Euroopan talous- ja sosiaalikomitea (ETSK) järjesti 17.–18. lokakuuta keskeisen vuotuisen viestintätapahtumansa Connect EU -seminaarin, joka kokoaa yhteen kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden tiedottajia. Tämänvuotisen tapahtuman aiheena oli ”Journalismi demokratian linnakkeena: miten auttaa sitä selviytymään ja menestymään”, ja seminaarissa käsiteltiin tiedotusvälineiden nykytilannetta ja niiden asemaa yhteiskunnassa. Siinä tuotiin esiin, että toimittajiin kohdistuu yhä enemmän painetta sellaisten hallitusten ja yksityisten toimijoiden taholta, jotka pyrkivät rajoittamaan tiedotusvälineiden vapautta. Tavanomaisten esteiden lisäksi haasteena on myös generatiivisen tekoälyn käytön yleistyminen: tekoälystä on hyötyä, mutta se on uhka journalismin taloudelliselle perustalle.

”Mikä on totuus? Tämä ikuisuuskysymys on tekoälyn myötä noussut jälleen esiin, kun valeuutiset, salaliittoteoriat ja autoritaariset hallitukset vievät järjestelmällisesti pohjaa tietojen paikkansapitävyydeltä sekä tietopohjaiselta ja kunnioittavalta keskustelulta. Nyt on juuri oikea aika kokoontua yhteen ja käsitellä kysymyksiä ja etsiä vastauksia, jotka yhdistävät meitä EU:ssa”, ETSK:n puheenjohtaja Oliver Röpke totesi.

”Kukapa olisi 20 vuotta sitten osannut ennustaa, että vuonna 2024 useimmat meistä eivät enää lue aamukahvilla sanomalehteä vaan selaavat älypuhelimiaan lukeakseen uutisia uutissivustoilta ja yhä useammin sosiaalisesta mediasta”, sanoi viestinnästä vastaava ETSK:n varapuheenjohtaja Aurel Laurenùiu Plosceanu. ”Uusien haasteiden lisäksi myös vanhat ongelmat kaipaavat yhä ratkaisua. Toimittajat kamppailevat edelleen vanhojen vihollistensa kanssa, olipa kyse sitten sensuurista, tiedotusvälineiden epäselvistä omistussuhteista, riittämättömästä rahoituksesta, tiedotusvälineiden kannalta haitallisesta lainsäädännöstä tai monista muista.”

Euroopan journalistiliiton pääsihteeri Ricardo Gutiérrez korosti, että toimittajien työtä olisi pidettävä ”julkisena palveluna” tai ”julkishyödykkeenä”, jota uhkaavat taloudelliset ongelmat, häirintätarkoituksessa nostetut kanteet (SLAPP-kanteet) ja suora väkivalta (14 toimittajaa on saanut EU:ssa surmansa vuoden 2015 jälkeen).

”Toimittajan ammatista on tulossa vaarallisempi kuin koskaan”, eurooppalaisen demokratiarahaston pääjohtaja Jerzy Pomianowski totesi ja viittasi toimittajien vainoon Valko-Venäjällä. Valkovenäläinen elokuvantekijä, aktivisti ja toimittaja Andrei Gnyot, joka on tällä hetkellä kotiarestissa Belgradissa ja jota uhkaa luovutus kotimaahansa, sanoi videoviestissään, että suurin uhka journalismille on ”raakaan voimaan perustuva pyrkimys tuhota totuus ja säädyllisyys”. Hanna Ljubakova, joka on niin ikään valkovenäläinen toimittaja ja joka on tuomittu poissa olevana 10 vuoden vankeusrangaistukseen, taas kertoi, että Valko-Venäjän vankiloissa on 33 toimittajaa ja että pelkästään hänen somekanavansa seuraamisesta saattaa saada vankeutta.

Pitkän uran tehnyt toimittaja, riippumaton neuvonantaja, mediatutkija ja Euroopan yleisradioliiton (EBU) raportin ”Trusted Journalism in the Age of Generative AI” pääasiallinen laatija Alexandra Borchardt esitti omien sanojensa mukaan ”provokatiivisen” väitteen, että ”journalismi ja generatiivinen tekoäly ovat ristiriidassa keskenään, koska journalismissa on kyse faktoista ja generatiivinen tekoäly taas laskee todennäköisyyksiä, joten siinä ei ole kyse faktoista”. ”Siksi tekoälyn kohdalla tarvitaan faktantarkistusta”, hän totesi pääpuheenvuorossaan ”Luotettava tieto generatiivisen tekoälyn aikakaudella”.

Borchardt varoitti tiedotusvälineitä ”digitaalisesta kahtiajaosta”, jossa osa ihmisistä suhtautuu tekoälyaikaan suopeasti ja muut taas vastustavat sitä. Jos tiedotusvälineet eivät kykene mukautumaan, ne saattavat hävitä tekoälyn käyttöä koskevan kamppailun, jossa on kyse ajan hermolla pysymisestä ja yleisön tavoittamisesta. Generatiivinen tekoäly aiheuttaa tiedotusvälineille muun muassa sellaisia haasteita kuin toimittajien näkyvyyden heikentyminen tekoälypohjaisessa liiketoimintamallissa ja sisällön puutteellinen hallinta.

Tekoäly pystyy tuottamaan valtavia määriä tietoa, ja tämä tietotulva saattaa johtaa yleisön liialliseen kuormittumiseen. ”Haluavatko nuoret ryhtyä toimittajiksi, jos se tarkoittaa sitä, että he joutuvat kilpailemaan tekoälyn kanssa?” Borchardt kysyi. (ll)

Tässä numerossa:

• Sandra Parthie: Tekoäly ”made in Europe” – mahdollista, mutta vaatii toimia
• Alexandra Borchardt: Luotettava journalismi generatiivisen tekoälyn aikakaudella
• Lukáš Diko: Toimittajien murhat eivät estä totuuden julkituloa
• Daphne Caruana Galizia -journalismipalkinto – tunnustus erinomaisesta journalismista

Connecting EU -seminaari järjestettiin tänä vuonna Daphne Caruana Galizia -journalismipalkinnon tuella. Euroopan parlamentti myöntää palkinnon vuosittain lokakuussa tunnustuksena rohkeasta tutkivasta journalismista. Lue lisää palkinnosta ja vuoden 2024 palkinnonjakotilaisuudesta, joka järjestetään 23. lokakuuta.

Lyhyesti

Daphne Caruana Galizia -journalismipalkinto perustettiin vuonna 2021 kunnianosoituksena maltalaiselle toimittajalle ja bloggaajalle, joka murhattiin vuonna 2017. Palkinto myönnetään vuosittain tunnustuksena erinomaisesta journalistisesta työstä, jossa heijastuvat Euroopan unionin keskeiset periaatteet ja arvot, kuten vapaus, demokratia, tasa-arvo, oikeusvaltio ja ihmisoikeudet.

Vuoden 2024 palkinnonsaaja julkistetaan palkinnonjakotilaisuudessa, joka pidetään 23. lokakuuta kello 18.00 Euroopan parlamentissa Strasbourgissa. Tilaisuutta voi seurata suorana täältä. Eri puolilta Eurooppaa peräisin olevista toimittajista ja viestintäasiantuntijoista koostuva riippumaton palkintolautakunta on valinnut loppukilpailuun 13 työtä.

Euroopan parlamentin (palkinnosta vastaava) varapuhemies Pina Picierno toivottaa osallistujat tervetulleiksi, minkä jälkeen Euroopan parlamentin puhemies Roberta Metsola pitää avauspuheenvuoron. Sitten palkintolautakunnan jäsen kertoo lyhyesti palkinnosta ja viimevuotisen palkinnon saajan edustaja luovuttaa palkinnon tämänvuotiselle voittajalle.

Aiempien vuosien palkinnot

Kaikkien aikojen ensimmäinen Daphne Caruana Galizia -journalismipalkinto myönnettiin Forbidden Stories -toimittajaryhmän koordinoimalle Pegagus-hankkeelle, ja vuoden 2022 palkinnon saivat Clément Di Roma ja Carol Valade dokumenttielokuvastaan ”The Central African Republic under Russian influence”. Vuonna 2023 palkinto myönnettiin kreikkalaisen Solomon-tutkimuslaitoksen yhdessä Forensisin, saksalaisen yleisradioyhtiön StrgF/ARD:n ja brittiläisen The Guardian -sanomalehden kanssa tekemästä tutkinnasta, joka koski pakolaisveneen haaksirikkoa Pýloksen edustalla.

Lehdistöseminaari

Euroopan parlamentin mediapalveluyksikkö järjestää ennen palkinnonjakotilaisuutta lehdistöseminaarin tiedotusvälineiden vapauden turvaamisesta (23. lokakuuta kello 15.00). Tilaisuuteen osallistunee noin 65 toimittajaa, siellä pidetään mielenkiintoisia puheita ja käydään antoisia keskusteluja, ja mukana on myös Daphne Caruana Galizian poika, toimittaja Matthew Caruana Galizia.

Seminaarissa kuullaan toimittajia, jotka ovat kohdanneet työssään erilaisia uhkia. Yksi heistä on italialainen toimittaja Stefania Battistini, joka on äskettäin joutunut Venäjän etsintäkuuluttamien henkilöiden listalle sotaa käsittelevän raporttinsa takia. Seminaari lähetetään suoratoistona verkossa.

Yksi tutkivaa journalismia käsitelleen Connecting EU 2024 -seminaarin puhujista oli Lukáš Diko, joka on Ján Kuciakin mukaan nimetyn tutkivan journalismin keskuksen johtaja. Hän kertoi tutkivien toimittajien työstä tämän päivän Slovakiassa, missä Ján Kuciakin murhan jälkeinen alkuvaiheen tuki vapaalle lehdistölle ja korruption torjunnalle on vaihtunut epäluottamukseen riippumattomia tiedotusvälineitä kohtaan ja toimittajiin kohdistuvaan vihamieliseen ilmapiiriin.

1.  Kolleganne Ján Kuciakin murha, joka oli ensimmäinen toimittajan murha Slovakiassa sen itsenäistymisen jälkeen, aiheutti järkytystä paitsi maassanne myös koko EU:ssa. Mitkä on viimeisimmät tiedot rikoksentekijöitä vastaan käytävästä oikeusjutusta?

Kuusi ja puoli vuotta tulee kuluneeksi siitä, kun Ján Kuciak ja hänen kihlattunsa Martina Kušnírová murhattiin Jánin tekemän tutkimustyön vuoksi. Oikeudenkäynti jatkuu kuitenkin edelleen ja saattaa kestää vielä pitkään. Tällä haavaa murhaaja, hänen kuljettajansa ja välikätensä on tuomittu pitkiin vankeusrangaistuksiin. Oikeudenkäynnit murhan väitettyä varsinaista suunnittelijaa, liikemies Marian Kočneria ja hänen läheistä liikekumppaniaan, tutkinnan mukaan murhan tilannutta Alena Zsuzsováa vastaan odottavat kuitenkin korkeimman oikeuden muutoksenhakupäätöksiä. Zsuzsová tuomittiin ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa, kun taas Kočner vapautettiin syytteistä. Myös uusi oikeuskäsittely on mahdollinen riippuen tulevasta päätöksestä. Sekä Kočner että Zsuzsová ovat jo kärsineet pitkiä vankeusrangaistuksia muista rikoksista. Olemme Ján Kuciakin tutkivan journalismin keskuksessa (ICJK) seuranneet oikeudenkäyntiä hyvin tiiviisti, sillä yksi päätavoitteistamme on säilyttää Janin perintö jatkamalla hänen tutkimustyötään.

2. Mikä on mielestänne muuttunut yleisessä mielipiteessä alkuvaiheen järkytyksen ja silloisen pääministerin Robert Ficon eroamiseen johtaneiden murhien vastaisten mielenosoitusten jälkeen niin, että Fico on pystynyt palaamaan valtaan?

Jánin ja Martinan murhien jälkeen vuonna 2018 koko yhteiskunta oli järkytyksen vallassa. Slovakiassa järjestettiin laajimmat mielenosoitukset sitten vuoden 1989 samettivallankumouksen, joka johti kommunistisen järjestelmän kaatumiseen. Protestointi johti pääministeri Robert Ficon ja sisäministeri Robert Kaliňákin eroamiseen. Kansalaiset ilmaisivat tukensa toimittajille, kaikki halusivat olla tutkivia toimittajia ja ihmiset olivat korruptiosta huolissaan. Oppositio osasi hyödyntää tätä liikehdintää ja voitti vaalit vuonna 2020 korruptionvastaisella ohjelmalla. Pian tämän jälkeen alkoi kuitenkin covid-19-pandemia kaikkine ongelmineen, hallinnoinnin epäkohtineen ja poliittisine myllerryksineen. Kokeneena poliitikkona Robert Fico hyödynsi rokotuksenvastaisia mielenosoituksia, joita hän käytti ponnahduslautana. Sodan alettua Ukrainassa hän myös lisäsi Venäjä-myönteisiä kannanottojaan, jotka auttoivat hänen Smer-puoluettaan saamaan uudelleen kannatusta. Slovakia on erityisen haavoittuva propagandalle ja disinformaatiolle, ja nämä tekijät auttoivat osaltaan Robert Ficoa ja hänen puoluettaan voittamaan vuoden 2023 vaalit.

3. Kuinka vaarallista on nykyisin olla tutkiva toimittaja Slovakiassa? Millaisia uusia uhkia kohtaatte työssänne?

Viime vuosina EU:n jäsenvaltioissa on murhattu neljä tutkivaa toimittajaa: Daphne Caruana Galizia Maltassa vuonna 2017, Ján Kuciak Slovakiassa vuonna 2018, Giorgos Karaivaz Kreikassa vuonna 2021 ja Peter de Vries Alankomaissa vuonna 2021. Tutkivana toimittajana toimimisesta on tullut vaarallista Euroopassa. Voimme kuitenkin myös havaita, että toimittajia murhaamalla ei onnistuta vaientamaan totuuden ääntä ja että totuus nousee aina lopulta pintaan. Olemme nähneet tämän kaikissa näissä maissa.

Näistä hirvittävistä murhista huolimatta toimittajiin kohdistuu Slovakiassa yhä enemmän sanallisia tai verkkohyökkäyksiä, ja usein niihin yllyttävät poliitikot, pääministeri mukaan luettuna, jotka usein kannustavat toimittajiin kohdistuvaan häirintään ja mustamaalauskampanjoihin. Tämä toimittajiin ja riippumattomaan mediaan kohdistuva vihamielinen ilmapiiri johtaa muunlaisiin toimiin heitä vastaan. Viime aikoina strategiset häirintätarkoituksessa nostetut kanteet (SLAPP-kanteet) ovat lisääntyneet, ja esimerkiksi pääministeri Fico on haastanut Aktuality.sk:n päätoimittajan oikeuteen hänen valokuvansa käyttämisestä kirjan kannessa. Äskettäisin tapaus koski lainvalvontaviranomaisten väärinkäyttöä toimittajien pelottelemiseksi, mikä tapahtui ICJK:ssa työskentelevälle kollegallemme. Kaikki nämä hyökkäykset heikentävät kansalaisten luottamusta riippumattomaan mediaan ja johtavat yleisesti toimittajiin kohdistuvaan vihamieliseen ilmapiiriin. Tämän seurauksena tutkivien toimittajien määrä maassa vähenee, eivätkä monetkaan nuoret ole halukkaita ryhtymään tutkiviksi toimittajiksi. Myönteisistä seikoista sanottakoon, että olemme käynnistäneet ICJK:ssa Safe.journalism.sk-hankkeen, joka tarjoaa toimittajille koulutusta henkilökohtaisen ja digitaalisen turvallisuuden alalla sekä oikeudellista ja psykososiaalista apua uhkia ja hyökkäyksiä kohtaaville toimittajille.

Lukáš Diko on Ján Kuciakin tutkivan journalismin keskuksen (ICJK) päätoimittaja ja puheenjohtaja. Lukáš on tutkiva toimittaja ja media-alan huippuedustaja, jolla on yli 20 vuoden kokemus. Hän on aiemmin työskennellyt Slovakian yleisradioyhtiön RTVS:n uutisista, urheilusta ja yhteiskuntasuhteista vastaavana johtajana. Lukáš on myös yksi vuonna 2011 hyväksyttyjen slovakialaisten toimittajien eettisten sääntöjen laatijoista.

Kirjoittanut: Alain Coheur

Terveys on EU:n selviytymiskyvyn ja hyvinvoinnin peruspilari. Se ei suinkaan ole toissijainen aihe, vaan keskeinen painopiste jokaiselle eurooppalaiselle, sillä me kaikki tarvitsemme terveydenhuoltojärjestelmiämme jossain vaiheessa elämää. Koronapandemian aikana terveys oli kaiken keskipiste. Puheenjohtaja von der Leyen ei kuitenkaan hyödyntänyt asemaansa ja tarttunut tähän ainutlaatuiseen tilaisuuteen, jossa terveydestä olisi voitu tehdä olennainen osa kaikkia muita politiikanaloja edistämällä terveyspolitiikan huomioimista monialaisesti.

Lokeroitumisesta on päästävä eroon. On kehitettävä johdonmukaisempi, yhtenäisempi ja osallistavampi eurooppalainen malli, jolla tuetaan oikeudenmukaista siirtymää kaikille ja jossa ketään ei jätetä jälkeen. Kaikki sidosryhmät on koottava yhteen, työmarkkinaosapuolten vuoropuhelua on vahvistettava ja kansalaisyhteiskunta on otettava mukaan politiikan suunnittelusta aina sen täytäntöönpanoon ja arviointiin.

Komitea vaatii terveyttä edistävän eurooppalaisen lippulaivahankkeen luomista. Se olisi yhtenäisyyttä luova, eurooppalaiseen solidaarisuuteen pohjautuva aloite terveydenhuoltojärjestelmien lujittamiseksi, terveyserojen torjumiseksi ja tulevilta kriiseiltä suojautumiseksi. Kokonaisvaltaisen aloitteen osa-alueita olisivat seuraavat:

• Asetetaan eurooppalainen hoito- ja terveystakuu eli lupaus jokaiselle eurooppalaiselle tasavertaisesta pääsystä korkealaatuiseen hoitoon.
• Omaksutaan yhteinen terveys -malli: ihmisten terveys liittyy erottamattomasti eläinten, kasvien ja ympäristön terveyteen. Ilmastonmuutos, pandemiat ja biologisen monimuotoisuuden köyhtyminen ovat kaikki uhkia, joiden torjumiseksi kokonaisvaltainen ajattelu on välttämätöntä.
• Modernisoidaan terveydenhuoltojärjestelmiä ottamalla käyttöön digitaalisia välineitä ja tekoälyä, huolehtien siitä, että prosessissa keskeisellä sijalla ovat kyberturvallisuus ja kansalaisten ja terveydenhuollon ammattilaisten digitaitojen parantaminen.
• Tehdään strategisia sosiaali- ja terveysinvestointeja: terveysinvestoinnit vaikuttavat myönteisesti kansalaisten hyvinvointiin ja Euroopan kilpailukykyyn.
• Varmistetaan lääkkeiden saatavuus ja rakennetaan innovatiivinen ja kilpailukykyinen EU:n valmistusteollisuus, jonka kehittämisessä terveys ja yleinen etu ovat etusijalla ja joka vähentää Euroopan riippuvuutta globaaleista toimitusketjuista. Valmistus EU:ssa on olennaisen tärkeää omavaraisuuden takaamiseksi terveysalalla.
• Huolehditaan siitä, että EU:ssa on riittävästi hyvin koulutettuja ja hyvin palkattuja terveydenhuollon ammattilaisia, luomalla houkuttelevat työolot ja -ehdot, investoimalla koulutukseen, rakentamalla antoisia työuria ja tarjoamalla jatkuvaa tukea terveydenhuollon työntekijöille.
• Parannetaan työterveyttä ja -turvallisuutta erityisesti työterveyshuollon ja työpaikoilla tehtävien seulontaohjelmien avulla sekä suojelemalla työntekijöitä syöpää aiheuttavilta ja perimän muutoksia aiheuttavilta tekijöiltä.
• Priorisoidaan ei-tarttuvien tautien ehkäiseminen ja harvinaisten sairauksien haasteeseen vastaaminen, sillä kyse on monista eri syistä johtuvan terveydellisen eriarvoisuuden torjumisesta.

Alexandra Borchardt

Provokatiivisesti sanottuna journalismi ja generatiivinen tekoäly ovat ristiriidassa keskenään. Journalismissa on kyse tosiasioiden esittämisestä, kun taas generatiivinen tekoäly laskee todennäköisyyksiä. Vai pitäisikö toimittajienkin vain täydentää uutisjuttunsa sen pohjalta, mikä kuulostaa todennäköiseltä? Generatiivinen tekoäly nimittäin toimii juuri niin. Toisaalta generatiivinen tekoäly tarjoaa valtavia mahdollisuuksia tehostaa journalismia. Sitä voi hyödyntää ideoinnissa, haastattelukysymysten ja otsikoiden laadinnassa, datajournalismissa ja nopeassa asiakirja-analyysissä. Se voi lisäksi auttaa ylittämään muodon ja kielen esteet, sillä se voi muuntaa tekstin videoksi, podcastiksi tai visuaaliseksi materiaaliksi, litteroida, kääntää, havainnollistaa ja saattaa sisällön saataville verkkokeskustelun muodossa. Näin voidaan tavoittaa aiemmin alipalveltuja ihmisryhmiä: hyvin paikallisia yleisöjä, niitä, joilla on puutteellinen lukutaito tai ymmärryskyky tai joilla on jokin vamma, sekä niitä, joita ei kiinnosta kuluttaa journalismia perinteisellä tavalla. Kuten Alankomaiden yleisradioyhtiön NPO:n strategia- ja innovaatiojohtaja Ezra Eeman sanoo, ”generatiivisen tekoälyn avulla pystymme täyttämään julkisen palvelun tehtävän aiempaa paremmin, sillä se lisää vuorovaikutteisuutta, saavutettavuutta ja luovuutta. Tekoäly auttaa tuomaan enemmän sisältöä eri yleisöjen saataville.”

Jotkut alan toimijat ovat suorastaan humaltuneet generatiivisen tekoälyn lupauksista, mutta tekoälyteknologia tuo myös huomattavia riskejä journalismille. Tärkeimpiä niistä ovat se, että yleinen luottamus tietoon romahtaa, ja se, että media-alan liiketoimintamallit heikentyvät entisestään tai jopa katoavat. ”Hallusinointi” – termi, jota käytetään generatiivisen tekoälyn taipumuksesta tekaista vastauksia ja keksiä oikealta vaikuttavia tietoja ja lähteitä – on ennemminkin teknologian ominaispiirre kuin vika. Haasteet ovat kuitenkin tätäkin syvemmällä. Koska generatiivisella tekoälyllä kuka tahansa voi muutamassa minuutissa luoda kaikenlaista sisältöä, myös syväväärennöksiä, vaarana on, että yleisö menettää luottamuksensa kaikkeen julkaistuun sisältöön. Medialukutaidon opetuksessa neuvotaan jo nyt suhtautumaan verkossa olevaan sisältöön epäillen, mutta tällainen terve epäluulo voi muuttua tekaistun sisällön lisääntyessä suoranaiseksi epäluottamukseksi. Toistaiseksi on mahdotonta arvioida, hyötyykö perinteinen media siitä, että sitä on pidetty oikean tiedon airuena, vai aletaanko kaikkia tiedotusvälineitä pitää epäluotettavina.

Generatiivisten hakujen tulva lisää kaaosta, sillä se uhkaa tehdä journalismista yhä näkymättömämpää. Google-haku tarjosi ennen linkkejä, joista monet johtivat luotettaviin mediasisältöihin, mutta hakutulokset ovat nykyään entistä useammin generatiivisen tekoälyn tuottamia. Ihmiset näkevät heti ensimmäiset vastaukset tekstimuodossa, eikä heidän tarvitse enää perehtyä asiaan sen syvällisemmin. Ei siis ole mikään ihme, että media-alan johtajat ovat kauhuissaan. Monet kiirehtivät tekoälyn käyttöönottoa tehokkuuden lisäämiseksi, vaikka oikeasti pitäisi panostaa laadukkaaseen journalismiin, jotta yleisö näkisi eron pelkän sisällön ja toisaalta hyvin tutkitun, täsmällisen ja luotettavan journalismin välillä.

Tekoälyn käyttöä mediassa on lähestyttävä eettiseltä kannalta. Mediaorganisaatioiden täytyy ensinnäkin luoda tekoälystrategia ja keskittyä siihen, miten teknologia voi edistää julkisen palvelun tuottamista. Resurssit on keskitettävä siihen, mikä on toivottavaa, ja niitä tulee käyttää sen mukaisesti. Samalla on koko ajan pidettävä mielessä tekoälyteknologian huomattavat ekologiset ja yhteiskunnalliset kustannukset. Aina pitää voida kieltäytyä käyttämästä tekoälyä. Organisaatioiden olisi myös käytettävä vaikutusvaltaansa tuotteiden hankinnassa, sääntelyä koskevassa lobbauksessa sekä tekijänoikeus- ja tietosuojakeskusteluissa. Tässä on paljon pelissä. Jokaisen yrityksen on säännöllisesti tutkittava tarkoin käyttämänsä tuotteet ennakkoluulojen ja stereotypioiden varalta, jotta vältytään haittojen lisääntymiseltä. Tässä nopeasti muuttuvassa ympäristössä, jossa uusia tuotteita tulee markkinoille päivittäin, on myös vaarallista jäädä yksin. On tärkeää tehdä ja edistää yhteistyötä niin alan sisällä kuin toimialan ja teknologiayritysten välilläkin, jotta voidaan kartoittaa vastuulliset tavat edetä.

On kuitenkin päivänselvää, että generatiivinen tekoäly lisää huomattavasti median riippuvuutta suurista teknologiayrityksistä. Mitä enemmän teknologiayritykset integroivat tekoälytyökaluja ihmisten päivittäin käyttämiin sovelluksiin, sitä vähemmän mediaorganisaatioilla on määräysvaltaa käytäntöihin, prosesseihin ja tuotteisiin. Vaarana on, että eettisistä ohjeista tulee vain lisä johonkin sellaiseen, mistä on päätetty toisaalla jo kauan sitten.

Kaiken tämän jälkeen seuraava hypoteesi saattaa yllättää: huomispäivän journalismi ei välttämättä eroa menneestä paljonkaan, ja se on toivottavasti entistä parempaa. Osa nykypäivän journalismista kuitenkin katoaa. Journalismissa on entiseen tapaan kyse tosiasioista, yllätyksistä, tarinankerronnasta ja vallan vahtikoirana toimimisesta. Yleisöön on luotava vakaa, uskollinen ja luotettava suhde tarjoamalla ohjausta, johtamalla keskustelua ja tukemalla yhteisöjä. Keinotekoisen sisällön maailmassa ensiluokkaista sisältöä on se, mitä oikeat ihmiset sanovat, ajattelevat ja tuntevat. Toimittajilla on ainutlaatuinen kyky tuoda se esiin. Tekoäly voi toisaalta auttaa journalismia pärjäämään paremmin: palvelemaan yksilöitä ja ryhmiä heidän tarpeidensa ja elämäntilanteidensa mukaan sekä kehittymään osallistavammaksi ja paikallisemmaksi tarjoamalla tietoa tavoilla, joihin ei ole aiemmin ollut varaa. Ruotsin yleisradioyhtiön varatoimitusjohtaja Anne Lagercrantz on todennut, että ”tekoäly muuttaa journalismia perusteellisesti, mutta ei toivottavasti muuta rooliamme yhteiskunnassa. Media-alan uskottavuuden eteen on tehtävä työtä. Meidän on luotava tiedolle turvallinen ympäristö.” Voidaan siis todeta, että tekoälyn aikakausi aiheuttaa suurimmat riskit media-alan liiketoimintamalleille eikä niinkään journalismille itselleen.

Teksti perustuu Euroopan yleisradioliiton vuonna 2024 julkaisemaan maksuttomaan raporttiin ”Trusted Journalism in the Age of Generative AI”, jonka ovat laatinet Alexandra Borchardt, Kati Bremme, Felix Simon ja Olle Zachrison.

Laajentumisen edistäminen: sitoutuminen Euroopan tulevaisuuteen

Laajentumisessa ja ehdokasmaiden yhdentymisessä Euroopan unioniin ei ole kyse pelkästään alueellisesta laajentumisesta vaan geostrategisesta investoinnista rauhan, vakauden, turvallisuuden ja sosioekonomisen kehityksen edistämiseen, joka lujittaa maanosamme demokraattista rakennetta. EU:n laajentuminen on siten tehokas keino levittää ja ylläpitää keskeisiä eurooppalaisia arvoja. Ehdokasmaiden kansalaisyhteiskuntien kanssa perustetut kahdenväliset elimet eli neuvoa-antavat sekakomiteat ja kansalaisyhteiskuntafoorumit, jäsenehdokasmaita edustavia jäseniä koskeva aloite sekä oikeusvaltioperiaatetta ja perusoikeuksia koskevien maavierailujen laajentaminen ehdokasmaihin ovat osoitus ETSK:n sitoutumisesta unionin syventämiseen ja laajentamiseen. Työmme osoittaa, että välttämättömissä sisäisissä uudistuksissa voidaan ja pitäisi edetä rinta rinnan ehdokasmaiden yhdentymisen kanssa. Vaikka useilla ehdokasmailla on edelleen haasteita, näiden esteiden olisi ennemminkin vauhditettava yhteistyötä ehdokasmaiden kanssa kuin estettävä edistymistä.

ETSK:lla on ollut keskeinen merkitys EU:n laajentumisessa. Se on osallistunut Länsi-Balkanin ministerikokoukseen Skopjessa ja tehnyt tiivistä yhteistyötä useiden ehdokasmaiden johtajien kanssa. Toimintamme tarkoituksena on arvioida ehdokasmaiden valmiutta täyttää Kööpenhaminan arviointiperusteet, ja se myös ilmentää sitoutumistamme osallistavaan ja tasapuoliseen vuoropuheluun kaikkien ETSK:n jäsenten ja ennen kaikkea jäsenehdokasmaita edustavien jäsenien kanssa. Olenkin ylpeä voidessani kertoa, että helmikuussa Albanian pääministerin Edi Raman ja Montenegron pääministerin Milojko Spajićin läsnä ollessa käynnistetty jäsenehdokasmaita edustavia jäseniä koskeva aloite kuuluu puheenjohtajakauteni ohjelmajulistuksen kulmakiviin.

Ottamalla jäsenehdokasmaiden edustajat aktiivisesti mukaan toimintaansa ETSK on omaksunut johtavan roolin EU:n toimielinten joukossa edistettäessä EU:n ehdokasmaiden asteittaista yhdentymistä. Tämän aloitteen vaikutus on konkreettinen, ja se tunnustetaan yhä laajemmin ehdokasmaissa ja EU:ssa. Euroopan komission puheenjohtaja Ursula von der Leyen ja laajentumisesta vastaava komission jäsen Oliver Várhelyi tukevat hanketta voimakkaasti. Aloitteella ei tavoitella ainoastaan välitöntä hyötyä vaan sen avulla pyritään myös luomaan vankka perusta ehdokasmaiden ja niiden kansalaisten ja elinvoimaisten kansalaisyhteiskuntien pitkän aikavälin pyrkimyksille. Se antaa näiden maiden kansalaisyhteiskunnalle mahdollisuuden osallistua suoraan EU:n päätöksentekoprosessiin ja ylläpitää edistymistä tarvittavien uudistusten täytäntöönpanossa. Yhteensä 146 jäsenehdokasmaita edustavaa jäsentä on osallistunut aktiivisesti laajentumiseen liittyviä aiheita, kuten EU:n koheesiopolitiikkaa, sisämarkkinoita, maatalouselintarvikealan kestävyyttä ja osaamisvajetta koskevien lausuntojen valmistelutyöhön.

Neuvoa-antavat sekakomiteat ja kansalaisyhteiskuntafoorumit muodostavat tärkeän kanavan eri sidosryhmien väliselle vuoropuhelulle ja varmistavat, että kaikki saavat äänensä kuuluviin päätöksentekoprosessin aikana. Neuvoa-antava sekakomitea on tällä hetkellä toiminnassa Montenegron, Serbian ja Turkin kanssa ja kansalaisyhteiskuntafoorumi mm. Ukrainan ja Moldovan kanssa. Pohjois-Makedonian kanssa perustetun neuvoa-antavan sekakomitean odotetaan aloittavan toimintansa uudelleen heti kun ensimmäinen temaattinen neuvottelukokonaisuus avataan, ja uuden sekakomitean perustaminen Albanian kanssa on jo hyvässä vauhdissa. ETSK:n täysistunnon yhteydessä 24. lokakuuta järjestettävä laajentumista käsittelevä korkean tason kansalaisyhteiskuntafoorumi vahvistaa tätä sitoumusta entisestään. Komission kanssa yhteistyössä järjestettävä foorumi kokoaa yhteen ETSK:n jäseniä, noin sata jäsenehdokasmaita edustavaa jäsentä, jäsenvaltioita ja ehdokasmaiden johtavia poliitikkoja pohtimaan kansalaisvuoropuhelun ja työmarkkinavuoropuhelun arvoa EU:n laajentumisen onnistumisen kannalta. Foorumi korostaa työmarkkinavuoropuhelun roolia liittymispyrkimysten edistämisessä, vihreän ja digitaalisen siirtymän optimoinnissa ja EU:n perusarvojen ylläpitämisessä.

Kansalaisyhteiskunnan yhdyssiltana ETSK tekee parhaansa vahvistaakseen ja tukeakseen vapautta, demokratiaa ja sosioekonomista vaurautta edistäviä pyrkimyksiä ja edistääkseen siten viime kädessä tiiviimpää yhdentymistä ehdokasmaissa ja EU:ssa. Rakennamme yhdessä Euroopalle valoisampaa tulevaisuutta, jonka perustan muodostavat osallistavuus, vauraus ja yhtenäisyys. Komitean sitoutuminen laajentumiseen on horjumaton, ja toimintamme on osoitus siitä, että uskomme kokonaisuudessaan yhtenäisempään ja selviytymiskykyisempään Eurooppaan.

Oliver Röpke

ETSK:n puheenjohtaja

Yllätysvieraamme on Alexandra Borchardt, joka oli pääpuhujana ETSK:n Connecting EU 2024 -seminaarissa. Borchardt, joka on tekoälyn vaikutuksia journalismiin käsittelevän Euroopan yleisradioliiton (EBU) uutisraportin EBU News Report 2024 pääasiallinen laatija, analysoi vastuullisen journalismin näkymiä tilanteessa, jossa generatiivinen tekoäly on yleistynyt nopeasti. Vaikka jotkut media-alan toimijat ovat jo viehättyneet generatiiviseen tekoälyyn liittyvistä lupaavista odotuksista, ovat kyseisen teknologian mukanaan tuomat riskit huomattavia – mutta sama koskee myös mahdollisuuksia.

Alexandra Borchardt on pitkän uran tehnyt toimittaja, riippumaton neuvonantaja, yliopisto-opettaja ja mediatutkija, jolla on 25 vuoden kokemus uutistoimitustyöstä, näistä 15 vuotta johtotehtävissä. Viiden viime vuoden aikana hän on auttanut 26:ta eurooppalaista kustantamoa digitaalisessa siirtymässä konsultin roolissa World Association of News Publishers -järjestön (WAN-IFRA) Table Stakes Europe -ohjelmassa. Lisätietoa hänen työstään löydät täältä.