Välimeren alueen nuoret on otettava mukaan politiikanteon kaikkiin vaiheisiin päätösten tekemisestä aina täytäntöönpanoon saakka. He vaikuttavat politiikan lisäksi myös alueen elämään, kuten Euroopan talous- ja sosiaalikomiteassa (ETSK) käydyssä keskustelussa korostettiin.

ETSK:n tammikuun täysistunnossa käyty keskustelu liittyi aihetta ”Nuorten osallistuminen työmarkkinaosapuolten vuoropuheluun ja kansalaisvuoropuheluun Välimeren alueella” käsittelevän lausunnon hyväksymiseen. Kyse on ensimmäisestä ETSK:n lausunnosta, jossa on otettu Välimeren alueen nuorten edustajien näkemykset huomioon. Lausunnon laadintaan osallistui kahdeksan nuorten edustajaa.

Välimeren alueesta vastaava komission jäsen Dubravka Šuica korosti keskustelussa nuorten merkitystä alueen hyvinvoinnille, vakaudelle ja kestokyvylle: ”Välimeren alueen tulevaisuus on alueen nuorten käsissä. Jos haluamme rakentaa yhteistä ja kestävää tulevaisuutta, meidän on oltava suoraan yhteydessä nuoriin sukupolviin ja huolehdittava siitä, että heidän näkemyksensä antavat politiikallemme ja painopisteillemme suuntaa. Investoimalla koulutukseen, työpaikkoihin ja kasvuun muovaamme yhdessä uutta Välimeren alueen sopimusta.”

ETSK:n puheenjohtaja Oliver Röpke antoi tukensa Dubravka Šuican esittämälle uudelle sopimukselle, joka koskee investointeja, kestävyyttä ja muuttoliikettä, ja lisäsi, että kansalaisyhteiskunta on otettava aktiivisesti mukaan sopimuksen suunnitteluun. ”Nuorten osallistuminen on olennaisen tärkeää alueen tulevaisuuden kannalta, ja ETSK on sitoutunut varmistamaan, että heidän äänellään on vaikutusta politiikkaan ja päätöksentekoon. Pyrimme yhdessä Välimeren unionin ja Anna Lindh -säätiön kanssa rakentamaan rauhallista ja hyvinvoivaa Välimeren aluetta.”

Anna Lindh -säätiön puheenjohtaja Rym Ali korosti nuorten edustajien antaneen komitean lausuntoon merkittävän panoksen ja totesi, että yhteistyö nuorten kanssa on paitsi tärkeää myös kiireesti tarpeen ja hedelmällistä. ”Pelissä on valtavan paljon. Nuoret on otettava mukaan ja heille on tarjottava mahdollisuuksia tasavertaiseen osallistumiseen, muuten emme löydä ratkaisuja tulevaisuutta varten. Heillä on oltava paikka keskusteluissa”, Ali totesi.

Lausunnon laadintaan osallistunut nuorten edustaja ja Unescon käynnistämän, kestävän kehityksen tavoitteeseen 4 keskittyvän nuoriso- ja opiskelijaverkoston neuvonantaja Eliane El Haber kannatti ETSK:n aloitetta ottaa toimintaan aktiivisesti mukaan koulutus- ja kulttuuritaustaltaan erilaisia ja eri sukupuolia edustavia nuoria erilaisilta alueilta.

Espanjalais-puolalainen dokumentaarinen valokuvaaja ja Investigative Journalism for EU (IJ4EU) Impact Award 2024 -journalismipalkinnon saajaehdokas Hanna Jarzabek maalaa synkän kuvan tilanteesta Puolan ja Valko-Venäjän rajalla, jossa tuhannet pakolaiset yrittävät päästä rajan yli ”viidakoksi” kutsutun Białowieżan metsän kautta.

Hanna Jarzabek

Marraskuusta 2021 lähtien tuhannet pääasiassa Lähi-idän ja Afrikan maista tulevat pakolaiset ovat yrittäneet päästä Białowieżan metsän läpi. Se on viimeinen Euroopassa jäljellä oleva aarniometsä ja sijaitsee Puolan ja Valko-Venäjän välisellä rajalla. Metsä, jolle jotkin pakolaiset ovat antaneet lempinimen ”viidakko” (The Jungle), on vaarallinen ja vaikeakulkuinen, erityisesti niille, jotka eivät tunne Koillis-Euroopan ankaraa ilmastoa. Monet pakolaiset jäävät metsään jumiin pitkiksi ajoiksi ja joutuvat selviytymään äärimmäisissä olosuhteissa kärsien muun muassa ruoan ja veden puutteesta. Talvella myös hypotermian ja kuoleman riski on suuri. Jos rajavartijat saavat nämä pakolaiset kiinni, heidät yleensä pakotetaan palaamaan rajan toiselle puolelle. Tämä tarkoittaa sitä, että heidät jätetään metsään Valko-Venäjän puolelle usein yöllä, ilman todistajia, ja heidän puhelimensa tuhotaan, jotta he eivät voisi olla yhteydessä ulkomaailmaan. Näitä palautuksia eli pakkokäännytyksiä tapahtuu jopa äärimmäisissä olosuhteissa, eikä poikkeusta tehdä edes raskaana olevien naisten tai hypotermian partaalla olevien ihmisten kohdalla, vaan myös heidät karkotetaan Valko-Venäjän alueelle. Osa pakolaisista on väittänyt tulleensa pakkokäännytetyksi useita kertoja, jotkut jopa 17 kertaa.

Puolan edellinen hallitus rakensi rajalle muurin, jonka päällä on piikkilankaa ja jonka alaosa on vahvistettu. Muiden vastaavien muurien tavoin tämäkään ei estä ihmisiä pyrkimästä Eurooppaan vaan sen sijaan altistaa heidät muille vakaville loukkaantumisille. Rajavartiolaitos on myös asentanut metsään kamera-ansoja pakolaisten ja avustustyöntekijöiden liikkumisen havaitsemiseksi. Koska pakolaisleirejä ei ole, pakolaiset piiloutuvat metsään välttääkseen pakkokäännyttämisen Valko-Venäjälle, ja kasvava sotilaallinen läsnäolo vaikeuttaa humanitaarisen avun saamista.

Humanitaarisen avun antamisessa on tällä rajalla ollut alusta alkaen merkittäviä haasteita. Kun äärioikeistolainen hallitus menetti valta-asemansa lokakuussa 2023, alettiin toivoa muutoksia muuttoliikepolitiikkaan, mutta väkivaltaisuudet eivät ole päättyneet, ja hylkääviä päätöksiä annetaan ja sairaanhoitoon pääsyä rajoitetaan edelleen. Tällä hetkellä Lääkärit ilman rajoja -järjestöllä on vain kolme osa-aikaista työntekijää, jotka tarjoavat sairaanhoitoa 400 kilometriä pitkällä rajalla. Järjestöllä ei ole pysyvää tukikohtaa, kuten muilla raja-alueilla, joilla on vastaavanlaisia muuttovirtoja. Järjestön työntekijät työskentelevät vaikeissa olosuhteissa ja tarjoavat apua usein pimeässä ja ilman asianmukaisia välineitä tarkan diagnoosin tekemiseksi. He mukauttavat hoitoaan metsäolosuhteisiin ja esimerkiksi antavat yöllä infuusioita tai kiireellistä lääkintäapua vakavissa tapauksissa, kuten äidin saadessa keskenmenon.

Muurin rakentamisen jälkeen on terveysongelmien lisäksi jouduttu nyt hoitamaan myös erilaisia murtumia, joita syntyy, kun ihmiset joskus putoavat yrittäessään kiivetä jopa viisi metriä korkean muurin ylitse. Osa murtumista vaatii monimutkaisia toimenpiteitä, ja niistä toipuminen kestää kuukausia. Näissä sekä hypotermiaan liittyvissä tapauksissa ainoa ratkaisu on kutsua ambulanssi tietäen, että rajavartijat pidättävät henkilön ja vartioivat häntä sairaalassa oleskelun ajan. Kun henkilö kotiutetaan sairaalasta, rajavartiolaitos päättää omin perustein, lähetetäänkö hänet suljettuun vai avoimeen ulkomaalaiskeskukseen. Monet haastatellut ovat kertoneet tilanteista, joissa sairaalajakson päätyttyä rajavartijat ovat kuljettaneet pakolaiset takaisin metsään ja pakottaneet heidät takaisin Valko-Venäjän puolelle, jossa tarina on alkanut taas alusta.

Viime kuukausina myös Puolan ja Valko-Venäjän rajalle sijoitettujen sotilaiden määrä on kasvanut tasaisesti, mikä kuvastaa jännitteiden lisääntymistä alueella. Kesäkuussa 2024 eräs muuttaja puukotti puolalaista sotilasta, joka kuoli myöhemmin vammoihinsa. Vastauksena tähän uusi hallitus tehosti muuttoliikkeen vastaista kampanjaansa ja otti käyttöön lain, jonka nojalla sotilaat voivat käyttää aseita aina, kun katsovat sen tarpeelliseksi, joutumatta vastuuseen teoistaan. Tämä päätös herättää merkittävää huolta etenkin, kun otetaan huomioon aiemmat hälyttävät voimankäyttöön liittyvät tapaukset. Esimerkiksi lokakuussa 2023 syyrialaispakolaista ammuttiin selkään päivänvalossa, ja hän loukkaantui vakavasti. Myös humanitaariset vapaaehtoistyöntekijät kertoivat marraskuussa 2023, että rajavartijat olivat ampuneet heitä kohti ilman ennakkovaroitusta, kun he yrittivät antaa apua pakolaisille. Uusi laki uhkaa normalisoida tällaiset vaaralliset käytännöt ja luo rankaisemattomuuden ilmapiiriä, joka vaarantaa entisestään sekä pakolaiset että humanitaarisen avun antajat. Antamalla sotilaille rajattoman määräysvallan tällainen politiikka heikentää perusihmisoikeuksia ja voi eskaloida väkivaltaa jo ennestään epävakaalla raja-alueella.

Donald Tusk pyrkii antamaan kuvan, että hän olisi avoimempi ja tietoisempi ihmisoikeuksista, mutta hänen hallintonsa jatkaa edellisen hallituksen narratiivia, jossa tälle rajalle saapuvat maahanmuuttajat nähdään uhkana Puolan yhteiskunnalle, heidät epäinhimillistetään ja leimataan terroristeiksi tai rikollisiksi. Edellinen hallitus yritti myös väittää, että humanitaarisen avun antajat avustavat ihmiskauppiaita, mikä olisi rikos, josta voidaan tuomita jopa kahdeksaksi vuodeksi vankeuteen. Vaikuttaa siltä, että tätä politiikkaa jatketaan myös Donald Tuskin hallituksessa. Viisi humanitaarista vapaaehtoistyöntekijää, jotka auttoivat Irakista tulevaa perhettä ja egyptiläistä henkilöä vuonna 2022, joutuu 28. tammikuuta 2025 oikeuden eteen ja on vaarassa saada tämän ankaran rangaistuksen.

Myöskään hiljattain (lokakuussa 2024) julkaistusta muuttoliikepolitiikasta ei juuri löydy myönteistä sanottavaa. Viime heinäkuussa käyttöön otettu puskurivyöhyke on edelleen voimassa ja rajoittaa voimakkaasti humanitaaristen järjestöjen, kuten Lääkärit ilman rajoja -järjestön, sekä toimittajien pääsyä alueelle ja vaikeuttaa siten avun toimittamista pakolaisille ja Puolan viranomaisten tekemien ihmisoikeusrikkomusten dokumentoimista.

Kiistanalaisin näkökohta tässä politiikassa on kuitenkin aikomus keskeyttää oikeus hakea turvapaikkaa tällä rajalla. Toimenpide olisi räikeässä ristiriidassa kaikkialla Euroopassa tunnustettujen perusihmisoikeuksien kanssa. Politiikalla on kauaskantoisia vaikutuksia raja-alueen paikallisväestöön, mutta politiikkaa on kehitetty kuulematta ensin heitä tai humanitaarisia järjestöjä. Nämä järjestöt ovat väsymättä antaneet apua ja keränneet kriittistä tietoa tilanteesta, rajan yli pyrkivien pakolaisten tarpeista ja heidän kohtaamistaan haasteista. Tällaisen tiedon sivuuttaminen heikentää humanitaarisia toimia ja saattaa myös pahentaa jo ennestään vaikeaa tilannetta.

Tämä tutkivan journalismin raportti on tehty Investigative Journalism for Europe (IJ4EU) -rahaston tuella.

Hanna Jarzabek on Madridissa toimiva espanjalais-puolalainen dokumentaarinen valokuvaaja, joka on opiskellut valtiotieteitä ja työskennellyt poliittisena analyytikkona YK:n järjestöille. Hän käsittelee työssään hienotunteisesti ja kunnioittavasti aiheita, jotka liittyvät muun muassa syrjintään, sukupuoli-identiteettiin, seksuaaliseen monimuotoisuuteen ja muuttovirtoihin EU:n itärajoilla. Jarzabekin töitä on julkaistu merkittävissä tiedotusvälineissä, kuten El País ja Newsweek Japan. Niitä on myös ollut esillä kansainvälisissä näyttelyissä ja hänelle on myönnetty niistä useita palkintoja sekä ehdokkuus IJ4EU Impact Award 2024 -palkinnon ja Leica Oskar Barnack Award 2023 -palkinnon saajaksi.

Valokuva ”The Jungle”-projektista:

Juoksuhautajalka on jalkoihin kehittyvä sieni-infektio ja yksi yleisimmistä terveysongelmista Białowieżan metsän läpi pyrkivillä pakolaisilla (lokakuu 2022). 

Kirjoittanut: Giuseppe Guerini

Kuten Lettan raportin otsikossakin todetaan, Euroopan unioni ja sen talous- ja yritysjärjestelmä on paljon enemmän kuin vain markkinat. Euroopan unioniin päätettiin alusta alkaen luoda sosiaalinen markkinatalousjärjestelmä, jossa taloudellinen menestys ei tarkoita vain vaurauden karttumista vaan myös kykyä varmistaa, että markkinoilla kaupan oleva ja kertyvä varallisuus hyödyttää kaikkia.

Yhteisötalouden yritykset muodostavat ekosysteemin, jossa yhteisvastuu taataan liiketoiminnan keinoin. Tämä on hyödyllinen malli organisaatioille, jotka ovat yksityisiä mutta toimivat silti yleisen edun mukaisesti.

Lettan raportissa mainitaan tämä ominaispiirre, joka on jo tuotu esiin yhteisötaloutta koskevassa toimintasuunnitelmassa ja suosituksessa. Raportissa EU:n toimielimiä kehotetaan tunnustamaan yhteisötalouden yritysten erityispiirteet sekä muokkaamaan sisämarkkina- ja kilpailusääntöjä ja kehittämään valtiontukia koskevaa oikeudellista kehystä niin, että yhteisötalouden yritykset saavat helpommin lainaa ja rahoitusta.

ETSK on vaikuttanut merkittävästi siihen, että eurooppalaiset ja kansainväliset instituutiot tunnustavat yhteisötalouden yritysten tarkoituksen ja roolin. Komitea osallistui moniin hankkeisiin ja antoi useita lausuntoja osana valmistelutyötä, joka johti yhteisötalouden toimintasuunnitelman hyväksymiseen vuonna 2021 ja jäsenvaltioille annettuun suositukseen vuonna 2023. Komitea on myös antanut lausuntoja kilpailupolitiikasta ja yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyviin palveluihin annettavasta valtiontuesta. Niissä on painotettu tarvetta korottaa vähämerkityksisen valtiontuen myöntämiskynnystä. Komitea on myös osaltaan vaatinut asetukseen muutoksia, jotka hyväksyttiin vuoden 2023 lopulla. Lettan raportissa esitetyt kehotukset muuttaa ryhmäpoikkeusasetusta ja kehittää rahoitusta ovat samoilla linjoilla sen kanssa, mitä ETSK on useissa vuosina 2022 ja 2023 annetuissa lausunnoissaan kehottanut. Työtä kannattaa siis jatkaa nyt hyväksytyn uuden lausunnon tunnetuksi tekemiseksi ja yhteisötalouden tunnustamiseksi nykyistä paremmin. Yhä useampien ihmisten tulisi saada tietää toimivan kilpailu- ja valtiontukisääntelyn hyödyistä niin yhteisötalouden yrityksille kuin koko yleishyödyllisten palvelujen järjestelmälle.

EU:n uutta muuttoliike- ja turvapaikkasopimusta pidettiin historiallisena virstanpylväänä, kun se hyväksyttiin toukokuussa 2024, mutta sen on vielä osoitettava hyötynsä. Sitä vuonna 2025 odottavat haasteet eivät kuitenkaan ole helppoja: sopimukselle ominainen monimutkaisuus ja sen täytäntöönpanon tiukka määräaika edellyttävät poikkeuksellisen epävarmassa geopoliittisessa ympäristössä varovaisuutta ja paljon tasapainottelua Migration Policy Institute Europe (MPI Europe) -tutkimuslaitoksen apulaisjohtajan Camille Le Cozin analyysin mukaan.

Vuoden 2025 alku herättää kiireellisiä kysymyksiä muuttoliikepolitiikan tulevaisuudesta Euroopan unionissa (EU). Uusi Euroopan komissio on asettanut selkeän suunnan uutta muuttoliike- ja turvapaikkasopimusta koskevalla täytäntöönpanosuunnitelmallaan, mutta muuttuvat olosuhteet uhkaavat kääntää poliittisen painopisteen ja resurssit muualle. Saksan tulevat vaalit ovat lisänneet epävarmuutta Assadin hallinnon kaatumisen vaikutusten ja Ukrainan sodan arvaamattoman kehityksen ohella. Keskustelu ulkoistamismalleista jatkuu, mutta nämä ponnistelut ovat usein yksittäisiä poliittisia manöövereitä eivätkä osa yhtenäistä EU:n strategiaa. Samalla muuttoliike on edelleen välineellistynyttä Puolan ja Valko-Venäjän rajalla, ja tämä välineellistyminen johtaa yhä enemmän poikkeamiin EU:n lainsäädännöstä. Tänä vuonna on keskeistä ratkaista, voiko Euroopan unioni noudattaa luottamusta edistävää lähestymistapaa ja toteuttaa kipeästi kaivattuja kollektiivisia toimia, vai pirstoutuuko se entisestään.

Toukokuussa 2024 monet eurooppalaiset päättäjät pitivät sopimuksen hyväksymistä historiallisena virstanpylväänä vuosien vaikeiden neuvottelujen jälkeen. Juuri ennen Euroopan parlamentin vaaleja tämä sopimus osoitti ryhmittymän kyvyn yhdistyä ja ratkaista joitakin sen haastavimpia kysymyksiä. Sopimuksen tavoitteissa keskityttiin vastuuseen ja solidaarisuuteen liittyvien jännitteiden lieventämiseen, jatkuvaa muuttoliikekriisiä koskevan käsityksen ratkaisemiseen ja turvapaikkamenettelyjen eroavuuksien yhdenmukaistamiseen jäsenvaltioissa. Vaikka uusi kehys perustuu pitkälti nykyiseen järjestelmään, siinä otetaan käyttöön tiukempia toimenpiteitä, kuten järjestelmällinen seulonta, tehostetut rajalla toteutettavat turvapaikka- ja palauttamismenettelyt sekä poikkeukset yhteisistä säännöistä kriisin aikana. Sopimuksella vahvistetaan myös eurooppalaistamista, johon sisältyy pakollinen solidaarisuus, EU:n toimielinten ja virastojen roolien vahvistaminen sekä EU:n rahoituksen ja valvonnan lisääminen.

Tämä EU:n uskottavuuden lisääminen muuttoliikkeen hallinnassa ryhmittymänä voi kuitenkin olla lyhytaikaista, jos eurooppalaiset eivät pane uusia sääntöjä täytäntöön toukokuuhun 2026 mennessä. Tämä tiukka määräaika on erityisen haastava, koska sopimus edellyttää monimutkaisen järjestelmän luomista, resurssien käyttöönottoa sekä henkilöstön rekrytointia ja koulutusta erityisesti etulinjassa olevissa jäsenvaltioissa. Vaikka jäsenvaltiot ovat laatineet kansallisia toimintasuunnitelmia, suuri osa tästä työstä on tehty suljettujen ovien takana, eikä poliittista viestintää ole ollut. Tämä kuilu aiheuttaa kasvavan riskin, koska poliittinen ohjaus on ratkaisevan tärkeää hauraan tasapainon säilyttämiseksi EU:n tasolla.

Lisäksi uuden järjestelmän toteuttaminen edellyttää sidosryhmien yhteenliittymien muodostamista. Kansalliset turvapaikkavirastot ovat keskeisessä asemassa monimutkaisten lainsäädäntötekstien muuntamisessa käytännön kehyksiksi, ja EU:n virastoilla – erityisesti Euroopan unionin turvapaikkavirastolla – on jo keskeinen rooli tässä prosessissa. Yhtä tärkeää on kansalaisjärjestöjen osallistuminen, jotta niiden asiantuntemusta voidaan hyödyntää ja varmistaa muun muassa oikeudellisen neuvonnan saanti ja uusien menettelyjen valvonta. Näiden toimien tukemiseksi tarvitaan enemmän yhteistyöhön perustuvia lähestymistapoja, kuten säännöllisiä kuulemisia, vankkoja tietojenvaihtomekanismeja ja operatiivisia työryhmiä, jotka kokoontuvat säännöllisesti.

Samalla merkittävä huomio on kiinnittynyt ulkoistamisstrategioihin, ja yhä useammissa Euroopan pääkaupungeissa niitä pidetään EU:n muuttoliikehaasteiden korjaajina. Italian ja Albanian välinen sopimus on herättänyt lukuisia keskusteluja sen mahdollisuuksista hallita paremmin eri ryhmistä koostuvaa muuttovirtaa ja asettanut Giorgia Melonin johtoasemaan tällä alalla koko Euroopassa. Se ei ole kuitenkaan vielä tuottanut tuloksia ja on edelleen kahdenvälinen sopimus, johon ei sisälly muiden eurooppalaisten kumppanien osallistumista. Tällä välin muut hallitukset kehittävät muita, vaihtoehtoisia malleja, kuten palautuskeskuksia, ja keinoja niiden integroimiseksi EU:n laajuiseen lähestymistapaan.

Juuri palauttaminen noussee poliittisessa keskustelussa lähikuukausina keskeiseen asemaan. Osa sopimuksesta todellakin liittyy palauttamisten nopeuttamiseen, erityisesti etulinjan valtioissa rajamenettelyissä olevien henkilöiden osalta. Komissio ja jäsenvaltiot pyrkivät ratkaisemaan tämän kiireellisen ongelman mutta kokeilemaan samalla palauttamiskeskuksia yhtenä vaihtoehtona. Ehdotuksia palauttamisdirektiivin tarkistamiseksi odotetaan maaliskuussa. Tiukan aikataulun vuoksi vaarana on, että eurooppalaiset eivät pysty ottamaan täysin huomioon kentältä saatuja kokemuksia, vaikka viime vuosikymmenen aikana on saavutettu edistystä muun muassa tiedotuksen, neuvonnan, uudelleenkotouttamistuen ja EU:n laajuisen vastavuoroisen oppimisen aloilla. Lisäksi EU:n on oltava varovainen, ettei ulkoistamismallien kokeileminen vahingoita sen suhteita lähtömaihin ja heikennä sen laajempaa asemaa.

Tämä herkkä tasapainoilu tapahtuu poikkeuksellisen epävarmassa ympäristössä, mikä tekee sopimuksen täytäntöönpanosta testin sekä muuttoliikkeen hallinnalle että laajemmalle EU-hankkeelle. Erityisesti Puolan rajalla vallitseva tilanne korostaa erityisiä haasteita sitovien sääntöjen ylläpitämisessä vihamielisen naapurin painostuksen alla. Syyrian ja Ukrainan osalta Euroopan pääkaupungeissa on valmistauduttava ennakoimattomaan kehitykseen. Tulevana vuonna on ratkaisevan tärkeää edistää vahvaa johtajuutta EU:n tasolla, jotta voidaan panna täytäntöön uusia sääntöjä ja jatkaa sellaisten innovaatioiden tutkimista, jotka ovat yhdenmukaisia yhteisen lähestymistavan kanssa ja vahvistavat sitä. Tähän kuuluu panostaminen kestävien kumppanuuksien rakentamiseen prioriteettimaiden kanssa ja se, että vältetään resurssien hukkaaminen poliittisiin temppuihin.

Camille Le Coz on apulaisjohtaja Brysseliin sijoittautuneessa Migration Policy Institute Europe -tutkimuslaitoksessa, jonka tavoitteena on tehokkaampi maahanmuuton, kotouttamisen ja turvapaikkajärjestelmien hallinta sekä onnistuneet tulokset uusille tulokkaille, maahanmuuttajataustaisille perheille ja vastaanottaville yhteisöille.