Mario Draghin ja Enrico Lettan vuonna 2024 laatimat raportit ovat saaneet runsaasti huomiota EU:ssa ja sen jäsenvaltioissa. Niistä on tullut eräänlaisia etenemissuunnitelmia, jotka osoittavat, mihin suuntaan EU:ta tulisi ohjata elinkelpoisen tulevaisuuden turvaamiseksi. ETSK tuo lausunnossaan EU:n sisämarkkinoiden toimintaa ja kilpailukykyä käsittelevien Enrico Lettan ja Mario Draghin raporttien arviointi esiin kansalaisyhteiskunnan näkökulman raportteihin ja esittää suosituksia kiireellisiksi toimiksi. Pyysimme lausunnon kolmea esittelijää – Matteo Carlo Borsania, Giuseppe Guerinia ja Stefano Palmieria – kertomaan, mitkä raportteihin sisältyvät ehdotukset ovat heidän mielestään erityisen tärkeitä EU:n tulevan vaurauden kannalta.

Kilpailukyky näyttää olevan tänä päivänä kuuma puheenaihe. Sääntelyn purkamista pidetään ihmeratkaisuna, joka auttaa nostamaan Euroopan globaalin talouden näyttämölle. Kilpailukykyä voidaan kuitenkin mitata monin eri tavoin, eikä siihen, mikä on liiallista sääntelyä, ole yleispätevää vastausta. Jos keskusteluja kilpailukyvystä ja sääntelyn purkamisesta ei käydä harkiten, vaarana on päätyä liian yksioikoisiin ja mustavalkoisiin argumentteihin, jotka voivat olla uhkana vakaalle talouspoliittiselle päätöksenteolle, toteaa yllätysvieraamme, CEPS:n (Centre for European Policy Studies) toimitusjohtaja Karel Lannoo.

CEPS on yksi Euroopan johtavista riippumattomista ajatushautomoista, ja Karel Lannoo on sen pääjohtaja. Lannoon erikoisaloja ovat rahoitusalan sääntely, Euroopan talouden ohjausjärjestelmä ja sisämarkkina-asiat. Hänen tuoreimpia julkaisujaan ovat teos ”Europa begrijpen” ja työryhmän raportti finanssialan politiikasta von der Leyenin uudelle komissiolle, joiden lisäksi hän on kirjoittanut useita artikkeleita akateemisiin julkaisuihin ja katsauksiin. Lannoo osallistuu usein puhujana EU:n, kansallisten ja kansainvälisten instituutioiden kuulemisiin ja kansainvälisiin konferensseihin sekä toimeenpano-ohjelmiin. Hän ohjaa tutkimuksia, joita tehdään kansallisille hallituksille, monenvälisille järjestöille ja yksityisen sektorin toimijoille. Hänen kirjoituksiaan julkaistaan säännöllisesti tiedotusvälineissä. Lisäksi hän osallistuu yritysten ja säätiöiden johtokuntiin ja on jäsenenä neuvoa-antavissa toimikunnissa, muun muassa Alankomaiden rahoitusmarkkinoiden valvontaviranomaisen (AFM) pääomamarkkinoiden valvontakomissiossa.

Stefano Palmieri
ETSK:n työntekijät-ryhmä

Enrico Lettan ja Mario Draghin raporttien välillä on huomattavaa päällekkäisyyttä, vaikka raporteissa tehdyt analyysit ja ehdotetut strategiat muutoin eroavat merkittävästi toisistaan.

Tarkastellaan esimerkiksi koheesiopolitiikkaa. Sillä on Lettan raportissa keskeinen rooli, sillä sen avulla voidaan varmistaa, että sisämarkkinoiden hyödyt jakautuvat kaikkien unionin kansalaisten ja alueiden kesken. Raportissa tuodaan myös esiin koheesiopolitiikan ja yleistä etua koskevien palvelujen välinen yhteys. Kyseiset palvelut ovat olennaisen tärkeitä, sillä ne takaavat, että eurooppalaiset voivat asua ja työskennellä itse valitsemassaan paikassa. Draghin raportissa sitä vastoin annetaan vähemmän painoarvoa koheesiopolitiikalle sekä kilpailukyvyn sosiaalisille ja alueellisille ulottuvuuksille. Raportissa käsitellään EU:n kilpailukykyä ottamatta huomioon alueellisia eroja ja annetaan ymmärtää, että alueelliset ongelmat voidaan ratkaista pelkästään EU:n yleistä kilpailukykyä parantamalla. Raportissa tunnutaan unohtavan, että monien alueiden kohdalla heikko kilpailukyky ja alueen epäedullinen asema ovat saman kolikon kaksi puolta.

Molemmissa raporteissa todetaan, että unioni ei voi enää jatkaa entiseen malliin. Tämän päivän kriisien kiireellisyys ja monimutkaisuus edellyttävät merkittävää muutosta EU:n päätöksenteossa ja siten jopa perussopimuksiin tehtäviä muutoksia. Voimmeko todella keskustella laajentumisesta ilman että käsittelemme syvemmän poliittisen yhdentymisen tarvetta? Myös mittakaavaa on muutettava. Nykyinen monivuotinen rahoituskehys on riittämätön, sillä se on ankkuroitu hieman yli 1 prosenttiin EU:n BKTL:sta ja sitä rajoittaa ”oikeudenmukaista palautumaa” korostava vanhentunut ajattelutapa. Tarvitaan NextGenerationEU-mallin innoittamaa uutta toimintatapaa. Poikkeuksellisiin haasteisiin on vastattava rohkeilla ratkaisuilla, joista esimerkkinä voidaan mainita pandemian aikana liikkeeseen lasketut yhteiset turvalliset sijoitusvälineet.

Tulevassa vuosien 2028–2034 monivuotisessa rahoituskehyksessä testataan EU:n todelliset aikeet, sillä siinä asetetaan seuraavien seitsemän vuoden painopisteet. Meneillään olevien lukuisten kriisien valossa on kohtuullista odottaa avointa keskustelua EU:n kohtaamista haasteista, sen keskeisistä tavoitteista ja Euroopan yhteisen edun mukaisista hyödykkeistä, joita se aikoo tarjota kansalaisilleen.

Harkittaessa molemmissa raporteissa suositeltua sääntelyn uudistamista on tärkeää muistaa, että EU on maailman edistynein ”sosiaalinen markkinatalous”. Tiukat taloudelliset, sosiaaliset ja ympäristönormit ovat olennaisen tärkeitä tämän yhteiskuntamallin menestyksen kannalta eivätkä ne suinkaan muodosta sille esteitä. Näin ollen EU:n säädösten vertaaminen Yhdysvaltojen tai Kiinan säädöksiin on jo lähtökohtaisesti ontuvaa. Kaikessa EU:n sääntöjen yksinkertaistamisessa on aina pyrittävä suojelemaan työolot ja -ehdot, työntekijöiden turvallisuus, kuluttajien oikeudet, sosiaalinen ja taloudellinen yhteenkuuluvuus sekä kestävä kasvu.

EU:ssa on oivallettu, vaikkakin hieman jälkijunassa, että suuri markkina-alue ei enää riitä. EU:n on kehittyäkseen pyrittävä edistämään yhtenäisyyttä, myös syvempää poliittista yhdentymistä ja aidosti yhdennettyjä politiikkoja talouden, teollisuuden, kaupan, ulkoasioiden ja puolustuksen aloilla. Tulevat kuukaudet tulevat olemaan ratkaisevia Euroopan tulevaisuuden muovaamisen kannalta.

Karel Lannoo

Nykyään on muodikasta kutsua Eurooppaa kilpailukyvyttömäksi ja vaatia laajamittaista sääntelyn purkamista EU:n tasolla. Se, missä määrin taloudellinen tilanne on ongelmallinen, riippuu kuitenkin kilpailukyvyn määritelmästä, käytetystä nimittäjästä, vertailukohdasta ja olosuhteista.

Lisäksi kilpailukyky rinnastetaan virheellisesti sääntelyn purkamiseen, ikään kuin mittava yksinkertaistamiskampanja tarjoaisi ratkaisun. Onkin tärkeää, että keskustelun parametrit on määritelty oikein, sillä muutoin keskustelu uhkaa luisua hallitsemattomaksi ja ruokkia euroskeptisiä asenteita.

Kilpailukyky poliittisena tavoitteena on tehnyt paluun, vaikkakaan se ei ole koskaan ollut kokonaan poissa. On tärkeää pitää mielessä aiemmat tapahtumat. Lissabonissa maaliskuussa 2000 kokoontunut Eurooppa-neuvosto hyväksyi virallisesti Lissabonin strategian, jonka tavoitteena oli tehdä EU:sta ”maailman kilpailukykyisin ja dynaamisin tietopohjainen talous, joka kykenee ylläpitämään kestävää talouskasvua, luomaan uusia ja parempia työpaikkoja ja lisäämään sosiaalista yhteenkuuluvuutta”. Jo Delorsin vuosina kilpailukyky kuului Euroopan komission huolenaiheisiin. Luin juuri Paul Krugmanin vuonna 1994 julkaiseman tunnetun artikkelin, jossa hän kutsui sitä ”vaaralliseksi pakkomielteeksi”. Delors oli tuolloin huolissaan Euroopan työttömyyden kasvusta, minkä taustalla oli kilpailu Yhdysvaltojen ja Japanin taholta, ja ehdotti ratkaisuksi ohjelmaa infrastruktuuriin ja huipputeknologiaan investoimiseksi. Olemme kuulleet tämän ennenkin.

Myös lainsäädännön yksinkertaistaminen on ollut tapetilla jo pitkään. Sisämarkkinoiden lainsäädännön yksinkertaistaminen (SLIM) aloitettiin jo vuonna 1996, jolloin EU:ssa oli 15 jäsenvaltiota. Komissaari Charles McCreevy (2004–2009) kannatti vuosina 2005–2006 ”taukoja” sääntelyyn, kunnes iski rahoituskriisi. Varapuheenjohtaja Frans Timmermansin tehtäväksi taas annettiin kiristää sääntelyä Junckerin komission kaudella. Vaikka näissä suunnitelmissa ei sinänsä ollutkaan mitään vikaa, oireiden hoitamisen sijaan olisi parempi puuttua monimutkaisen sääntelyn perimmäisiin syihin eli päätöksentekoprosessiin ja lainsäädännön puutteelliseen täytäntöönpanoon. Mutta 27 jäsenvaltion unionissa se on helpommin sanottu kuin tehty.

Kilpailukyvyssä on ainakin Draghin raportin määritelmän mukaan kyse enemmänkin tuottavuudesta ja BKT:n kasvusta. Tulokset voivatkin vaihdella merkittävästi nimittäjästä riippuen. Kilpailukykyä voidaan kuitenkin mitata myös muilla tavoilla. Voitaisiin esimerkiksi tarkastella sisäistä ja ulkoista kilpailukykyä. Sisäisesti EU vaikuttaa heikolta, ja sen tuottavuus on alemmalla tasolla Yhdysvaltoihin verrattuna. Ulkoisesti EU:lla on kuitenkin kauppa- ja vaihtotaseen ylijäämää, kun taas Yhdysvalloilla on valtava kauppa- ja vaihtotaseen alijäämä, joka ei kuitenkaan vaikuta olevan ongelma (paitsi presidentti Trumpille).

EU:lla on myös paljon parempi julkisen talouden rahoitusasema kuin Yhdysvalloilla tai jopa Japanilla. Tarkkaa vertailua Kiinaan on vaikea tehdä puutteellisten tietojen vuoksi. EU:n julkisen talouden alijäämä oli vuonna 2024 noin 3,5 prosenttia suhteessa BKT:hen, kun se oli Yhdysvalloissa lähes kaksinkertainen (6,4 prosenttia). Yhdysvallat voi rahoittaa tätä kansainvälisillä markkinoilla dollarin maailmanlaajuisen aseman vuoksi, mutta EU:n ja Yhdysvaltojen keskipitkän aikavälin korot poikkeavat toisistaan, mikä herättää markkinoilla huolta Yhdysvaltojen taloudesta. Tällä hetkellä Yhdysvaltain dollarin kuuden kuukauden markkinaluoton korko on 4,8 prosenttia, kun se on euroalueella 2,5 prosenttia (euribor).

Lisäksi energian hinnat ovat olleet EU:ssa paljon korkeammat kuin Yhdysvalloissa vuoden 2021 puolivälistä lähtien, jolloin Putin alkoi manipuloida hintoja, mikä on kilpailukykyongelma valmistusteollisuudelle ja erityisesti Saksalle. Energiakustannukset ovat EU:ssa nykyään vähintään 50 prosenttia korkeammat kuin Yhdysvalloissa.

Energiapolitiikka on toinen hyvä esimerkki sääntelyä koskevaan keskusteluun: onko liiallinen sääntely ongelma? EU:lla on sisämarkkinat energianjakelua varten, mutta energiantuotanto on jäsenvaltioiden vastuulla. Tämä aiheuttaa ongelmia ylituotantomaissa, sillä se nostaa hintoja muiden maiden energiapulan vuoksi, kuten Ruotsin ja Saksan välillä tapahtuu.

Lisäksi digitaalialalla voitaisiin kysyä, onko parempi, jos sääntelyä ei ole lainkaan. Haluammeko Yhdysvaltojen tapaan sananvapautta ilman sisällön moderointia? Haluammeko oligopolistiset markkinat niin kuin meillä on nykyään?

Tämä lyhyt pohdinta osoittaa, että keskustelua kilpailukyvystä ja sääntelyn purkamisesta olisi käytävä äärimmäisen varovasti, jottei ajauduta mustavalkoiseen keskusteluun, joka voisi vaikuttaa kielteisesti vakaaseen talouspolitiiseen päätöksentekoon.

Giuseppe Guerini
ETSK:n ”kansalaisyhteiskunnan organisaatiot” -ryhmä

Euroopan komissio ja Eurooppa-neuvosto antoivat viime vuonna Mario Draghille ja Enrico Lettalle tehtäväksi laatia raportit EU:n kilpailukyvystä ja sisämarkkinoiden parantamisesta. Raporteissa esitetään Euroopan unionia varten kunnianhimoinen poliittinen toimintaohjelma, joka tarjoaa sekä etenemissuunnitelman että mittapuun, jonka perusteella toimielinten ja poliittisten päättäjien sitoutumista EU:n tulevaisuuden muovaamiseen ja kykyä siihen voidaan arvioida.

Raporttien avulla voidaan tarkastella, miten tehokkaasti toimielimet ja johtajat reagoivat nykypäivän monimutkaisiin haasteisiin.

Raportteja käsittelevä ETSK:n lausunto tarjoaa arvokkaan välineen uuden poliittisen jakson alkuvaiheen arviointiin. Esimerkkinä saavutuksista voidaan mainita kilpailukykykompassi, jonka Euroopan komissio esitteli 29. tammikuuta. Se sisältää useita ensisijaisia toimenpide-ehdotuksia, joita käsitellään myös lausunnossamme. Niitä ovat esimerkiksi kilpailukykyeron kurominen umpeen, sisämarkkinoiden toteuttaminen, sääntelyn yksinkertaistaminen ilman sen purkamista ja sen tunnustaminen, että kilpailukyky riippuu ihmisistä ja osaamisesta.

Kilpailukykyeron kaventamisen ohella myös konkreettisten toimien toteuttaminen on kuitenkin ollut puutteellista. Tähän mennessä komissio on esitellyt strategisia asiakirjoja, tiedonantoja ja sitoumuksia, mutta konkreettisia toimia saadaan odottaa vielä kuukausia. Kuten lausunnossamme tuotiin esiin, tämä viivyttely korostaa toimielinten ja jäsenvaltioiden tarvetta ryhtyä keskustelemaan myös EU:n perussäännöistä ja nykyisten perussopimusten tarkoituksenmukaisuudesta pyrittäessä vastaamaan nykypäivän haasteisiin, sillä se edellyttää pikaisia toimia.

Nopea toiminta ei tarkoita sitä, että laadusta tingittäisiin. Euroopan komissio osoitti tämän vuonna 2020 toteuttamalla pikaisella aikataululla Next Generation EU -aloitteen. Sen olisi osoitettava samaa ketteryyttä myös nyt.

Tavoitteiden saavuttaminen edellyttää monitahoista toimintatapaa. Sisämarkkinoiden nopea toteuttaminen on olennaisen tärkeää, mutta samalla on sitouduttava vahvasti ympäristökestävyyteen, taloudelliseen vaurauteen sekä sosiaaliseen ja alueelliseen yhteenkuuluvuuteen, sillä ne ovat keskeisiä kilpailukykyä edistäviä tekijöitä.

Tämä visio edellyttää hajanaisten kansallisten toimintalinjojen sijaan yhtenäistä teollisuuspolitiikkaa, jota tuetaan strategisilla vero- ja tullikannustimilla. Samaan aikaan on olennaisen tärkeää vähentää säännösten noudattamisesta aiheutuvaa hallinnollista taakkaa ja kustannuksia paremman sääntelyn ja yksinkertaisemman hallinnon avulla, jotta voidaan edistää dynaamisempaa liiketoimintaympäristöä.

Energiasektorilla on erittäin tärkeää kuroa umpeen jäsenvaltioiden ja muiden globaalien talouksien väliset hintaerot. Tämä edellyttää suurempia investointeja uusiutuvaan energiaan, jolloin voidaan varmistaa kilpailukykyisemmät ja kestävämmät energiamarkkinat.

Tavoitteiden tueksi EU:n on myös luotava yhteinen politiikka eurooppalaisia julkishyödykkeitä varten, määriteltävä selkeästi strategiset painopisteensä ja vahvistettava maailmanlaajuista asemaansa.

ETSK aikoo jatkaa näiden toimien toteuttamisen seuraamista ja varmistaa, että eurooppalaisen kansalaisyhteiskunnan ääni kuullaan ja otetaan huomioon.

Matteo Carlo Borsani
ETSK:n työnantajat-ryhmä

ETSK suosittaa lausunnossaan ennen kaikkea ryhtymistä kiireellisiin toimiin Lettan ja Draghin raporteissa annettujen suositusten täytäntöönpanemiseksi. Tämä olisi mielestäni tehtävä kattavasti, sillä kahdesta raportista ei voida poimia vain parhaita paloja. Suositukset on pantava täytäntöön kokonaisuudessaan ilman että ehdotuksissa rajoituttaisiin ja huomio kiinnittyisi pelkkiin mukavuusalueisiin ja ilman että välteltäisiin kaikkein tärkeimpiä ja erimielisyyttä aiheuttavia kysymyksiä, kuten investointeja. 

Draghin raportin ilmeisen tärkeä aihe on koko EU:n kilpailukyky, ja pidän hänen EU:n teollisuuspolitiikkaa koskevia suosituksiaan aivan keskeisinä. Erityisen tärkeä on hänen vaatimuksensa siitä, että tarvitaan teollisuuspolitiikkaa, jonka avulla voidaan päästä eroon nykyisestä hajanaisesta toimintalinjasta. Meillä on tällä hetkellä 27 puutteellisesti koordinoitua kansallista teollisuuspolitiikkaa. Kattavat eurooppalaiset toimet olisivatkin ainoa keino varmistaa Yhdysvaltojen ja Kiinan viimeaikaisille teollisuuspolitiikoille ominaisten vero-, sääntely-, kauppa- ja tullitoimenpiteiden sekä taloudellisten kannustimien oikea tasapaino, josta olisi valtavasti hyötyä sisämarkkinoille.

Toimien toteuttaminen edellyttää kuitenkin samalla yrityksille aiheutuvan hallinnollisen taakan huomattavaa vähentämistä. Arvostankin erityisesti Lettan vaatimusta sisämarkkinoiden syventämisestä nopeasti ja kauaskantoisesti. Letta suosittaa etenkin hallinnollisen taakan keventämistä, hallintomenettelyjen yksinkertaistamista ja lisätoimia byrokratian vähentämiseksi erityisesti pienten ja keskisuurten yritysten (pk-yritysten) osalta. ETSK suhtautuu tältä osin lausunnossaan myönteisesti komission ehdotukseen keventää kaikkien yritysten raportointitaakkaa 25 prosentilla ja asettaa pk-yritysten osalta tavoitteeksi raportointitaakan keventäminen vähintään 50 prosentilla. Kehitettäessä edelleen Lettan suositusta luoda lainsäätäjien avuksi dynaaminen vaikutusten arvioinnin mekanismi ETSK haluaa ilmaista kannattavansa voimakkaasti ajatusta kilpailukykytarkastuksen tekemisestä lainsäädäntöprosessin aikana.

ETSK:n järjestämässä korkean tason keskustelussa todettiin, että tekoälyn mullistaessa työpaikkoja on ratkaisevan tärkeää jatkaa ihmiskeskeisen tekoälyn edistämistä ja sellaisten politiikkojen kehittämistä, joissa sovitetaan tekoälyn vahva kehitys Euroopassa yhteen sosiaalisen oikeudenmukaisuuden ja työntekijöiden oikeuksien kanssa.

ETSK kävi tammikuun täysistunnossaan keskustelun tekoälystä työpaikalla. Keskusteluun osallistuivat muun muassa ETSK:n puheenjohtaja Oliver Röpke, Euroopan komission johtava varapuheenjohtaja Roxana Mînzatu ja Puolan perhe-, työ- ja sosiaaliministerin sijainen Katarzyna Nowakowska.

Oliver Röpke totesi avauspuheenvuorossaan: ”Tekoäly on aikamme mullistavimpia trendejä. Sen potentiaali on valtava, mutta se tuo myös mukanaan hyvin suuria haasteita. Tänään käytävä keskustelu alleviivaa jälleen sitä, miten tärkeää on kytkeä tekoälypolitiikka Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilarin periaatteisiin.”

Roxana Mînzatu sanoi: ”Kun ajatellaan tekoälyä ja erityisesti sen käyttöä työpaikoilla, pitäisi etsiä keinoja lisätä investointeja tutkimukseen ja innovointiin ja tehdä tekoälyn kehittämisestä eurooppalaisille yrityksille yksinkertaisempaa, jotta käyttöön saataisiin eurooppalaista teknologiaa, jota koulutetaan eurooppalaisella datalla eurooppalaiset arvot huomioon ottaen. Pitämällä kiinni sosiaalisia oikeuksia ja tasa-arvoa koskevista eurooppalaisista arvoista voimme huolehtia siitä, että eurooppalaisilla työntekijöillä on samat oikeudet, käytetäänpä tekoälyä tai ei – että heitä suojellaan ja että ihminen valvoo tekoälyn toimintaa.”

Katarzyna Nowakowska totesi, että tekoäly tarjoaa työelämässä valtavia mahdollisuuksia lisätä yritysten tuottavuutta ja kilpailukykyä, mutta pohti myös kysymyksiä sen mahdollisista vaikutuksista työpaikkoihin ja työllisyyteen, työterveyteen ja -turvallisuuteen, työoloihin ja työpaikkojen yleiseen laatuun sekä työmarkkinavuoropuhelun merkitystä.

Lausunnon Tekoäly työntekijöiden puolella hyväksyminen ja siihen liitetty vastalausunto

Täysistuntokeskustelun jälkeen ETSK hyväksyi oma-aloitteisen lausunnon Tekoäly työntekijöiden puolella: tekoälyyn liittyvien mahdollisuuksien hyödyntäminen ja riskien vähentäminen työllisyys- ja työmarkkinapolitiikkojen yhteydessä, jonka esittelijänä toimi Franca Salis-Madinier. Lausunto hyväksyttiin äänin 142 puolesta ja 103 vastaan 14:n pidättyessä äänestämästä. ETSK:n työnantajat-ryhmä ei kannattanut sitä ja esitti vastalausunnon.

ETSK korostaa lausunnossa, että työmarkkinavuoropuhelulla ja työntekijöiden osallistumisella on ratkaiseva merkitys pyrittäessä vaalimaan työntekijöiden perusoikeuksia ja edistämään luotettavaa tekoälyä työelämässä. Lausunnossa todetaan myös, että työelämään liittyvien työntekijöiden oikeuksien suojelun puutteita olisi korjattava nykyisten sääntöjen puitteissa ja että samalla tulee varmistaa, että ihmiset hallitsevat jatkossakin kaikkea ihmisen ja koneen välistä vuorovaikutusta.

Työnantajat-ryhmän vastalausunto liitettiin lausuntoon. Ryhmän jäsenten mukaan EU:lla on jo tarvittavat välineet tekoälyn nopeaan kehitykseen mukaan lähtemiseksi ja nykyisen oikeudellisen kehyksen avulla voidaan varmistaa tekoälyn sujuva käyttöönotto. (lm)

Tekoäly muuttaa työelämää ennennäkemättömällä vauhdilla ja tuo sekä mahdollisuuksia että haasteita työntekijöille, yrityksille ja päätöksentekijöille. Euroopan talous- ja sosiaalikomitea (ETSK) ja Kansainvälinen työjärjestö (ILO) järjestivät 3. helmikuuta yhteisen korkean tason konferenssin aiheesta ”Sosiaalinen oikeudenmukaisuus digiaikana – tekoälyn vaikutukset työhön ja yhteiskuntaan”.

Tässä korkean tason konferenssissa merkittävät johtajat, mm. useiden EU-maiden työministerit, keskustelivat strategioista tekoälyn potentiaalin hyödyntämiseksi ja tarkastelivat riskejä, joita tekoälystä aiheutuu työntekijöiden oikeuksille ja työmarkkinoille. Tapahtuma vahvisti merkittävästi maailmanlaajuista liittoumaa sosiaalisen oikeudenmukaisuuden puolesta, ja siellä korostettiin, että tekoälyn hallinnointiin tarvitaan koordinoitu lähestymistapa sekä Euroopan että maailmanlaajuisella tasolla. Konferenssin järjestivät ETSK:n ”työllisyys, sosiaaliasiat ja kansalaisuus -jaosto ja ILO.

Kehotus eettiseen ja osallistavaan tekoälyn kehittämiseen

ETSK:n puheenjohtaja Oliver Röpke korosti konferenssia avatessaan, että tekoälyn suhteen tarvitaan kiireellisesti ihmiskeskeistä lähestymistapaa, ja totesi seuraavaa: ”Tekoäly muokkaa jo yhteiskuntiamme ja työmarkkinoitamme ja tuo mukanaan sekä mahdollisuuksia että haasteita. ETSK ja sen kumppaniorganisaatiot ovat sitoutuneet varmistamaan, että tekoäly toimii sosiaalisen oikeudenmukaisuuden edistäjänä ja auttaa vahvistamaan työntekijöiden oikeuksia, lisäämään osallisuutta ja ehkäisemään uutta eriarvoisuutta. Oikeudenmukainen ja ihmiskeskeinen tekoälytulevaisuus edellyttää yhteisiä toimia niin poliittisilta päättäjiltä kuin työmarkkinaosapuolilta ja kansalaisyhteiskunnaltakin, jotta saadaan varmistettua, että teknologia toimii ihmisten hyväksi eikä heitä vastaan.”

ILO:n pääjohtaja Gilbert F. Houngbo korosti ennakoivan politiikan merkitystä niiden häiritsevien vaikutusten lieventämisessä, joita tekoälyllä voi olla työpaikkoihin ja työympäristöihin: ”Meidän on varmistettava, että tekoäly muokataan sellaiseksi, että se on omiaan edistämään sosiaalista oikeudenmukaisuutta. Tämä tarkoittaa useita toimia: työntekijöitä on tuettava mm. taitojen hankkimisessa ja sosiaalisen suojelun avulla, tekoälyteknologian saatavuutta on parannettava kaikenkokoisten yritysten kannalta ympäri maailman, jotta ne voivat parantaa tuottavuuttaan, ja lisäksi on huolehdittava siitä, että kun tekoäly otetaan työpaikoilla käyttöön, suojellaan työntekijöiden oikeuksia ja edistetään työmarkkinaosapuolten vuoropuhelua digitaalisen siirtymän yhteydessä.”

Korkean tason puhujat jakoivat kahden paneelikeskustelun aikana näkemyksiään siitä, mitä haasteita ja mahdollisuuksia tekoälyn hyödyntämiseen liittyy, kun sen avulla pyritään edistämään ihmisarvoista työtä, osallistavia työmarkkinoita ja sukupuolten tasa-arvoa tulevina vuosina. Panelisteihin kuuluivat muun muassa EU-maiden työministerit Agnieszka Dziemianowicz-Bąk (Puola), Yolanda Díaz (Espanja), Níki Keraméos (Kreikka) ja Maria do Rosário Palma Ramalho (Portugali) sekä Ranskan hallituksen edustaja ILO:ssa ja G7- ja G20-ryhmissä, Anousheh Karvar.

Käydyissä keskusteluissa korostettiin, että vaikka tekoälyn käyttöönottoon liittyy riskejä, uutta teknologiaa vastaan ei tarvitse taistella. Sitä vastoin on olennaisen tärkeää keskittyä työmarkkinaosapuolten vuoropuheluun ja ottaa työntekijät mukaan tekoälyn käyttöönottoon sekä kiinnittää erityistä huomiota uudelleen- ja täydennyskoulutukseen. Tekoälyn asianmukainen ja hallittu käyttöönotto ja sääntely auttavat välttämään vakavia häiriöitä ja mahdollistavat sen, että tekoälyteknologian avulla voidaan vähentää toistuvia tehtäviä ilman, että se välttämättä johtaa laajamittaisiin irtisanomisiin.(lm)

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea (ETSK) isännöi 13. ja 14. maaliskuuta 2025 vuotuista nuorisotapahtumaansa Sinun Eurooppasi, sinun mielipiteesi! (YEYS), joka tuo yhteen yli 130 osallistujaa eri puolilta Eurooppaa ja sen ulkopuolelta. Tähän ainutlaatuiseen tapahtumaan kokoontuu 16–25-vuotiaita toisen asteen opiskelijoita, nuorisojärjestöjen edustajia ja kansallisten nuorisoneuvostojen edustajia kaikista EU:n 27 jäsenvaltiosta, yhdeksästä ehdokasmaasta ja Yhdistyneestä kuningaskunnasta.

Tapahtuma tarjoaa erilaisten työpajojen, paneelien ja keskustelujen muodossa nuorille foorumin osallistua aktiivisesti Euroopan tulevaisuuden muovaamiseen. Tänä vuonna tapahtuman teemana on ”Nuorten ääni kuuluville” ja osallistujat käsittelevät keskeisiä aiheita, kuten kestävyyttä, sosiaalista osallisuutta ja digitalisaatiota.

Keskustelujen tulokset ja kootut näkemykset otetaan huomioon ETSK:n toisella kansalaisyhteiskuntaviikolla, ja niitä tuodaan esiin myös Euroopan nuorisotapahtumassa, jonka Euroopan parlamentti järjestää Strasbourgissa kesäkuussa 2025.

Tapahtumassa korostetaan tarvetta saattaa nuorten osallistaminen osaksi kansalaistoimintaa, osallistavaa demokratiaa ja EU:n politiikan muotoilua.

Pysy ajan tasalla tämän tärkeän kokoontumisen tuloksista ja sen synnyttämistä aloitteista. (kc)