisenä ratkaisijana
Luvassa on inspiroivia asiantuntijoiden vetämiä seminaareja ja korkean tason keskustelutilaisuuksia. Tilaisuus tarjoaa mahdollisuuden esittää näkemyksiä Euroopan seuraavan vaalikauden tärkeistä kysymyksistä ja verkostoitua kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden ja muutoksentekijöiden kanssa ympäri Euroopan.
Euroopan talous- ja sosiaalikomitea (ETSK) hyväksyi täysistunnossaan lausunnon, jossa se ehdottaa strategiaa EU:n saarten, vuoristoalueiden ja harvaan asuttujen alueiden sosioekonomisiin haasteisiin vastaamiseksi. ETSK kehottaa toteuttamaan EU:n toimia koheesiopolitiikan puitteissa ja korostaa, että tarvitaan aluekohtaisia strategioita, luotettavia tietoja ja erityisiä kestävän kasvun mekanismeja.
Euroopan talous- ja sosiaalikomitea (ETSK) hyväksyi täysistunnossaan lausunnon, jossa se ehdottaa strategiaa EU:n saarten, vuoristoalueiden ja harvaan asuttujen alueiden sosioekonomisiin haasteisiin vastaamiseksi. ETSK kehottaa toteuttamaan EU:n toimia koheesiopolitiikan puitteissa ja korostaa, että tarvitaan aluekohtaisia strategioita, luotettavia tietoja ja erityisiä kestävän kasvun mekanismeja.
EU:n syrjäiset alueet saarista vuoristoalueisiin ja harvaan asuttuihin alueisiin painiskelevat taloudellisten, sosiaalisten ja ympäristöhaasteiden kanssa, jotka jarruttavat niiden kehitystä. Syrjäisillä saarilla ongelmana ovat korkeat kustannukset saarten eristyneisyyden vuoksi, kun taas ilmastonmuutoksesta aiheutuu uhkia vuoristoalueille. Väestön väheneminen harvaan asutuilla alueilla edellyttää innovatiivisia kasvustrategioita. ETSK:n esittelijä Ioannis Vardakastanis tähdentää, että tarvitaan räätälöityjä lähestymistapoja, joissa otetaan huomioon kunkin alueen erityispiirteet. Komitea kannattaa lausunnossaan EU:n yhtenäisiä toimia ja korostaa alueellista solidaarisuutta syrjäytymisen ehkäisemiseksi. ETSK ehdottaa, että hyödynnetään EU:n koheesiopolitiikan vahvaa oikeusperustaa, ja suosittaa erityisiä rahastoja sekä ”saarisopimuksen” tai ”vuoristoaluesopimuksen” kaltaisia sopimuksia, jotta voidaan vastata ainutlaatuisiin haasteisiin kaupunki- ja maaseutualueiden menestyksekkäiden strategioiden mukaisesti. Ratkaisuihin sisältyy taloudellisia, sosiaalisia ja ympäristöön liittyviä näkökohtia, jotka edellyttävät moninaisia toimenpiteitä toimintakustannusten supistamisesta työpaikkojen luomisen edistämiseen ja paikallisen kulttuurin säilyttämiseen. Tietoon perustuva päätöksenteko perustuu täsmällisiin tietoihin ja valmiuksien kehittämiseen sekä aktiivisen vuoropuhelun edistämiseen EU:n tason sekä kansallisen ja paikallisen tason sidosryhmien välillä, jotta voidaan muokata toimintapolitiikkoja, joissa otetaan huomioon näiden alueiden ainutlaatuiset olosuhteet EU:ssa. (tk)
