Euroopan talous- ja sosiaalikomitea (ETSK) kannattaa komission ehdotusta päätoimipaikkaverotukseen perustuvasta järjestelmästä, sillä tällaisen järjestelmän käyttöönotto edistäisi pienyritysten kasvua EU:ssa. ETSK ehdottaa neuvoa-antavassa lausunnossaan lisätoimenpiteitä ja korostaa, että komission, jäsenvaltioiden sekä mikroyritysten ja pienten ja keskisuurten yritysten (mikro- ja pk-yritysten) edustajien on vahvistettava yhteistyötään, jotta voidaan varmistaa täytäntöönpanon tehokkuus ja lisätä tietämystä.

EU:ssa melkein kaikki rahoitusalan ulkopuoliset yritykset (99,8 %) ovat pk-yrityksiä. Ne tuottavat merkittävän osan työpaikoista (66,6 %) ja arvonlisästä (56,8 %). Komission ehdotus päätoimipaikkaverotukseen perustuvasta järjestelmästä on osa laajempaa pk-yritysten apupakettia. Järjestelmän avulla on tarkoitus keventää pk-yritysten sääntelytaakkaa ja yksinkertaistaa niiden verotusmenettelyjä. ETSK korostaa, että mikro- ja pk-yritysten kasvun vauhdittamiseksi ehdotus päätoimipaikkaverotukseen perustuvasta järjestelmästä olisi hyväksyttävä kiireellisesti. Se koskee erityisesti rajojen yli toimivia itsenäisiä pk-yrityksiä. Ehdotettu taakan keventäminen vastaa ETSK:n tavoitetta edistää BKT:n ja työllisyyden kasvua pitkällä aikavälillä.

ETSK kannattaa toimien kohdentamista aluksi vain itsenäisiin mikro- ja pk-yrityksiin mutta ehdottaa, että viiden vuoden kuluttua tehtävän jälkiarvioinnin yhteydessä arvioitaisiin mahdollisuutta ottaa järjestelmän piiriin myös tytäryritykset, mikä laajentaisi osallistujajoukkoa. ETSK panee merkille, että päätoimipaikkaverotukseen perustuva järjestelmä ja ehdotettu yritysten tuloverotusta Euroopassa koskeva kehys (BEFIT) täydentävät toisiaan, mutta korostaa tarvetta tarkkailla tilannetta, jotta vältyttäisiin eroilta oikeudellisessa kehyksessä. Jäsenvaltioiden veroviranomaisten yhteistyö on ratkaisevan tärkeää päätoimipaikkaverotukseen perustuvan järjestelmän onnistumisen kannalta, ja ETSK kehottaakin tekemään yhteistyötä järjestelmän asianmukaisen täytäntöönpanon varmistamiseksi. Jäsenvaltioiden tulee mukauttaa tietotekniikkajärjestelmänsä mahdollisimman nopeasti ja edistää tiedon jakamista mikro- ja pk-yrityksille. (tk)

Kilpailukyky, pk-yritykset ja sosiaalinen osallisuus ovat Belgian puheenjohtajakauden ohjelman ytimessä. Euroopan talous- ja sosiaalikomitea (ETSK) antaa poliittisia suosituksia talouden ohjausjärjestelmän, pitkän aikavälin osallistavan kasvun ja kestävän turvallisuuden välisistä suhteista sekä yhteisötalouden potentiaalista köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjunnassa.

Belgia toimii vuoden 2024 alkupuoliskolla kolmannentoista kerran Euroopan unionin neuvoston puheenjohtajavaltiona, ja sen painopisteistä keskusteltiin ETSK:n tammikuun täysistunnossa järjestetyssä kahdessa keskustelussa.

ETSK:n puheenjohtaja Oliver Röpke kiitti puheenjohtajavaltiota siitä, että se on ottanut työmarkkinaosapuolet mukaan työhönsä. Puheenjohtajavaltio Belgia saattaa päätökseen EU:n institutionaalisen syklin, mikä edellyttää, että se johdattaa EU:n lainsäädännöllisiin kompromisseihin ja opastaa EU:n neuvostoa Euroopan parlamentin vaalikampanjan ja vaalien aikana.

Belgian varapääministeri David Clarinval esitteli puheenjohtajavaltion näkemyksiä yhteisen maatalouspolitiikan uudistuksesta, itsenäisten ammatinharjoittajien suojelusta ja EU:n teollisuuspolitiikasta. Pyytämällä ETSK:lta 13 valmistelevaa lausuntoa puheenjohtajavaltio pohjustaa panostaan vuosien 2024–29 strategisesta ohjelmasta käytäviin keskusteluihin. Huhtikuussa annettavassa toimielinten yhteisessä julistuksessa keskitytään EU:n tulevaan sosiaaliseen toimintaohjelmaan. Puheenjohtajavaltion prioriteetteihin kuuluvat vihreä ja sosiaalinen siirtymä sekä ilmasto- ja biodiversiteettikriisien ratkaiseminen. ETSK:n työmarkkinaosapuolten vuoropuhelun ytimessä on työvoiman oikeudenmukaisen liikkuvuuden ja kestävän sosiaalisen suojelun painottaminen. Keskeisiä painopistealoja ovat Euroopan kilpailukyvyn vahvistaminen, pk-yritysten tukeminen ja Globaali Eurooppa -strategian tasapainoisen kauppapolitiikan edistäminen. (tk)

Rajatylittävät energiavirrat ovat avainasemassa toimitettaessa sähköä ja kaasua EU:n eri jäsenvaltioihin. Tämä tarkoittaa, että energiainfrastruktuuria on parannettava naapurimaiden välisten rajayhdysjohtojen avulla unionin kestävän energian kapasiteetin lisäämiseksi.

EU:n neuvoston puheenjohtajavaltion Belgian pyytämässä lausunnossa, joka hyväksyttiin täysistunnossa 18. tammikuuta 2024, ETSK lähettää tästä asiasta selkeän viestin.

EU:n olisi kiinnitettävä erityistä huomiota verkkojen kehittämiseen, ja on tehtävä huomattavia investointeja Euroopan talouden vauhdittamiseksi ja ympäristöä kunnioittavien laadukkaiden työpaikkojen luomiseksi.

”ETSK katsoo, että vihreän siirtymän toteuttamiseksi ja strategisen energiaomavaraisuuden saavuttamiseksi on olennaisen tärkeää saada aikaan rakenteellinen muutos unionin energiajärjestelmässä”, totesi ETSK:n puheenjohtaja Oliver Röpke lausunnon hyväksymisen yhteydessä käydyssä keskustelussa.

Belgian energiaministeri Tinne Van der Straeten painotti, että puhtaaseen energiaan siirtymisestä, joka syntyi tarpeesta vastata ilmastonmuutoksen haasteisiin, on nyt tullut talouden ja turvallisuuden kannalta välttämätöntä ja että liittämällä energiaverkkoja yhteen luodaan joustavampi järjestelmä, jonka avulla voidaan tasapainottaa maantieteellisiä eroja tuuli- ja aurinkoenergian tuotannossa.

”EU:n uusiutuvan energian tavoitteissa mennään tällä hetkellä infrastruktuuria koskevia unionin suunnitelmia pidemmälle, joten tätä Euroopan laajuista infrastruktuuria tarvitaan nopeasti. Tässä yhteydessä on otettava huomioon kustannustehokkuus, turvallisuus, kestävyys ja joustavuus”, hän sanoi. (mp)

Kansalaisyhteiskunnalla tarkoitetaan lyhyesti sanottuna järjestäytyneitä yhteisöjä, jotka pyrkivät tiettyihin asettamiinsa tavoitteisiin. Kansalaisyhteiskunnan ryhmiä on demokraattisissa järjestelmissä monenlaisia, sillä ne edustavat mahdollisimman pitkälle jäsentensä erilaisia tilanteita ja mielipiteitä. Epädemokraattisissa järjestelmissä kansalaisjärjestöt ovat useimmiten hallinnon vastustajia. Kansalaisyhteiskunnan toiminta perustuu kansalaisaktivismiin ja haluun tehdä yhteistyötä yhteisen hyvän puolesta valtiollisista instituutioista riippumatta.

Kun Laki ja oikeus -puolue oli vallassa, kansalaisyhteiskunnan organisaatiot vastustivat muutoksia, jotka heikensivät maan hallintojärjestelmää ja ihmisoikeuksien suojelua. Valtiosta riippumattomat yhteisöt järjestivät vuosien 2016–2022 aikana useita joukkomielenosoituksia oikeusvaltion puolesta ja perusarvojen loukkauksia vastaan ja tarjosivat oikeudellista apua syrjinnän tai vainon uhkaamille väestöryhmille. Tämä käy ilmi Helsinki Foundation for Human Rights -järjestön raportista Pressure and mobilisation: Civil society and the rule of law crisis. Valtiosta riippumaton sektori on jatkanut uusien kanavien etsimistä voidakseen osallistua päätöksentekoprosesseihin muun muassa toteuttamalla tukiliittoumia ihmisoikeusvaltuutetun ja lapsiasiavaltuutetun valitsemiseksi sekä järjestämällä kansalaispaneeleja.

Lokakuun 15. päivänä 2023 pidettyjen parlamenttivaalien tulokset ovat osoitus Puolan kansalaisyhteiskunnan vahvuudesta. Historiallisen korkea äänestysaktiivisuus, 74,38 %, ja oppositioryhmien vaalivoitto ovat tulosta tehokkaasta kansalaisaktivismista, joka johti hallituksen vaihtumiseen. Laki ja oikeus -puolueen ehdokkaat saivat 35,38 % äänistä. Puolue oli näin ensimmäinen sitten vuoden 1989, joka voitti parlamenttivaalit kolmannen kerran peräkkäin, mutta toisin kuin vuosien 2015 ja 2019 vaaleissa, sen ehdokkaat eivät saaneet hallituksen muodostamiseen tarvittavaa enemmistömäärää paikoista. Parlamenttiin pääsivät myös seuraavat puolueet: Kansalaiskoalitio (30,7 %), Kolmas tie PSL-PL (14,4 %), Uusi vasemmisto (8,61 %) ja Vapaus ja itsenäisyys -konfederaatio (7,16 %). Kolme liittoutunutta ryhmää – Kansalaiskoalitio, Kolmas tie PSL-PL ja Uusi vasemmisto – saivat yhteensä 51,72 % äänistä eli hallituksen muodostamiseen tarvittavan enemmistön. Hallitus saatiin muodostettua Laki ja oikeus -puolueen epäonnistuneen yrityksen jälkeen, ja pääministeriksi nousi Donald Tusk.

Mikään kysely ei ennakoinut näin suurta äänestysaktiivisuutta. Vuoden 2019 parlamenttivaaleissa se oli 61,74 % ja vuoden 1989 historiallisissa vaaleissa 62,7 %. Kyselyjen (esim. CBOS ja Batory-säätiö) tulokset osoittavat, että kansalaisia ajoi vaaliuurnille muutoksen halu, joka kumpusi yhteiskunnassa pitkään jatkuneesta turhautumisesta. Vaaleja ennen oli havaittavissa voimakasta yhteiskunnallista liikehdintää: ennätyksellinen määrä kansalaisia ilmoittautui äänestämään asuinpaikkansa ulkopuolelta (960 000 ihmistä oli 12. lokakuuta klo 15:een mennessä vaihtanut äänestyspaikkaansa ja noin 1 200 000 oli jättänyt hakemuksen). Ulkomailla asuvien äänestäjiksi ilmoittautuneiden puolalaisten määrä lähes kaksinkertaistui (noin 600 000, kun se oli vuoden 2019 vaaleissa 350 000).

Toinen tekijä, joka on saattanut lisätä kansalaisten aktiivisuutta parlamenttivaaleissa, saattoi olla ilmoitus valtakunnallisesta kansanäänestyksestä ja sen pitäminen. Kansanäänestyksen äänestysprosentti oli 40,91, joten sen tulos ei ollut sitova. Aktiivisuutta lisännyt tärkeä tekijä oli myös kansalaisjärjestöjen kampanjointi äänestysaktiivisuuden edistämiseksi. Erityisesti kannattaa mainita naisille ja nuorille kohdistetut kampanjat (Naisten ääni -hankkeen ”Sinun valintasi”, Wschód-hankkeen [”Itä”] ”Vaikeneminen riittää” ja SexEd-järjestön ”Sinun päätökseksi”), jotka auttoivat parantamaan äänestysaktiivisuutta. Vuoden 2019 parlamenttivaaleissa äänesti naisista 61,5 % ja miehistä 60,8 %. 18–29-vuotiaiden nuorten äänestysprosentti oli 46,4 %. Vuoden 2023 vaaleissa äänesti enemmän naisia (73,7 %) kuin miehiä (72,0 %) sekä 68,8 % nuorista (18–29-vuotiaat). Yhteisölliset järjestöt toteuttivat ennen vaaleja ainakin 20 kampanjaa, joissa kannustettiin äänestämään.

Kampanjoita toteutettiin pääasiassa internetissä, mutta myös televisiossa, radiossa ja jopa elokuvateattereissa. Niihin osallistuneet julkisuuden henkilöt, mielipidevaikuttajat, näyttelijät ja muut tunnetut ihmiset auttoivat saavuttamaan erilaisia yleisöjä. Lokakuussa 2023 tehdyn CBOS-kyselyn ”Äänestysmotiivit ja -päätökset vuonna 2023” mukaan enemmistö äänestäjistä (70 %) oli päättänyt jo ainakin muutama viikko ennen vaaleja, ketä äänestää. Loput päättivät myöhemmin: viimeisellä viikolla ennen vaaleja (28 %), vasta vaalipäivänä (9 %) tai vaaleja edeltävänä päivänä (4 %). Puolueen suhde Euroopan unioniin oli erityisen tärkeää Kansalaiskoalition äänestäjille (80 %). Lähes yhtä usein syynä äänestää Kansalaiskoalitiota (77 %) mainittiin halu vaihtaa johtajia. Suuri osa tähän ryhmään kuuluvista äänestäjistä (64 %) katsoi, että puolue edustaa itselle tärkeitä arvoja ja periaatteita. Laki ja oikeus -puolueen äänestäjät katsoivat, että puolue edustaa heidän etujaan (”huolehtii minun kaltaisistani ihmisistä”, 66 %) ja kannattaa samoja arvoja ja periaatteita (62 %). He myös suhtautuivat myönteisesti siihen, miten puolue on johtanut maata tähän asti (64 %), ja kannattivat sen talousohjelmaa (59 %).

Kesäkuussa 2024 puolalaiset valitsevat Puolaa edustavat Euroopan parlamentin jäsenet. Euroopan parlamentin vaaleja voidaan pitää yhtenä vuoden 2023 parlamenttivaaleista alkaneen vaalisyklin vaiheena, sillä huhtikuussa 2024 Puolassa järjestetään paikallisvaalit. Eurooppa on esillä paikallishallinnon kampanjoinnissa, joskin vähemmässä määrin kuin parlamenttivaalien aikana. EU-vaalien äänestysaktiivisuuteen saattaa vaikuttaa myös se, että Puolan liittymisestä EU:hun on nyt kulunut 20 vuotta. Edellisissä EU-vaaleissa vuonna 2019 äänestysaktiivisuus oli Puolassa 45,68 %.

Puolalaiset kannattavat voimakkaasti maansa jäsenyyttä Euroopan unionissa. Huhtikuussa 2023 tehdyn CBOS-tutkimuksen mukaan EU-jäsenyyttä kannattaa 85 %. Luku on laskenut mutta on edelleen hyvin korkea. Kymmenen prosenttia vastustaa Puolan EU-jäsenyyttä, ja viidellä prosentilla ei ole mielipidettä asiasta.

On myös muistettava, että tämä on ensimmäinen kerta, kun Euroopan parlamentin vaalit pidetään monien kriisien varjostamassa tilanteessa: on Ukrainan sota, ilmastokriisi, talouskriisi ja populistisen oikeiston nousu. Onkin tärkeää, että kampanjoinnin viestintäpolitiikka on tehokasta ja johdonmukaista ja mukautettu eri äänestäjäryhmille, sillä disinformaatiotoiminnan odotetaan lisääntyvän. Euroopan unionin kannattajat panevat toivonsa näiden kansainvälisten jännitteiden pelossa yhteisöön, joka takaa eurooppalaisten turvallisuuden.

Małgorzata Molęda-Zdziech

Varsovan kauppakorkeakoulu – Team Europe Direct Poland

Joulukuusta lähtien olemme alkaneet julkaista kutsuvieraidemme mielipiteitä Euroopan parlamentin vaaleista otsikolla ”Minä aion äänestää. Aiotko sinä?” Tällä kertaa vieraanamme on puolalainen sosiologi, politiikan tutkija ja aktiivinen Puolan tapahtumien kommentoija Malgorzata Molęda-Zdziech.

Hän on politiikan tutkimuksen laitoksen johtaja Varsovan kauppakorkeakoulussa (Warsaw School of Economics) ja rehtorin edustaja Euroopan unionin kanssa tehtävää yhteistyötä varten. Hän kommentoi artikkelissaan Puolan kansalaisyhteiskunnan merkittävää roolia lokakuussa 2023 pidettyjen Puolan viimeisimpien kansallisten vaalien tulokseen vaikuttamisessa. Hän viittaa myös yhteen EU:n neuvoston tulevan puheenjohtajavaltion Puolan painopisteistä, joka koskee kansalaisyhteiskunnan roolia oikeusvaltioperiaatteen suojelussa. (ehp)

Jacques Delors kuoli elettyään pitkän ja antoisan elämän ja jätti jälkeensä pysyvän perinnön. Sisämarkkinat, Schengen-alue, Erasmus, euro, koheesiorahasto – Delors oli mukana rakentamassa keskeisiä osia Euroopan unionista, jossa nyt elämme. Kaikkien näiden saavutusten takana on toiminnan etiikka.

Jacques Delors antoi julkiselle toiminnalle sen ansaitseman arvon. Tämän aktivistin – niin kuin hän itseään vaatimattomasti kutsui – järjestö-, ammattiyhdistys- ja sittemmin poliittisen toiminnan innoituksen lähteenä oli filosofi Emmanuel Mounier’n ajatukset personalismista. Delors oli vakaumuksellinen kristitty tuomatta sitä erityisesti esiin, ja hän näki kaikissa ainutlaatuisen yksilön, joka on osa sosiaalisten suhteiden verkostoa, jonka hän tiesi välttämättömäksi kaiken merkittävän toiminnan käynnistämiseksi.

Delors oli huolestunut individualismin noususta ja uskoi sosiaalidemokraattina yhteiskunnalliseen osallistumiseen, jossa kukin antaa panoksensa yhteiseen hyvään. Hänen nimensä yhdistyy erottamattomasti sovitteluun, yhteistoimintaan, kollegiaalisuuteen ja muihin yhteisen toiminnan muotoihin, joita hän edisti ja ajoi. Tästä syystä hän piti suuressa arvossa Euroopan talous- ja sosiaalikomiteaa ja alueiden komiteaa, jonka perustamiseen hän myötävaikutti. Hän arvosti välittäjätahoja ja uskoi vilpittömään sosiaaliseen vuoropuheluun kompromissin hengessä.

Delors toteutti näitä ajatuksia unionin tasolla, ja ulotti vuoropuhelun uskontojen tasolle. Hän ei ollut suuri pelastaja. Vaikka hän oli itseoppinut, hän ei pitänyt itseään oman onnensa seppänä, vaan ihmisenä, joka on kehittynyt toisten ansiosta ja yhdessä toisten kanssa, toiminnan kautta. Delorsin ajatukset olivat jatkuvassa liikkeessä, ja niihin vaikuttivat toiminnasta saatu palaute positiivisen kierteen hengessä. Hän oli periaatteen ja vahvan vakaumuksen mies, mutta ei koskaan sokean ideologian vanki. Hän ymmärsi hyvin realiteetit, osasi lukea tilanteita ja kunnioitti kansallisia perinteitä ja löysi tältä pohjalta keinoja etenemiseen.

Delorsilla realiteetit menivät ideoiden edelle, ja hän osasi luovia eteenpäin silloin, kun olosuhteet sitä vaativat. Niinpä hän osasi tarttua yhteisen valuutan ajatukseen ja tukea alusta lähtien Saksojen yhdistymistä muurin murruttua. On totta, että maailma ja sen nykyiset myllerrykset eivät ole enää samat kuin Delorsin Euroopassa. Hänen saavutuksiaan, esimerkiksi sisämarkkinoita, on mukautettava ja täydennettävä uhkakuviin reagoimiseksi. Nämä saavutukset luovat kuitenkin perustan nykyisille toimille. Hänen osallistava ja kaukokatseinen tapansa nähdä ja huomioida terävästi realiteetit ja pitää samalla tiukasti kiinni periaatteista sekä olla avoin kompromisseille yhteisen etenemisen mahdollistamiseksi on jotain, joka olisi hyvä tuoda takaisin Euroopan johtajien neuvottelupöytiin.

Sébastien Maillard, Pariisin Delors-instituutin entinen johtaja (2017–2023) ja nykyinen erityisneuvonantaja

Joulukuun 27. päivänä 2023 kuollut Jacques Delors muistetaan hyvin merkittävänä, aikaansaavana, visionäärisenä ja kaukokatseisena Euroopan komission puheenjohtajana. Hän oli yksi Euroopan unionin perustajahahmoista, kuten Jean Monnet ja Robert Schuman paljon ennen häntä.

Ennen Delorsin kautta komission puheenjohtajat olivat lähinnä eurokraatteja; juuri hän nosti tämän roolin valtioiden ja hallitusten johtajien tasolle, mikä on sittemmin tunnustettu yleisesti. Delors edisti kymmenen puheenjohtajavuotensa aikana (1985–1995) Saksan liittokanslerin Helmut Kohlin ja Ranskan presidentin François Mitterrandin tuella voimakkaasti ja määrätietoisesti Euroopan yhdentymistä. Hän antoi yhdentymiskehitykselle välittömästi uuden sysäyksen, tavoitteena tehdä tulliliittoon perustuvista yhteismarkkinoista vuoteen 1992 mennessä todelliset sisämarkkinat, käynnisti sisämarkkinoiden täytäntöönpanon ollessa vielä kesken toisen suurhankkeensa eli rahaliiton perustamisen ja työsti samanaikaisesti myös yhteisön toimivaltuuksien laajentamista Maastrichtin sopimuksella perustettavan Euroopan unionin kautta.

Lisäksi hän puuttui ensimmäisenä yhteisön ”demokratiavajeeseen” ehdottaen Euroopan parlamentin toimivallan laajentamista, kuten sitten tapahtuikin (Euroopan yhtenäisasiakirjalla käyttöön otetun) yhteistoimintamenettelyn ja sittemmin (Maastrichtin sopimuksella tehdystä uudistuksesta lähtien) yhteispäätösmenettelyn myötä. Euroopan parlamentista tuli näin aito lainsäädäntövallan käyttäjä asioissa, joista neuvosto päättää määräenemmistöllä.

Eteneminen kohti strategista sisämarkkinoiden tavoitetta alkoi kahdesta asiakirjasta: Euroopan yhdentymisen toteutumattomuuden kustannuksia käsitelleestä selvityksestä, jossa havainnollistettiin jäljellä olevat sisäiset sääntelystä johtuvat esteet raivaamalla saavutettavia taloudellisia hyötyjä, ja ensimmäisestä valkoisesta kirjasta, jossa määriteltiin kaikki näiden esteiden poistamiseksi tarvittavat lainsäädännölliset toimenpiteet (noin 200).

Delors painotti alusta alkaen, että hankkeen loppuun saattamiseksi on olennaisen tärkeää vahvistaa EU:n päätöksentekomekanismeja ja toimielimiä. Vuonna 1957 tehtyjä Rooman sopimuksia, joilla Euroopan yhteisöt eli yhteismarkkinat ja Euroopan atomienergiayhteisö Euratom perustettiin, uudistettiinkin hänen aloitteestaan ensimmäistä kertaa toden teolla Euroopan yhtenäisasiakirjalla, jonka jäsenvaltiot hyväksyivät vuonna 1987.

Jacques Delors myötävaikutti tämän jälkeen ratkaisevalla tavalla yhteisön rahoituskehyksen uudistamiseen. Talousarvion määrärahoja lisättiin merkittävästi, Delors I -paketilla (1988–1992) 1,20 prosenttiin ja Delors II -paketilla (1993–1999) edelleen 1,27 prosenttiin jäsenvaltioiden yhteenlasketusta bruttokansantuotteesta, ja taloudellisen ja sosiaalisen yhteenkuuluvuuden edistämiseen (alue- ja rakennepolitiikat), joka nähtiin sisämarkkinoiden yhdentymisen välttämättömänä vastapainona, kohdennettiin paljon enemmän varoja. Vielä tärkeämpää oli kuitenkin unionin talousarviokehykseen Delors-paketeista lähtien tehty systeeminen muutos, jonka myötä siirryttiin vuosikohtaisesta suunnittelusta (seitsenvuotiseen) keskipitkän aikavälin kehykseen.

Näin on vältytty jokavuotisilta uuvuttavilta jäsenvaltioiden välisiltä rahoitusneuvotteluilta, jotka jarruttivat EU:n toimielinten toimintaa kuukausien ajan. Delorsin tärkeisiin aikaansaannoksiin kuuluu myös se, että EU:n politiikoissa alettiin kiinnittää huomiota sosiaaliseen ulottuvuuteen (hän oli mukana käynnistämässä sosiaalista vuoropuhelua yritysten, ammattiliittojen ja EU:n toimielinten välillä). Hänen käynnistämänsä sosiaalinen ohjelma, johon sisältyi myös työntekijöitä kriisien yhteydessä suojelevien ja tuotantotoiminnan muualle siirtämisen torjuntaan liittyvien välineiden yhdenmukaistaminen, oli kuitenkin yksi hänen kesken jääneistä hankkeistaan.

Delorsin kirvelevin tappio oli kuitenkin hänen toinen valkoinen kirjansa, joka käsitteli kasvua, kilpailukykyä ja työllisyyttä ja joka julkaistiin vuonna 1993 mahtipontisesti hänen toimikautensa viimeisenä suurhankkeena. Kyse oli talouselvytyspaketista (rahoitusvaroiltaan 20 miljardia euroa 20 vuoden ajanjaksolla), joka perustui mm. yhteisen velan liikkeeseenlaskuun (8 miljardia euroa vuodessa) sekä yhteisön talousarviovaroista ja Euroopan investointipankin lainoista saatavaan rahoitukseen. Tarkoituksena oli tukea liikenne- ja televiestintäinfrastruktuurin rakentamista sekä muita talouteen liittyviä ja sosiaalisia aloitteita (käytännössä samalla tavoin kuin yli 20 vuotta myöhemmin on tehty NextGenerationEU-välineen avulla pandemiakriisin selättämiseksi).

Eurooppa-neuvosto suhtautui hankkeeseen aluksi suopeasti, mutta EU-maiden valtiovarainministerit kritisoivat sitä ja kaatoivat lopulta hankkeen. Jacques Delorsin vuosikymmenen lopulla hänen tähtensä oli laskussa: tuulen käännyttyä hänen tavoitteitaan pidettiin liian kunnianhimoisina ja häntä syytettiin jakobiinihenkisestä keskittämishalusta ja kohtuuttoman pitkälle menevästä sääntelystä. Osa hänen ideoistaan toteutui kuitenkin myöhemmin, esimerkkeinä Euroopan laajuiset verkot ja SURE-väline, jolla tuettiin työnajanlyhentämisjärjestelmiä covid-19-kriisin aikana.