Tässä numerossa:

• Andrei Hnjot: Valtion vihollinen – vainotut journalistit Valko-Venäjällä
• ETSK:n valtuuskunta COP16- ja COP29-kokouksissa: Vedämme mattoa jalkojemme alta
• Adélaïde Charlier: Miljardien pettymys: COP29-kokouksen epäonnistuminen ilmasto-oikeudenmukaisuuden edistämisessä
• Luz Haro Guanga: Taistelu terveen planeetan puolesta on elämän ja kuoleman kysymys
• Mariya Mincheva: Schengenin ulkopuolelle jäämisen kustannukset ovat korkeat sekä Bulgarian ja Romanian että sisämarkkinoiden kannalta
   

Vuonna 2021 belgialainen Grootouders voor het Klimaat -yhdistys (isovanhemmat ilmaston puolesta) voitti ilmastotoimiin keskittyneen ETSK:n kansalaisyhteiskuntapalkinnon kampanjastaan ”Suunnataan säästömme heidän tulevaisuuteensa”. Kampanjalla kannustettiin noin 2,4 miljoonaa belgialaista isovanhempaa ohjaamaan säästönsä – joita arvioitiin tuolloin olevan noin 910 miljardin euron verran – kestävämpiin hankkeisiin. ETSK info keskusteli Grootouders voor het Klimaat -järjestön edustajien kanssa nykyisestä ilmastokysymysten ja kestävän rahoituksen tilanteesta sekä heidän odotuksistaan ja tulevaisuudensuunnitelmistaan.

Nyt kun kolme vuotta on kulunut, näettekö kampanjanne tuottaneen konkreettisia tuloksia? Miten arvioisitte yleensä nykyistä ilmastokysymysten ja kestävän rahoituksen tilannetta Belgiassa? Onko edistystä tapahtunut, ja ovatko ihmiset tulleet entistä tietoisemmiksi niiden merkityksestä?

ETSK:n palkinto teki meitä merkittävällä tavalla tunnetuksi ja antoi meille tukea. Olemme usein viitanneet siihen yhteyksissämme hallitukseen, muihin tukiorganisaatioihin ja muihin kansalaisiin. Se on auttanut meitä luomaan lisää yhteyksiä ja kehittämään kampanjaamme edelleen sekä muiden isovanhempien että nuorempien sukupolvien edustajien kanssa laatiessamme esityksiä, työpajoja ja kestävää rahoitusta käsitteleviä luentoja.

Vaikka tämä aihe ei edelleenkään ole yksinkertainen, Euroopassa on käynnistetty merkittäviä siihen liittyviä lainsäädäntötoimia (luokittelujärjestelmä, vihreän kehityksen ohjelma, yritysten kestävyysraportointia koskeva direktiivi, yritysten kestävää toimintaa koskeva huolellisuusvelvoite jne.). Tämä tarkoittaa, että yritykset ja toimialat käynnistävät yhä enemmän aloitteita, joihin voimme ottaa kantaa. Tämä herättää paljon kaivattua toivoa, koska Bakun COP-kokouksen saavutukset jäivät valitettavasti jälleen riittämättömiksi.

Äskettäin tehdyn tutkimuksen perusteella totesimme, että työmme tietoisuuden lisäämiseksi on edelleen hyvin tarpeellista. Vain 5–15 prosenttia sijoittajista hyödyntää oikeuttaan pyytää rahoituslaitoksia ottamaan sijoittajien kestävyysmieltymykset huomioon. Näin ollen meidän on jatkettava työtä tämän aiheen parissa.

Mitä odotatte COP29-kokoukselta? Osallistutteko kokoukseen joko suoraan tai tukemalla 12-vuotiasta Ferre-poikaa ja hänen isovanhempiaan? Uskotteko, että ilmastorahoitus on ratkaiseva kysymys oikeudenmukaisen siirtymän kannalta?

Tätä kirjoitettaessa COP29-kokous on juuri päättynyt. Alusta alkaen annoimme täyden tukemme sekä taloudellisesti että viestinnässä 12-vuotiaalle Ferrelle, joka matkusti Bakuun ilmaston puolesta toimivaan järjestöön kuuluvien isovanhempiensa kanssa, varmistaaksemme, että lasten ääntä kuullaan jatkossakin. Haluamme myös kiittää kaikkia muita isovanhempia ja viranomaisia, jotka tekivät matkan mahdolliseksi.

COP29-kokouksessa oli käsiteltävä ilmastorahoitusta, koska rahoitus on todellakin ratkaisevan tärkeää oikeudenmukaisen siirtymän kannalta. Valitettavasti tätä ei tuotu Bakussa riittävästi esiin. Viestimme on edelleen sama: rahaa on saatavilla, ja pyydämme niitä, joilla sitä on, tarttumaan tilanteeseen ja käyttämään varojaan kestävällä tavalla lastenlastemme tulevaisuuden turvaamiseksi.

Mitkä ovat ilmaston puolesta toimivan isovanhempien yhdistyksen viimeisimmät toimet, jotka haluaisitte mainita? Onko tulossa uusia hankkeita?

Olemme edelleen toiveikkaita tulevaisuuden suhteen. Grootouders voor het Klimaat -järjestö pyrkii vuonna 2025 – kymmenen vuotta Pariisin sopimuksen jälkeen – saamaan mukaan paljon muita isovanhempia, jotka kuuluvat suuriin seniorijärjestöihin Flanderissa. Valmistelemme toimia, joilla kymmeniä ilmaston puolesta toimivia isovanhempia koulutetaan ottamaan osaa ilmastokeskusteluihin luottavaisina ja valmiina osallistumaan ja kuuntelemaan.

Olemme laatineet useita työpajoja, joista yksi käsittelee kestävää säästämistä ja sijoittamista ja joita tarjoamme maksutta kaikille seniorijärjestöjen paikallisosastoille. Suurta innostusta on jo havaittavissa. Vuoden 2025 marraskuun lopulla järjestämme suuren lopputapahtuman, joka – näin toivomme – ei merkitse loppua vaan pikemminkin alkua kasvavalle sitoutumiselle tulevaisuuden puolesta.

Hugo Van Dienderen on yksi ”Grootouders voor het Klimaat” -järjestön perustajista ja puheenjohtajista. Vuonna 2019 perustettu ”Grootouders voor het Klimaat” on seniorikansalaisten, pääasiassa isovanhempien, riippumaton yhdistys, joka haluaa välittää elinkelpoisen maailman tuleville sukupolville.

Kuvassa: Ferre ja hänen ilmaston puolesta toimivat isovanhempansa Bakun COP29-kokouksessa. Ferrellä oli tilaisuus ilmaista huolensa ilmastokriisistä monille merkittäville ihmisille.

Voiko kestävällä sijoittamisella auttaa pelastamaan maailman? Rahoitusala on merkittävässä muutoksessa ympäristöön ja yhteiskuntaan liittyvien haasteiden vuoksi. Tohtori Brigitte Bernard-Rau Hampurin yliopistosta tarkastelee vaikutusinvestoimista, uutta tehokasta investointistrategiaa. Se merkitsee perustavanlaatuista muutosta siinä, miten pääoman ja rahoituksen rooli yhteiskunnassa ymmärretään, ja haastaa perinteisen käsityksen, jonka mukaan sijoittajien on valittava rahan hankkimisen ja vaikuttamisen välillä.

Brigitte Bernard-Rau

Samalla kun maailmassa kohdataan ennennäkemättömiä ympäristöön liittyviä ja yhteiskunnallisia haasteita ilmastonmuutoksesta ja luonnon monimuotoisuuden häviämisestä ruokaturvaan, eriarvoisuuteen, hyvinvointiin ja terveydenhuoltoon, rahoitusalalla on käynnissä merkittävä muutos. Vaikutusinvestoiminen on noussut esiin voimakkaana toimintatapana, joka haastaa perinteisen käsityksen, jonka mukaan sijoittajien on valittava rahan hankkimisen ja vaikuttamisen välillä. Mutta mitä vaikutusinvestoiminen tarkalleen on ja miten se eroaa muista kestävän rahoituksen muodoista?

Vaikutusinvestoimisen periaatteet

Vaikutusinvestoiminen merkitsee keskeistä muutosta siinä, miten pääoman ja rahoituksen rooli yhteiskunnassa ymmärretään. Maailmanlaajuisen vaikutusinvestointiverkoston (Global Impact Investing Network, GIIN) määritelmän mukaan vaikutusinvestoiminen on investointistrategia, jossa investointien tarkoituksena on tuottaa taloudellisen tuoton lisäksi positiivisia, mitattavissa olevia yhteiskunnallisia ja ympäristövaikutuksia. Ilmeisen yksinkertaisesta määritelmästä huolimatta vaikutusinvestoimisen muutospotentiaali on monitahoinen.

Jotta voidaan täysin ymmärtää vaikutusinvestoimisen erityinen rooli nykyaikaisella rahoitusalalla – ja suhteessa sen materialistiseen lähestymistapaan – on nähtävä, mihin vaikutusinvestoiminen sijoittuu investointilähestymistapojen laajalla kirjolla. Kirjon toisessa päässä on perinteinen investoiminen, jossa tärkeintä on taloudellinen tuotto ja voiton maksimointi eikä sosiaalisilla tai ympäristöön liittyvillä näkökohdilla ole merkitystä päätöksenteossa. Sitä seuraa jatkumossa yhä kehittyneempiä lähestymistapoja, joissa otetaan huomioon yhteiskunnallisten vaikutusten ja ympäristönsuojelun tasoon liittyvät tekijät. Niitä seuraavat erilaiset kestävän rahoituksen investointimallit. Vaikutusinvestoiminen on näistä kehittynein investointistrategia, joka edistää myönteistä muutosta yhdistämällä taloudellisen tuoton yhteiskunnallisiin ja ympäristötavoitteisiin.

Investointilähestymistavat pähkinänkuoressa:

• Perinteisessä investoimisessa keskitytään yksinomaan taloudelliseen tuottoon ja jätetään sosiaaliset ja ympäristötekijät huomiotta. Se on pitkään ollut pääomamarkkinoiden kulmakivi.
• ESG-kriteerit huomioon ottavassa investoimisessa käytetään ympäristöön, yhteiskuntaan ja hyvään hallintotapaan (ESG) liittyviä tekijöitä riski-indikaattoreina investointipäätöksissä, mutta niitä ei pidetä investointien ensisijaisina lähtökohtina.
• Kestävässä rahoituksessa ESG-näkökohdat on otettu osaksi investointeja koskevaa päätöksentekoa, ja siinä kestävyyden katsotaan luovan arvoa. Kestävä rahoitus tukee investointeja, joilla puututaan kestävyyshaasteisiin sekä saadaan aikaan myönteistä yhteiskunnallista ja ympäristöön liittyvää muutosta. Siihen sisältyy myös siirtymään investoiminen rahoittamalla sekä jo valmiiksi ympäristöystävällisiä kohteita (vihreä rahoitus) että siirtymistä ympäristöystävälliseen suoritustasoon ajan mittaan (siirtymärahoitus).
• Vaikutusinvestoimisella viitataan rahoitusmarkkinoiden merkittävään muutokseen, ”merkittävään uudelleensuuntautumiseen kohti vaikuttamista”. Se vastaa kysymykseen ”Auttaako kestävyyteen investoiminen parantamaan maailmaa”? Vaikutusinvestoiminen onkin tarkoituksellisin lähestymistapa, jolla yhtäläisellä sitoutumisella pyritään aktiivisesti saavuttamaan sekä taloudellista tuottoa että mitattavissa olevaa myönteistä vaikutusta yhteiskuntaan ja ympäristöön.

Vaikutusinvestoimisen kaksi puolta: vaikutuksiin mukautettu ja vaikutuksia tuottava investoiminen

Vaikutusinvestoimisessa tehdään ratkaiseva ero vaikutuksiin mukautettujen ja vaikutuksia tuottavien investointien välillä. Tämä jako auttaa sijoittajia ymmärtämään, mihin niiden rahat menevät ja miten investoinneilla edistetään myönteistä muutosta.

• Vaikutuksiin mukautetuilla investoinneilla tuetaan yrityksiä, jotka ovat jo osoittaneet käyttävänsä myönteisiä ympäristö- tai yhteiskunnallisia käytäntöjä ja todistaneet sitoutumisensa myönteiseen vaikuttamiseen toiminnallaan ja tuloksillaan.
• Vaikutuksia tuottavilla investoinneilla luodaan aktiivisesti uusia ratkaisuja sosiaalisiin tai ympäristöhaasteisiin keskittyen usein muutokseen, muun muassa systeemiseen muutokseen.

Tämä teoreettinen erottelu ilmenee käytännössä eri toimialojen reaalimaailman sovellusten kautta.

Puhdas energia

Puhtaaseen energiaan siirtymisessä vaikutuksiin mukautetut investoinnit voivat olla osakkeiden ostamista vakiintuneista uusiutuvan energian yrityksistä tai sähköajoneuvojen valmistajista. Nämä yritykset edistävät jo ympäristön kestävyyttä ydinliiketoimintamalliensa kautta. Saman toimialan vaikutuksia tuottavat investoinnit voisivat sen sijaan keskittyä rahoittamaan varhaisessa vaiheessa olevia akkuteknologian startup-yrityksiä tai innovatiivisia ja yhteisöllisiä aurinkoenergiahankkeita alueilla, joissa aurinkoenergian käyttöönotto on vähäistä. Siten niillä voitaisiin luoda täysin uusia ratkaisuja energiahaasteisiin.

Kestävä maatalous

Kestävä maatalous tarjoaa toisen havainnollisen esimerkin. Vaikutuksiin mukautettuja investointeja tekevät sijoittajat voisivat tukea vakiintuneita luonnonmukaisten elintarvikkeiden tuottajia tai kestäviä maataloustoimia. Vaikutuksia tuottavat sijoittajat taas keskittyisivät kehittämään uusia uudistavan viljelyn tekniikoita tai vallankumouksellisia kaupunkiviljelyratkaisuja, jotka voisivat muuttaa tapaamme tuottaa elintarvikkeita.

Sosiaaliset vaikutukset

Sosiaalisten vaikutusten alalla vaikutuksiin mukautetuilla investoinneilla tuetaan usein yrityksiä, joilla on vahvat monimuotoisuuspolitiikat ja oikeudenmukaiset työkäytännöt. Sen sijaan vaikutuksia tuottavilla investoinneilla voitaisiin rahoittaa uusien kohtuuhintaisten asuinalueiden rakentamista tai uraauurtavia koulutusteknologiaratkaisuja yhteisöille, joilla on käytettävissään vähemmän palveluita, ja luoda siten aktiivisesti uusia polkuja sosiaaliseen tasa-arvoon.

Investointiprosessi: aikomuksesta vaikutukseen

Vaikutusinvestoimisen onnistuminen edellyttää tiukkaa prosessia, jonka tarkoituksena on saada aikaan positiivinen sosiaalinen ja ympäristömuutos ja joka alkaa selkeiden vaikutustavoitteiden asettamisesta. Sijoittajien on määriteltävä erityiset ympäristöön liittyvät tai yhteiskunnalliset tulokset, joita ne pyrkivät saavuttamaan, ja asetettava mitattavissa olevat tavoitteet. Usein nämä tavoitteet noudattavat vakiintuneita kehyksiä, kuten Yhdistyneiden kansakuntien kestävän kehityksen tavoitteiden globaalia indikaattoria ja Agenda 2030:n tavoitteita.

Tämä tarkoituksellisuus erottaa vaikutusinvestoimisen muista kestävän rahoituksen muodoista. Se edellyttää, että vaikutuksia painottavat sijoittajat aloittavat asianmukaista huolellisuutta koskevan prosessin, jossa arvioidaan perusteellisesti sekä taloudellista tulosta että kykyä tuottaa ja mitata merkityksellisiä yhteiskunnallisia tai ympäristöön liittyviä tuloksia.

Investoinnin taloudellinen arviointi on vakiintunut käytäntö, jota tuetaan standardoiduilla mittareilla ja vankoilla menetelmillä. Muiden kuin taloudellisten vaikutusten arviointi, mukaan lukien sosiaaliset ja ympäristövaikutukset, on kuitenkin verrattain vähemmän kehittynyttä, eikä sitä varten ole olemassa yleismaailmallisia puitteita. Sijoittajien on siis mentävä perinteistä taloudellista analyysiä pidemmälle arvioidakseen, kuinka syvästi yritys on sitoutunut vaikuttamiseen. Sitä varten niiden on arvioitava johdon sitoutuminen vaikutustavoitteiden saavuttamiseen, kyky mitata vaikutuksia tehokkaasti ja kyky julkistaa tulokset ja raportoida niistä avoimesti. Arviointiprosessissa tarkastellaan usein investoinnin tavoitteisiin räätälöityjä erityisiä vaikutusmittareita ja varmistetaan, että ne ovat yhdenmukaisia tunnustettujen viitekehysten, kuten IRIS+:n tai vaikutustenhallintahankkeen (Impact Management Project (IMP), 2024), kanssa.

Lisäksi asianmukaisen huolellisuuden prosessin tehostamiseksi on olennaisen tärkeää erottaa toisistaan ”yrityksen vaikutus” ja ”sijoittajien vaikutus”. Yrityksen vaikutus tarkoittaa yrityksen toiminnan ja tuotteiden välittömiä sosiaalisia tai ympäristövaikutuksia. Sijoittajien vaikutus puolestaan tarkoittaa vaikutusta, joka sijoittajilla on yrityksen käyttäytymiseen ja tuloksiin sijoitusvalintojensa ja sitouttamisstrategioidensa kautta. Tämän eron ymmärtäminen on ratkaisevan tärkeää, jotta voidaan arvioida investointien kokonaisvaikutusta tarkasti ja kehittää tehokkaita käytäntöjä vaikutusten mittaamiseksi.

Haasteet, monimutkaisuus ja merkillepantavat seikat

Lupaavuudestaan huolimatta vaikutusinvestoiminen kohtaa merkittäviä esteitä:

1. Vaikutusten mittaaminen: vakiomittareiden puuttuessa yhteiskunnallisia ja ympäristövaikutuksia on vaikea kvantifioida tai vertailla. Vaikutusmittareiden läpinäkyvyys ja tarkka seuranta ja raportointi ovat ratkaisevan tärkeitä johdonmukaisuuden ja vastuuvelvollisuuden kannalta sekä sen varmistamiseksi, että vaikutusväitteet perustuvat näyttöön.
2. Haasteet investoinnin ja vaikutuksen yhdistämisessä: on vaikea erotella tiettyjen investointien vaikutuksia laajempien systeemisten muutosten keskellä. Vaikutusinvestoimisen sitkeimpiä haasteita on edelleen sen määrittäminen, kuinka suuri osa havaitusta muutoksesta voidaan suoraan yhdistää tiettyyn investointiin. Esimerkiksi kestävän kehityksen tavoitteen 3 – Terveyttä ja hyvinvointia – edistäminen voi olla seurausta terveydenhuoltolaitoksiin, koulutukseen ja infrastruktuuriin tehtävien investointien yhdistelmästä eikä yhdestä kohdennetusta investoinnista. Kontrafaktuaalisen analyysin ja kontrolliryhmien vertailun kaltaisten menetelmien kehittäminen on tarpeen, mutta se voi vaatia paljon resursseja eikä menetelmiä ole aina mahdollista toteuttaa etenkään pienissä hankkeissa tai kehittyvillä markkinoilla.
3. Vaikutuspesu: yritysten tai rahastojen liioitellut tai valheelliset väitteet niiden sosiaalisista tai ympäristövaikutuksista heikentävät luottamusta alalla. On erittäin tärkeää, että raportointi on avointa ja vaikutusväitteet todennetaan, jotta säilytetään luottamus ja eheys koko vaikutusinvestointialalla (Impact Taskforce, ITF). Selkeät standardit vaikutusten mittaamista ja luotettavia todentamismenetelmiä varten sekä kolmansien osapuolten tarkastukset ja riippumaton sertifiointi ovat elintärkeitä uskottavuuden säilyttämiseksi.

Vaikutusinvestoimisen muutospotentiaalin hyödyntäminen

Vaikutusinvestoiminen on globaalin rahoituksen perustavanlaatuisen muutoksen eturintamassa; se on paljon muutakin kuin vain investointistrategia muiden joukossa. Se tarkoittaa, että rahoituksen rooli yhteiskunnassa hahmotellaan kokonaan uusiksi. Se haastaa perinteisen käsityksen siitä, että taloudellisen tuoton ja myönteisen sosiaalisen ja ympäristövaikutuksen on oltava erillään toisistaan.

Vaikutusinvestoimisen kehitys on osoittanut, että investoinneilla voidaan samanaikaisesti sekä tuottaa voittoa että edistää merkityksellistä sosiaalista ja ympäristöystävällistä muutosta. Vaikutusinvestoiminen yhdistää tarkoituksenmukaisuuden tuottoon ja tarjoaa vakuuttavan lähestymistavan sekä ihmisiä että planeettaa palvelevan rahoitusjärjestelmän aikaansaamiseksi.

Brigitte Bernard-Rau on tohtori ja tutkija Hampurin yliopiston liiketalouden, taloustieteen ja yhteiskuntatieteiden tiedekunnassa. Hänen tutkimustyönsä keskittyy ESG-luokituksiin ja luokituslaitoksiin, kestävään rahoitukseen, sosiaalisesti vastuulliseen sijoittamiseen, vaikutusinvestoimiseen ja yritysten yhteiskuntavastuuseen. Hän on äskettäin julkaissut kirjan Sustainability Stories: The Power of Narratives to Understand Global Challenges (Springer Nature, 2024). Kirjaan on koottu yli 30 inspiroivaa tarinaa kirjoittajilta eri puolilta maailmaa. Tarinat käsittelevät erilaisia tapoja sitoutua yhteiseen hyvään ja saada aikaan muutosta yhteisöissä, ammatillisissa käytännöissä ja ihmisten elämässä.

Adélaïde Charlier, nuori ilmasto- ja ihmisoikeusaktivisti ja yksi Youth for Climate Belgium -järjestön perustajista, luettelee kaiken, mikä on pielessä COP29-ilmastosopimuksessa, josta juuri neuvoteltiin Azerbaidžanin pääkaupungissa Bakussa. Monet pitävät COP29-ilmastosopimusta rikkoutuneen luottamuksen ja ilmaston epätasa-arvon symbolina, sillä se tuotti katkeran pettymyksen haavoittuvassa asemassa oleville maille ja kansalaisyhteiskunnalle.

Maailma on hiljattain Bakussa pidetyn COP29-ilmastokokouksen jäljiltä jakautunut: haavoittuvassa asemassa olevat kansakunnat ja kansalaisyhteiskunta ilmaisevat syvää turhautumistaan ja katsovat, että luottamus on petetty. Vaikka sopimukseen päästiin ja siinä luvattiin vuosittain 300 miljardia Yhdysvaltain dollaria kehitysmaiden auttamiseen ilmastonmuutokseen sopeutumisessa vuoteen 2035 mennessä, summa jää selvästi alle sen, mitä ilmastokriisin etulinjassa olevat kiireellisesti tarvitsisivat.

”Ei sopimusta on parempi vaihtoehto kuin huono sopimus”

Fossiilisten polttoaineiden sulkusopimus -aloitteen maailmanlaajuisen osallistumisen johtaja Harjeet Singh määritti neuvottelujen sävyn 24 tuntia ennen lopullisen sopimuksen hyväksymistä: ”Ei sopimusta on parempi vaihtoehto kuin huono sopimus.” Hänen lausuntonsa heijasti jännitteiden lisääntymistä ilmastokriisistä kärsivien maiden, kansalaisyhteiskunnan ja vauraampien maiden välillä. Sunnuntaihin mennessä kokouksessa oli tullut esiin huolestuttava todellisuus, jossa sopimukseen sisältyi vain yksi taloudellinen tavoite: lupaus 300 miljardista Yhdysvaltain dollarista vuodessa vuoteen 2035 mennessä. Tämä tavoite on naurettava, koska se on paljon vähemmän kuin mitä haavoittuvassa asemassa olevat valtiot olivat yhdessä vaatineet (1,3 biljoonaa Yhdysvaltain dollaria sopeutumista, lieventämistä sekä tappioiden ja vahinkojen torjumista koskevien tarpeiden kattamiseksi).

Tämä sopimus on sidottu uuteen yhteiseen määrälliseen ilmastorahoitustavoitteeseen, jonka tarkoituksena on rahoittaa ilmastosiirtymää kehitysmaissa. Tavoite on kolme kertaa korkeampi kuin vuonna 2009 asetettu 100 miljardin Yhdysvaltain dollarin tavoite, joka saavutettiin vasta vuonna 2022 kaksi vuotta myöhässä. Se ei silti ole vielä läheskään riittävä. Jos otamme huomioon inflaation, vuoden 2009 100 miljardin Yhdysvaltain dollarin sitoumus olisi 258 miljardia Yhdysvaltain dollaria vuoteen 2035 mennessä, mikä merkitsee sitä, että todellinen panos oli vain 42 miljardia Yhdysvaltain dollaria. Haavoittuvassa asemassa olevien maiden vaatimus on ollut selvä: ”Biljoonia, ei miljardeja”.

Ehdotetun taloudellisen tavoitteen rakenne on aivan yhtä suuri pettymys kuin itse määrä. Tavoite ei sisällä erityistä sitoumusta julkisiin rahoitusmekanismeihin, kuten avustuksiin tai tukiin, joita globaalin etelän maat tarvitsevat kriittisesti.

Tavoitteessa ei myöskään ole alatavoitteita, jotka koskisivat riittävää rahoitusta lieventämiseen, sopeutumiseen sekä tappioiden ja vahinkojen torjuntaan. Se, että sopeutumiseen ei panostettu selkeästi, ja se, että ensisijaisesti kansainvälisten kehityspankkien ja yksityisen sektorin rahoittamia lieventämistoimia painotettiin kohtuuttomasti, osoittavat, että emme ole oppineet mitään vuodesta 2009, jolloin sopeutumisrahoitus oli merkittävästi alimitoitettua, mitä pahensivat tilivelvollisuuden sekä tappioihin ja vahinkoihin varatun rahoituksen puute.

Vaikka sopimuksessa mainitaankin menetykset ja vahingot, niihin viitataan vain epämääräisesti ja pinnallisesti sen sijaan, että ne sisällytettäisiin sopimukseen tarkoituksenmukaisesti. Kehys mahdollistaa myös voimakkaan tukeutumisen yksityiseen rahoitukseen, mukaan lukien julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksiin, julkisista varoista tuettuihin vähäriskisiin yksityisiin investointeihin ja täysin yksityisiin investointeihin, joita kannustetaan aktiivisesti.

Historiallisten vastuiden huomiotta jättäminen

Riittämättömän rahoituksen lisäksi sopimus on paljastanut syviä railoja ilmastodiplomatiassa. Varakkaammat valtiot ovat jättäneet huomiotta eriytyneen vastuun periaatteen ja siirtäneet osan taloudellisesta taakasta haavoittuville maille, jotka jo kärsivät ilmastovaikutuksista. Intian, Kuuban, Bolivian ja Nigerian kaltaiset kansakunnat ilmaisivat vihansa ja syyttivät rikkaita maita siitä, etteivät ne ole maksaneet aiemmista kasvihuonekaasupäästöistään.

Luottamus on tämän laiminlyönnin seurauksena päreinä, ja jännitteet ovat saavuttaneet tason, joka on ennennäkemätön COP-neuvottelujen historiassa. Sopimuksen 300 miljardin Yhdysvaltain dollarin sitoumus kalpenee YK:n asiantuntijoiden arvion rinnalla, jonka mukaan kehitysmaissa (Kiinaa lukuun ottamatta) tarvitaan vuoteen 2035 mennessä vähintään biljoonaa Yhdysvaltain dollaria.

Huono sopimus paineen alaisena

Maailman köyhimmät ja haavoittuvimmat valtiot, mukaan lukien 45 vähiten kehittynyttä maata ja 40 pientä saaristovaltiota, hyväksyivät sopimuksen lopulta valtavan poliittisen painostuksen alaisena. Pelko siitä, että mitään sopimusta ei saada aikaan – erityisesti nyt, kun Trumpin presidenttikausi uhkaa tulevaa ilmastokehitystä – pakotti nämä maat suostumaan sopimukseen. Monille sopimus oli katkera kompromissi: he joutuivat hyväksymään riittämättömän rahoituksen saadakseen välitöntä apua.

Viivästyksen hinta

Tämä ”huono sopimus” ei ole vain isku diplomaattisiin suhteisiin, vaan sillä on tuhoisia seurauksia miljoonille ihmisille. Äärimmäiset sääolot, merenpinnan nousu ja luonnonvarojen niukkuus ovat jo työntäneet haavoittuvat maat äärirajoilleen. Varakkaampien maiden hallitusten on tunnustettava, että ilmastotoimiin investoiminen nyt maksaisi paljon vähemmän kuin sen odotteleminen, että luontoäidin meiltä perimä katastrofaalinen lasku kasvaa entisestään.

COP29-kokouksen lopputulos jättää painokkaan muistutuksen: ilmastokriisi vaatii rohkeita, kiireellisiä toimia ja oikeutta niille, joita kriisi eniten koskee. Ilman muutossitoumuksia syvennämme vuosi vuodelta kuilua globaalin pohjoisen ja etelän välillä, mikä heikentää maailmanlaajuisen ilmastoyhteistyön ydintä.

Kun suuntaamme katseemme kohti COP30-kokousta, on selvää, että taistelu ilmasto-oikeudenmukaisuuden puolesta ei ole vielä läheskään ohi.

Adélaïde Charlier on 23-vuotias eurooppalainen ilmasto-oikeusaktivisti, joka tunnetaan parhaiten yhtenä Youth for Climate Belgium -järjestön perustajista ja nyt myös Bridge -organisaation (joka yhdistää nuoriso- ja ilmastopolitiikan) perustajana. Hänet on mainittu myös yhdysvaltalaisen Forbes-talouslehden luettelossa alle 30-vuotiaista vaikuttajista (Forbes 30under30).

Bulgaria ja Romania maksavat taloudellisesti ja poliittisesti kovaa hintaa siitä, että ne eivät pääse täysin hyötymään Schengen-järjestelmästä. Tilanne vaikuttaa kielteisesti myös EU:n kilpailukykyyn ja talouskasvuun. EU:n neuvoston on korkea aika asettaa määräaika maarajatarkastusten poistamiselle näiden kahden maan ja muiden Schengen-jäsenvaltioiden väliltä, kirjoittaa lausunnon Schengenin ulkopuolelle jäämisen kustannukset sisämarkkinoiden kannalta – vaikutukset Bulgariaan ja Romaniaan esittelijä Mariya Mincheva.  (ll)

Mariya Mincheva

Bulgaria ja Romania täyttivät Schengen-alueeseen liittymisen edellytykset jo vuonna 2011. Kolmetoista vuotta on kulunut, mutta maat eivät vieläkään pääse hyötymään kaikista vapaan liikkuvuuden eduista. Tällä ristiriidalla on poliittinen hintansa, ja se ruokkii euroskeptisyyttä.

Unkarin, Itävallan, Bulgarian ja Romanian sisäministerit sopivat Budapestissä 22. marraskuuta 2024 pidetyssä neuvoston kokouksessa ryhtyvänsä tarvittaviin toimenpiteisiin määräajan asettamiseksi maarajatarkastusten poistamiselle edellyttäen, että toimia Länsi-Balkanin reitin kautta laittomasti EU:hun pyrkivien muuttajien pysäyttämiseksi tehostetaan.

Schengenin sopimus on välttämätön ihmisten, tavaroiden, palvelujen ja pääoman vapaalle liikkuvuudelle EU:ssa ja keskeinen tekijä unionin taloudellisen menestyksen kannalta. Liikkuvuuden rajoitukset heikentävät EU:n kilpailukykyä ja talouskasvua ja haittaavat perussopimusten mukaisen sosiaalisen markkinatalouden toteutumista.

Jäsenvaltiot ovat monien vuosien ajan ottaneet väliaikaisia rajatarkastuksia uudelleen käyttöön, mutta näiden päätösten taloudellisia ja sosiaalisia vaikutuksia sisämarkkinoihin ei ole arvioitu. Euroopan komissio kyllä tekee arviointeja fyysisistä kaupan esteistä, mutta niissä tarkastellaan vain rajanylityspaikkojen tukkimisia, mielenosoituksia ja kuorma-autoihin kohdistuvia hyökkäyksiä. Maarajatarkastusten, mm. Schengen-jäsenvaltioiden välille palautettujen väliaikaisten tarkastusten, vaikutuksiin ei kiinnitetä huomiota.

Neuvosto päätti vuonna 2023 poistaa sisärajatarkastukset Bulgarian ja Romanian vastaisilta ilma- ja merirajoilta 31. maaliskuuta 2024 alkaen. Maarajoilla sisärajatarkastuksia on kuitenkin jatkettu, eikä niiden poistamiselle ole asetettu määräaikaa. Tästä aiheutuu merkittäviä kustannuksia, eivätkä yritykset pääse täysin hyötymään sisämarkkinoista.

Toteuttamalla toimia Bulgarian ja Romanian integroimiseksi Schengen-alueeseen kaikilta osin EU voi vahvistaa sisäistä yhteenkuuluvuuttaan, parantaa kilpailukykyään ja pitää kiinni vapaan liikkuvuuden ja solidaarisuuden perusperiaatteista, jotka ovat Euroopan yhdentymishankkeen perusta.

Euroopan parlamentti on todennut, että Schengen-alueen ulkopuolisuus saattaa vaikuttaa markkinoiden odotuksiin Bulgarian ja Romanian asemasta EU:ssa. Se on poliittinen signaali, jolla voi olla vaikutusta valtion joukkovelkakirjojen tuottoihin, rahoitusvarojen hintaan sekä yrityksiltä ja kotitalouksilta vaadittaviin korkoihin ja josta voi olla haittaa reaalitaloudelle.

Molemmille maille aiheutuu vuosittain miljardien eurojen menetykset korkeampien logistiikkakustannusten, tarvikkeiden ja laitteiden toimitusviiveiden sekä suurempien polttoaine- ja kuljettajakustannusten takia. Nämä välittömät kustannukset siirtyvät väistämättä kuluttajille korkeampina hintoina, ja niillä on myös vaikutusta työntekijöiden fyysiseen terveyteen ja mielenterveyteen.

Lisäksi nykytilanne hankaloittaa matkailua sekä haittaa työvoiman vapaata liikkuvuutta ja rajoittaa bulgarialaisten ja romanialaisten työntekijöiden mahdollisuuksia hakea työtä naapurijäsenvaltioista. Tämä rajoite vaikuttaa rakennus-, maatalous- ja palvelualoihin, jotka ovat erittäin riippuvaisia kausi- ja vuokratyöntekijöistä.

Enrico Letta kehottaa sisämarkkinoiden tulevaisuutta koskevassa raportissaan vastustamaan jyrkästi kaikkia pyrkimyksiä rajoittaa vapaata liikkuvuutta jäsenvaltioiden välillä, mukaan lukien reittien ja tieliikenteen tekniset rajoitukset, sekä kaikenlaisia Schengenin sopimuksen soveltamisen keskeytyksiä.

Onkin korkea aika, että neuvosto asettaa määräajan maarajatarkastusten poistamiselle Bulgarian, Romanian ja muiden Schengen-alueeseen kuuluvien jäsenvaltioiden väliltä. Asiasta on määrä tehdä lopullinen päätös 12. joulukuuta pidettävässä EU:n oikeus- ja sisäasioiden neuvoston kokouksessa.

”Me maaseudun naiset emme halua, että meitä katsotaan säälien tai myötätuntoisesti, vaan haluamme, että meidät tunnustetaan liittolaisiksi pyrittäessä kestävään kehitykseen ja että meille annetaan arvoa sen mukaisesti. Me tarvitsemme mahdollisuuksia ja laadukkaita peruspalveluja voidaksemme pysyä alueillamme ja jatkaa maailman ruokkimista”, sanoo Luz Haro Guanga, ecuadorilainen maanviljelijä ja Latinalaisen Amerikan ja Karibian alueen maaseudun naisten verkoston (RedLAC) pääsihteeri, joka puhui hiljattain ETSK:n keskustelussa aiheesta ”Naiset ja maapallon kolmitahoinen kriisi”. Luz Haro Guanga puhuu ETSK-infon haastattelussa ilmastonmuutoksen vaikutuksista Latinalaisessa Amerikassa ja siitä, miksi – COP16-kokouksen takaiskuista huolimatta – taistelussa kestävämmän ja terveemmän maapallon puolesta ei ole tilaa tai aikaa pessimismille.

Organisaationne RedLAC osallistui COP16-kokoukseen. Oletteko pettynyt kokouksen tuloksiin, koska luonnon ja biologisen monimuotoisuuden suojelun rahoituksesta ei päästy yksimielisyyteen? Saavutettiinko COP16-kokouksessa mitään?

Haro Guanga: Maaseudulta kotoisin olevana ecuadorilaisena olen taistellut maaseutusiskojeni oikeuksien puolesta Ecuadorissa 1980-luvulta lähtien. Nämä lähes 40 vuotta ovat opettaneet minulle muun muassa sen, että sosiaaliset prosessit vaativat valtavia ponnisteluja, tuottavat vain vähän välittömiä palkintoja ja edellyttävät ennen kaikkea sinnikkyyttä, johdonmukaisuutta ja tinkimättömyyttä. Yksimielisyys luonnon ja biologisen monimuotoisuuden suojelun rahoituksesta olisi ollut hieno juttu, mutta olen varma, että tuhansien kaupunki- ja maaseutualueiden miesten ja naisten äänet, jotka tuotiin COP16-kokoukseen pienten hiekanjyvästen vyörynä, saivat puolelleen ihmisiä, jotka eivät aiemmin halunneet tukea kiireellisiä ilmastotoimia.

Emme saavuttaneet tavoitettamme, mutta juuri nyt meidän on jatkettava vaatimusten esittämistä kaikkien kaupunkien, yhteisöjen ja maiden viranomaisille, jotta saisimme heidän huomionsa ja jotta he tekisivät henkilökohtaisella, teknisellä ja poliittisella tahdollaan parhaat päätökset välttääksemme ihmisten nälkäkuolemat, joita tulee tapahtumaan tulevaisuudessa, jos emme toimi nyt.

Miten ilmastonmuutos vaikuttaa alkuperäiskansojen ja maaseudun naisiin Latinalaisessa Amerikassa?

Haluaisin nostaa esiin joitakin tosiasioita Amerikan valtioiden järjestöön (OAS) kuuluvan Amerikan valtioiden naistoimikunnan (Inter-American Commission of Women, CIM) kokoamasta asiakirjasta, joka perustuu vuoropuheluihin 16 maasta kotoisin olevien 70 naisjohtajan kanssa. Vuoropuheluprosessi käynnistyi syyskuussa 2024. Asiakirja esiteltiin COP16-kokouksessa, ja siinä esitetään maaseudun naisten mielipiteet.

Johtopäätös oli, että ilmastonmuutos on todellisuutta kaikissa maissa, myös Amerikan valtioissa, ja sillä on vakavia vaikutuksia. Neljä ilmastoilmiötä kuitenkin nostettiin erityisesti esiin.

Pitkittyneet kuivuusjaksot: jotkin maat raportoivat kuukausista, jolloin sademäärät olivat hyvin vähäisiä, ja eteläiset maat kertoivat vuosia kestäneistä kuivuusjaksoista.

Lämpötilan nousu on selvästi normaalia suurempi: Nämä korkeat lämpötilat yhdessä kuivan maaperän kanssa aiheuttavat lukuisia tulipaloja (jotkin spontaaneja ja toiset tarkoituksellisesti sytytettyjä), joita pahentavat kuivat olosuhteet ja jotka vaikuttavat elämään ja biologisesti monimuotoisiin järjestelmiin. Esimerkiksi Brasilian kokouksen aikaan raportoitiin, että Piauín osavaltiossa oli 300 aktiivista tulipaloa.

Myrskytuulet: Mainittiin, että sade on voimakasta ja nousee hyvin lyhyessä ajassa ja että siihen liittyy usein voimakkaita myrskyjä. Keski-Amerikasta, Meksikosta, Dominikaanisesta tasavallasta ja Kolumbian rannikolta tulevat osallistujat kertoivat alueeseensa vaikuttavien hurrikaanien ja trooppisten myrskyjen voimakkuuden ja esiintymistiheyden lisääntymisestä.

Muutokset sademäärissä: ”Sataa, kun sitä vähiten odottaa” on ilmaus, joka lausuttiin kaikissa kokouksissa, ja etelässä ja Andien alueella puhuttiin odottamattomista pakkasista, raekuuroista ja lumisateista. Yleisesti ottaen todettiin, että vuotuinen sademäärä on pienentynyt, mutta kerrottiin, että sateet ovat rankkasateita ja aiheuttavat tulvia ja luonnonkatastrofeja, jotka johtavat ihmishenkien, infrastruktuurien, teiden ja satojen menetyksiin ja vaikuttavat elinoloihin pääasiassa maaseudulla. Yksi osallistuja kiteytti asian toteamalla, että ”joskus sateet ovat pelottavia”.

Toisaalta sovelletaan kestämättömiä käytäntöjä, mikä kuluttaa luonnonvaroja. Huolestuttavimpia ja yleisimmin mainittuja ongelmia olivat metsien ja mangrovesoiden hakkuut tai metsäkato, tarkoituksellisesti sytytetyt metsäpalot, vesivarojen epäasianmukainen käsittely, saastuminen, intensiivisten, ekspansiivisten, paljon vettä käyttävien ja saastuttavien toimien edistäminen sekä maatalouskemikaalien, rikkaruohojen torjunta-aineiden ja tuholaismyrkkyjen liiallinen käyttö.

Yksi erottuva näkökulma oli joidenkin paikallisten ja kansallisten hallitusten toimimattomuus, sillä ne eivät pyri kehittämään sääntelykehyksiä tuhoavan toiminnan hillitsemiseksi ja kestävien tuotantostrategioiden edistämiseksi. Joissakin maissa on säännöksiä, mutta korruption tai henkilökohtaisten poliittisten etujen vuoksi viranomaiset eivät pane niitä täytäntöön.

Näin ollen kansainvälisiä johtajia kehotetaankin painostamaan valtioita noudattamaan allekirjoittamiaan biologista monimuotoisuutta ja ilmastonmuutosta koskevia sopimuksia.

Oletteko optimistinen vai pessimistinen sen suhteen, mihin suuntaan taistelu ilmaston- ja ympäristönsuojelun puolesta on menossa? Mitä mielestänne pitäisi tehdä?

Jos emme unelmoi suuria, emme saavuta merkittäviä asioita. Samalla kun ilmastonmuutos vaikuttaa meihin ja sen vaikutukset etenevät nopeasti, emme voi lakata taistelemasta, jotta päätöksentekijät kiinnittäisivät huomiota niihin perusnäkökohtiin, jotka edellyttävät ensisijaisia toimia paitsi rahoituksen myös koordinoinnin suhteen sekä yhteistyötä ja vähemmän itsekkyyttä ja puolueellista poliittista kiihkoa.

Olen optimistinen, että jos vaadimme, korotamme ääntämme ja ylläpidämme sinnikkäästi pitkäaikaisia sosiaalisia prosesseja – jos teemme strategisia liittoumia, sekä Amerikan mantereella että kaikkialla maailmassa, voimme vaikuttaa julkiseen politiikkaan ja varmistaa, että valta-asemiin tai päätöksentekotehtäviin nousevat tekevät sen siinä vakaumuksessa, että ilmastonmuutosta on torjuttava kiireellisesti ja että samalla on vähennettävä toimia, joilla nopeutetaan sen haitallisia ja tuhoisia vaikutuksia planeettaamme: tulipaloja, yhden lajikkeen viljelyä, hyönteismyrkkyjen ja kemikaalien mielivaltaista käyttöä, vesistöalueiden tuhoamista, rajoittamatonta kalastusta, vesilähteiden tuhoamista, jätevesien käsittelyä jne.

Pessimismi heikentää ääntämme ja saa meidät lopulta luopumaan työstämme ja taistelustamme. Taistelussa kestävämmän ja terveemmän planeetan puolesta ei ole aikaa hukattavaksi eikä tilaa pessimismille kielteisistä tapahtumista huolimatta. Kyse on nykyisten ja tulevien sukupolvien elämästä tai kuolemasta!

Paras aika toimia oli eilen. Mutta tänäänkin on hyvä päivä alkaa muuttaa asenteita ja tehdä sitoumuksia kaikkien ihmisten hyväksi.

Luz Haro Guanga on ecuadorilainen maanviljelijä ja Latinalaisen Amerikan ja Karibian alueen maaseudun naisten verkoston (RedLAC) pääsihteeri sekä verkoston ecuadorilaishaaran (FUNMUJERURAL-e) puheenjohtaja. RedLAC on sosiaalinen järjestö, joka koostuu yli 200:sta Latinalaisen Amerikan ja Karibian alueen maaseudulla toimivasta naisjärjestöstä. Argentiinassa vuonna 1990 perustetun järjestön tarkoituksena on edistää maaseudun naisten tehokasta yhteiskunnallista ja poliittista osallistumista. RedLACin pitkäaikaisten ponnistelujen ansiosta Amerikan valtioiden järjestö (OAS) on julistanut ajanjakson 2024–2034 ”Amerikan valtioiden kaikkien maaseudulla asuvien naisten, nuorten ja tyttöjen oikeuksien vuosikymmeneksi”.