Amerikan käännettyä selkänsä Euroopalle on jäänyt vain kaksi vaihtoehtoa: puolustaa Ukrainaa nyt niin kuin omaa aluettaan tai kohdata pian Venäjän armeija Euroopan maaperällä. Helppoa tästä ei tule, mutta yhtäkään taistelua ei ole hävitty ennen kuin se on alkanut. Nähtäväksi jää, kuinka moni eurooppalainen jää rinnallemme, kirjoittaa yllätysvieraamme, ukrainalainen toimittaja Tetyana Ogarkova.

Ukrainalainen toimittaja, esseisti ja kirjallisuudentutkija Tetyana Ogarkova asuu Kiovassa. Hän on Ukraine Crisis Media Center -järjestön kansainvälisen osaston koordinaattori ja Explaining Ukraine -podcastin toinen juontaja. Hän on myös Kiovan Mohyla-akatemian yliopistonlehtori ja väitellyt tohtoriksi Paris XII Val de Marnen yliopistosta. 

ETSK:n jäsen, lausunnon Kriisien selättäminen – Toimenpiteet EU:n häiriönsietokykyisen, yhtenäisen ja osallistavan talouden edistämiseksi esittelijä Elena Calistru kirjoittaa siitä, miten on taloudellinen välttämättömyys rakentaa taloutta, joka suojelee ihmisiä ja yrityksiä talouden myllerryksiltä ja akuutilta elinkustannuskriisiltä.

Daniela Vancic

Eurooppalainen kansalaisaloite on ainoa laatuaan – missään muualla maailmassa ei ole vastaavaa välinettä, jonka avulla kansalaiset voisivat vaikuttaa suoraan lainsäädäntöön. Se odottaa kuitenkin vielä ansaitsemaansa tunnustusta, kirjoittaa Daniela Vancic, Democracy International -järjestön EU-politiikasta ja edunvalvontatoiminnasta vastaava päällikkö. Vancic jakoi kolme ajatustaan siitä, kuinka eurooppalaisen kansalaisaloitteen vaikuttavuutta voitaisiin lisätä.

Eurooppalainen kansalaisaloite on EU:n tehokkain demokraattinen väline heti Euroopan parlamentin vaalien jälkeen. Eurooppalainen kansalaisaloite tarjoaa oleellisen tärkeän foorumin kansalaisten osallistumiselle, ja tämän 13 vuotta sitten käyttöönotetun välineen toimintaan on osallistunut jo yli 20 miljoonaa kansalaista. Tarjoamistaan vaikutusmahdollisuuksista huolimatta kansalaisaloite saa vain harvoin ansaitsemaansa tunnustusta.

Kansalaisaloitteella on kuitenkin erittäin tärkeä merkitys, ja jäljempänä on kolme ajatusta siitä, miten sen vaikuttavuutta voitaisiin lisätä entisestään.

Kansalaisaloitteen merkitys polarisoituneessa maailmassa

Mikä tekee kansalaisaloitteesta ainoan laatuaan? Missään muualla maailmassa ei ole vastaavaa välinettä. Kansalaisaloitteen avulla kansalaiset voivat vaikuttaa suoraan lainsäädäntöön kerättyään tukea vähintään seitsemästä EU:n jäsenvaltiosta. Aikana, jolloin poliittinen polarisoituminen lisääntyy, eurooppalainen kansalaisaloite toimii elintärkeänä siltana kansalaisten ja poliittisten päättäjien välillä edistäen yhteistyötä, yhteyksien rakentamista ja todellista muutosta.

Eurooppalaisen kansalaisaloitteen perusajatuksena on innostaa kansalaisia osallistumaan politiikan kehittämiseen. Se kokoaa yhteen erilaisia ryhmiä, herättää julkista keskustelua ja tuo kansalaisten äänen kuuluviin Euroopan tasolla. Esimerkiksi yli miljoona allekirjoitusta tuekseen saanut ”My Voice, My Choice” -kampanja sai liikkeelle aktivistien, järjestöjen ja julkisuuden henkilöiden verkoston (mukaan lukien kansainvälisesti merkittävät henkilöt, kuten Barack Obama), ja se käynnisti laajemman keskustelun perusarvoista. Tällainen osallistuminen tuo kestävää arvoa paitsi kyseiselle hankkeelle, myös laajemmin koko demokraattiselle järjestelmälle.

Ripeä toiminta on ratkaisevan tärkeää

Eurooppalainen kansalaisaloite tarjoaa valtavasti demokraattisia mahdollisuuksia, mutta niiden täysimääräinen hyödyntäminen edellyttää EU:n toimielimiltä ripeää toimintaa. Vaikka jotkin aloitteet, kuten ”End the Cage Age” -kampanja, ovat johtaneet myönteisiin muutoksiin EU:n toimintapolitiikoissa, kansalaisaloitteen ja siitä johtuvien lainsäädännön muutosten välillä on usein huomattava viive. Tämä voi olla turhauttavaa sekä kansalaisille että kansalaisyhteiskunnalle ja uhkaa johtaa prosessia koskevan luottamuksen vähenemiseen.

Jottei vauhti hiipuisi, EU:n olisi harkittava nopeutettua menettelyä sellaisten kansalaisaloitteiden osalta, jotka saavat kansalaisilta poikkeuksellisen paljon tukea. EU:n lainsäädäntöprosessi vie aikaa, mutta selkeää ja laajaa kannatusta saaneisiin eurooppalaisiin kansalaisaloitteisiin olisi kiinnitettävä erityistä huomiota. Kansalaisten olisi voitava nähdä ideoidensa muuttuvan nopeasti konkreettisiksi toimenpiteiksi, jotta kansalaisaloite voi olla vaikuttamisen väline ja johtaa oikea-aikaisiin muutoksiin.

Kansalaisjärjestöjen rooli EU:n uudistumisen edistämisessä

Kansalaisjärjestöt ovat aina olleet kansalaisaloitteen toiminnan ytimessä, ja ne ovat aktivoineet kansalaisia ja lisänneet tietoisuutta välineen tuomista vaikuttamismahdollisuuksista. Democracy Internationalin kaltaisilla järjestöillä on alusta alkaen ollut ratkaiseva merkitys kansalaisaloitteen kehittämisessä ja tukemisessa. Mutta kansalaisyhteiskunnan merkitys ei jää siihen.

Kansalaisjärjestöjen on jatkettava sellaisten uudistusten edistämistä, joilla voidaan vahvistaa kansalaisaloitetta demokraattisena välineenä. Kansalaisaloitteella tulisi voida esimerkiksi ehdottaa muutoksia EU:n perussopimuksiin, millä voisi olla syvällinen vaikutus Euroopan tulevaisuuteen. Keskustelut perussopimusten uudistamisesta etenevät, ja yhä yleisemmin myönnetään, että EU tarvitsee sopimuksen, joka on aikamme haasteiden ja mahdollisuuksien tasalla. Eurooppalaisen kansalaisaloitteen tarjoamien mahdollisuuksien laajentaminen onkin tärkeämpää kuin koskaan, jotta kansalaiset pääsevät osallistumaan keskusteluun.

Kansalaisaloite politiikan innoituksen lähteenä

Kansalaisaloitteen tavoitetasoa tulisi nostaa. Yksi keino kansalaisaloitteen täyden potentiaalin hyödyntämiseksi on ottaa aloitteet huomioon, vaikka ne eivät täyttäisi muodollisia kriteerejä. Kaikki hienot ideat eivät saavuta miljoonan allekirjoituksen rajaa, mutta se ei tarkoita, että niihin ei kannattaisi kiinnittää huomiota. Eurooppalaisia kansalaisaloitteita koskevan kampanjan toteuttaminen ei ole helppoa varsinkaan silloin, kun siihen liittyy valtiorajat ylittäviä, monikielisiä ja monikansallisia toimia. Joidenkin parhaiden ideoiden yhteydessä resurssit eivät välttämättä riitä eurooppalaisen kansalaisaloitteen käsittelemiseksi vaaditun allekirjoitusmäärän keräämiseen.

Esimerkiksi vuoden 2012 ”Single Communication Tariff Act” -aloite ei tavanomaisen määritelmän mukaan ollut ”menestyksekäs” kansalaisaloite, mutta se toimi innoituksena viisi vuotta myöhemmin voimaan tulleelle kotimaanhintaisten verkkovierailujen periaatteelle. Sen ansiosta miljoonat eurooppalaiset matkustajat voivat nyt nauttia lisämaksuttomista rajatylittävästä verkkovierailuista. Tämä osoittaa, että jopa kansalaisaloitteet, jotka eivät saavuta vaadittavaa allekirjoitusten vähimmäismäärää, voivat myötävaikuttaa politiikan muutoksiin. EU:n pitäisi olla valmis harkitsemaan kaikkia kansalaislähtöisiä ajatuksia – myös niitä, jotka eivät saa tuekseen miljoonaa allekirjoitusta – ja käyttää niitä inspiraation lähteenä tulevalle lainsäädännölle.

Tärkeimmät johtopäätökset

Eurooppalainen kansalaisaloite on erittäin arvokas väline demokratian vahvistamiseksi Euroopassa, erityisesti aikana, jolloin demokraattiset arvot ovat uhattuina kaikkialla maailmassa. Se antaa kansalaisille mahdollisuuden tuoda ideansa esiin EU:n tasolla, saada julkista tukea ja saada aikaan merkittäviä vaikutuksia. Eurooppalaisen kansalaisaloitteen tullessa teini-ikään on aika pohtia, miten tätä ainutlaatuista välinettä voidaan vahvistaa ja kuinka sitä voidaan käyttää voimakkaamman ja suoremman yhteyden luomiseksi EU:n kansalaisten ja toimielinten välille.

Kansalaisaloite voi kansalaisyhteiskunnan jatkuvalla tuella auttaa rakentamaan osallistavampaa ja herkemmin reagoivaa Euroopan unionia ja vahvistamaan EU:n asemaa demokratian kansainvälisenä suunnannäyttäjänä.

Daniela Vancic on EU-politiikasta ja edunvalvontatoiminnasta vastaava päällikkö Democracy International -järjestössä, jossa hän on puolustanut osallistavaa ja suoraa demokratiaa vuodesta 2017 lähtien. Vancicilla on yli kymmenen vuoden kokemus kansalaisten osallistumisesta päätöksentekoprosesseihin, ja hän on arvostettu eurooppalaisen kansalaisaloitteen asiantuntija. Vuonna 2022 hän oli mukana toimittamassa kirjaa ”Complementary Democracy: The Art of Deliberative Listening”.

Elena Calistru

Viimeaikaiset kriisit ovat koetelleet Euroopan taloudellista rakennetta, ja tavalliset ihmiset kantavat raskaimman taakan. Lausuntomme Kriisien selättäminen tarjoaa suunnitelman taloudelle, joka suojelee yksilöitä ja yrityksiä sen sijaan, että se altistaisi ne talouden myllerrykselle.

Nostamme siinä esiin kolme taloudellista vaatimusta:

Ensinnäkin talousennusteiden on kehityttävä takautuvasta analyysistä ennakoivaan väliintuloon. Kun inflaatio iskee, se haukkaa palan kotitalouksien lautasilta ennen kuin alkaa syödä muuta taloutta. Tarvitsemme kehittyneitä varhaishavaintajärjestelmiä, joilla tunnistetaan toimitusketjun pullonkauloja ja hintojen jakautumisen poikkeavuuksia, ennen kuin ne alkavat ilmetä kohtuuttomina lämmityslaskuina ja kalliina ostoskoreina ihmisten arjessa. Talouden häiriöille alttiimpia kotitalouksia ovat juuri ne, joilla on vähiten kykyä sietää niitä. Kohdennettu kansalaisten suojelu edellyttää yksityiskohtaista haavoittuvuuskartoitusta.

Toiseksi rahoituskapasiteetin on siirryttävä hätätoimista sisäänrakennettuihin vakauttamismekanismeihin. NextGenerationEU oli vaikuttava mutta improvisoitu ratkaisu. Pysyvillä julkisen talouden vakauttamismekanismeilla ja kansalaisyhteiskunnan valvonnalla varmistettaisiin, että kriisinhallintatoimet suojelevat kaikkein haavoittuvimmassa asemassa olevia henkilöitä. Kun talouden ohjausjärjestelmä jättää jakaumavaikutukset huomiotta, seurauksena syntyvä sosiaalinen rasitus heikentää juuri sitä häiriönsietokykyä, jota pyrimme rakentamaan. EU:n rahoituksen sosiaalisia ehdollisuuksia ei pitäisi pitää byrokraattisina esteinä, vaan keinoina varmistaa, että talouskasvu parantaa kaikkien elintasoa.

Kolmanneksi markkinoiden yhdentymistä on nopeutettava siellä, missä se on kuluttajien kannalta tärkeintä. Energiakustannukset, jotka ylittävät huomattavasti kilpailijoiden kustannukset, eivät ole vain makrotaloudellisia indikaattoreita, vaan ne ilmenevät käytännössä kuukausittaisina laskuina, jotka rasittavat kansalaisten taloutta kaikkialla Euroopassa. Strategiset investoinnit rajatylittävään infrastruktuuriin ja energiamarkkinoiden yhdentymiseen eivät ole vain abstrakteja taloudellisia tavoitteita vaan konkreettista tukea perheille ja yrityksille, jotka kärsivät kohonneista elinkustannuksista.

Talouspolitiikka, jota laaditaan ilman kansalaisyhteiskunnan panosta, on kuin navigointi ilman paikallista tietämystä – teknisesti mahdollista mutta käytännössä typerää. Kun politiikat suunnitellaan siten, että niiden seurauksista kärsivät osallistuvat niihin täysimääräisesti, ne tuottavat poikkeuksetta ylivoimaisia tuloksia. Kyse ei ole muodollisista vaikuttamismahdollisuuksista vaan järjestäytyneen kansalaisyhteiskunnan kollektiivisen tiedon hyödyntämisestä koko toimintapoliittisen syklin ajan.

Euroopan kilpailukykyistä sosiaalista markkinataloutta on nykyaikaistettava eikä hylättävä. Valintaa kilpailukyvyn ja kansalaisten suojelun välillä puoltavat ne, joilla on rajallinen taloudellinen mielikuvitus. Tulevat haasteet edellyttävät institutionaalista luovuutta, joka asettaa talouden häiriönsietokyvyn ja ihmisten hyvinvoinnin Euroopan talouden ohjausjärjestelmän ytimeen.

Eurooppalainen kansalaisaloite on osoittautunut tehokkaaksi välineeksi, joka on auttanut lisäämään kansalaisten osallistumista poliittiseen toimintaan EU:n tasolla. Kansalaisaloitetta on kuitenkin vahvistettava, jotta voidaan jatkossakin varmistaa EU:n toimielinten yhteys tavallisiin eurooppalaisiin.

Eurooppalainen kansalaisaloite on EU:n kansalaisten osallistumista edistävä mekanismi, jonka tarkoituksena on vahvistaa suoraa demokratiaa. Vähintään miljoonan EU:n kansalaisen allekirjoittamilla kansalaisaloitteilla (tietty vähimmäismäärä allekirjoituksia vaaditaan vähintään seitsemästä jäsenvaltiosta) voidaan pyytää Euroopan komissiota ehdottamaan säädöstä alalla, jolla jäsenvaltiot ovat siirtäneet toimivallan EU:n tasolle.

Vuodesta 2012 käytössä olleen kansalaisaloitteen myötä Euroopan komissio on rekisteröinyt 119 aloitetta ja niiden järjestäjät ovat keränneet noin 20 miljoonaa allekirjoitusta. Tähän mennessä 11 aloitetta on saanut vaaditun allekirjoittajamäärän, ja niistä 10 on jo saanut vastauksen komissiolta.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean vuosittain järjestämä kansalaisaloitteen päivä on tärkeä foorumi, jossa jo rekisteröityjen ja tulevien kansalaisaloitteiden järjestäjät ja sidosryhmät voivat vaihtaa tietoja ja kokemuksia sekä esitellä kansalaisaloitteensa ja toimintaansa yleisölle.

Tänä vuonna kansalaisaloitteen päivä järjestettiin osana kansalaisyhteiskuntaviikkoa 18. maaliskuuta.

”EU:n olisi ryhdyttävä lisätoimiin osallistavan demokratian ja edustuksellisuutensa vahvistamiseksi. Eurooppalainen kansalaisaloite on ensimmäinen monikansallinen osallistavan demokratian väline”, totesi ETSK:n viestinnästä vastaava varapuheenjohtaja Laurenţiu Plosceanu.

Euroopan oikeusasiamiehen Teresa Anjinhon mukaan eurooppalainen kansalaisaloite on tehokas väline, mutta se ei ole vielä saavuttanut täyttä potentiaaliaan. ”Meidän on tehostettava sen tarkoitusta ja toimintoja koskevaa viestintää. Tiedotuskampanjoita on lisättävä, jotta kansalaiset saavat kattavasti tietoa siitä, mitä kansalaisaloitteen avulla voi ja mitä ei voi tehdä, ja jotta he voivat ryhtyä toimiin. Eurooppalaisen kansalaisaloitteen säilyttäminen merkityksellisenä välineenä edellyttää avoimuutta, rehellisyyttä ja viestintää. Jos epäonnistumme tässä tehtävässä, luottamus kansalaisaloitteeseen, mutta myös laajemmin unionimme tulevaisuuteen, on vaarassa murentua”, Anjinho sanoi.

Kansalaisaloitteen päivänä järjestetyssä tapahtumassa esiteltiin yhdeksän kansalaisaloitetta, jotka koskevat muun muassa veden saatavuutta, elintarviketurvaa, aborttia, seksuaalivähemmistöjen oikeuksia, olemassa olevien rakennusten suojelemista purkamiselta, videopeliperinnön suojelua, uutta mallia päästöjen vähentämiseksi Air-Quotas-kampanjan avulla sekä uusia terveysstandardeja psykedeelien lääketieteelliselle käytölle.

Komission pääsihteeristön kansalaisaloiteryhmän johtaja Adriana Mungiu vastasi pyyntöihin varmistaa kansalaisaloitteiden rahoitus toteamalla, ettei kannata jäädä odottamaan ainoastaan kansalaisaloitteita koskevia uusia ja melko kaukaisia budjettiratkaisuja. Sen sijaan hän kehotti hyödyntämään nykyistä enemmän EU:n nykyisessä talousarviossa käytettävissä olevia, muun muassa kansalaisten osallistumiseen tarkoitettujen budjettikohtien varoja. (at)

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea (ETSK) on ilmaissut tukensa eurooppalaiselle valtamerisopimukselle ja kehottanut Euroopan komissiota varmistamaan, että sopimus ei jää pelkäksi aiejulistukseksi vaan että sen pohjalta luodaan vankka toimintakehys.

Sopimus on sovitettava yhteen EU:n nykyisten toimintapolitiikkojen, kuten vihreän kehityksen ohjelman, sinisen talouden strategian ja kestävän kehityksen tavoitteiden, kanssa ja siinä on löydettävä tasapaino talouskasvun, ympäristönsuojelun ja sosiaalisen oikeudenmukaisuuden välillä.

Ilmastonmuutos, pilaantuminen ja liikakalastus vaarantavat valtameret ja rannikkoyhteisöt. Sopimuksella pyritäänkin parantamaan hallintoa, vauhdittamaan innovointia ja edistämään kestävää sinistä taloutta. Äskettäinen julkinen kuuleminen ja kansalaisyhteiskunnalta saatu palaute osoittavat, että rohkeiden ja osallistavien toimenpiteiden kannatus on lisääntynyt.

Lausunnon esittelijä Javier Garat Pérez korosti seuraavaa: ”Euroopan rannikkoyhteisöjen on vastattava useisiin toisiinsa yhteydessä oleviin taloudellisiin, sosiaalisiin ja ympäristöön liittyviin haasteisiin. Jotta niistä voitaisiin selvitä, on edistettävä kestävää ja kilpailukykyistä sinistä taloutta (mukaan lukien kalastus ja vesiviljely), pidettävä valtameret terveinä, selviytymiskykyisinä ja tuottavina ja laadittava kokonaisvaltainen ohjelma merialan osaamisen, tutkimuksen, innovoinnin ja investointien tukemiseksi.”

ETSK kehottaa suoraviivaistamaan EU:n virastojen välistä hallintoa, parantamaan merialueiden suunnittelua ja lisäämään tutkimukseen tehtäviä investointeja Horisontti Eurooppa -ohjelman kaltaisten ohjelmien kautta. Komitea kannattaa myös sinistä elintarvikealaa koskevaa toimintasuunnitelmaa ja kestävän merenkulun kehittämistä ja kehottaa huolehtimaan merityöntekijöiden kannalta oikeudenmukaisesta siirtymästä. On olennaisen tärkeää tukea rannikkoalueiden kulttuuriperintöä ja nuorten osallistumista.

Valtamerisopimuksen tuloksellisuus edellyttää vahvaa poliittista tahtoa, rahoitusta ja vastuuvelvollisuutta. Oikein toteutettuna sopimus voisi tehdä Euroopasta valtamerten kestävyyden maailmanlaajuisen edelläkävijän, parantaa ekologista selviytymiskykyä ja tarjota taloudellisia mahdollisuuksia. (ks)