ETSK-info: Kertokaa tapauksesta, joka johti pidätykseenne ja vangitsemiseenne.

Boško Savković: Belgradissa järjestettiin 4. kesäkuuta 2023 valtava mielenosoitus sen jälkeen, kun kahdessa joukkomurhassa oli saanut surmansa 18 ihmistä, joista puolet oli lapsia. Monet uskovat tapahtuman olleen luonteeltaan poliittinen, mutta kyse oli päinvastoin yhdestä maan suurimmista rauhanomaisista mielenosoituksista. Ihmiset vaativat poliisiasioista vastaavan ministerin ja sähköisten tiedotusvälineiden sääntelyelimen jäsenten vaihtamista.

Minä kannoin banderollia. Sen toisella puolella luki ”PINK STINK” (PINK on Serbian suurin hallitusta kannattava mediaryhmä) ja toisella puolella ”Haaskalinnut ja hyeenat marssivat yhdessä turvallisen Serbian puolesta”, joka viittaa joidenkin hallituksen jäsenten parlamentissa käyttämään iskulauseeseen ”Haaskalinnut ja hyeenat turvallisuuden puolesta”. Joku tuli ja sitoi banderolliin nuken, joka näytti hirtetyltä Aleksandar Vučićilta. Nukke otettiin nopeasti pois, mutta valokuvia oli jo jaettu sosiaalisessa mediassa, ja ne levisivät kulovalkean tavoin.

Vaikka en ollut mukana kuvissa, minua syytettiin tuosta teosta sekä yrityksestä heikentää Serbian perustuslaillista järjestystä, josta voi saada noin 30 vuoden vankilatuomion. Minua tuli pidättämään neljä poliisia. Miksi neljä, kysyin. Kaksi sinua ja kaksi nukkea varten, he sanoivat. He eivät kuitenkaan löytäneet banderollia, joka oli jäänyt ystäväni autoon, eivätkä nukkea.

Pidätyksenne sai liikkeelle suuren määrän ihmisiä Serbiassa ja Brysselissä. ETSK lähetti 27 000 näyttökertaa saaneen tviitin, jossa vaadittiin teidän välitöntä vapauttamistanne, sillä olette ETSK:ssa toimivan, EU:n ja Serbian neuvoa-antavan sekakomitean toinen puheenjohtaja. Mitä mieltä olette tästä?

Koska olin vangittuna, minulla ei ollut mitään tietoa siitä, mitä tapahtui. Tiedän vain, että vaimoni soitti ETSK:n varapuheenjohtaja Aurel Laurențiu Plosceanulle, ja ETSK reagoi välittömästi, samoin kuin tiedotusvälineet, kansalaisyhteiskunta ja kansalaisjärjestöt kotimaassani. Ihmiset tuntevat minut Serbiassa, ja he kaikki reagoivat ja järjestivät mielenosoituksia oikeuspalatsin ulkopuolella. Tuolloin minulla ei kuitenkaan ollut tästä tietoa. Kun minulle annettiin 30 päivää vankeutta, aloin miettiä kaikkea, mitä minulle voisi tapahtua, ja niitä vuosia, jotka viettäisin vankilassa. Tuollaisissa tilanteissa ei pysty ajattelemaan selkeästi, mutta yritin tukeutua taustaani juristina ja ajatella rationaalisesti.

Luulen, että EU:n toimielinten, kansalaisjärjestöjen ja tavallisten ihmisten painostuksen ansiosta ihmiset ymmärsivät, että olin syytön, ja kääntyivät Serbian viranomaisten puoleen. Lopputuloksena oli syyttäjän kanssa tehty sopimus, jossa annoin yleisen tunnustuksen syyllisyydestä vastineeksi kuuden kuukauden ehdollisesta rangaistuksesta.

En ole mikään Che Guevara, olen vain yksi kadulla protestoivista kansalaista, jotka vaativat turvallista maata asua. Ei muuta. Olen kirjailija, toimittaja ja elokuvantekijä. Olemme kuitenkin tilanteessa, jossa hallituksen jäsenet hyökkäävät näyttelijöitä, media-alan työntekijöitä, toimittajia ja kansalaisia vastaan, ja ihmiset ovat lähteneet kaduille, koska he eivät enää halua kuunnella tätä parlamentissa esiintyvää vihapuhetta.

Uskotteko, että tällä tapahtumalla voi olla vaikutusta Serbian yhteiskuntaan?

Sillä voisi olla vaikutusta, mutta tarvitsemme vapaita ja riippumattomia tiedotusvälineitä. Belgradissa on vain muutama riippumaton tiedotusväline. Pääkaupungin ulkopuolella pienissä kaupungeissa ihmiset eivät tiedä, mitä tapahtuu. Kyseessä on informaatiosota ja taistelu hallituksen valeuutisia vastaan, sillä niissä annetaan täysin vääristynyt kuva mielenosoituksista ja ihmisten vaatimuksista.

Arveletteko tämän tapahtuman jättävän teihin pysyvän jäljen?

Haluan mieluiten unohtaa koko tapauksen, sillä vankila ei ole oikea paikka kunnon kansalaisille. En halua elää pelossa, sillä yksi pelon hetki voi tuhota kymmeniä hetkiä elämästä. Pelko on kuitenkin luontaista meille kaikille. En ole vallankumouksellinen, olen vain mies, joka vaatii oikeutta ilmaista mielipiteensä. Onko se liikaa pyydetty? Riippumaton oikeuslaitos, sananvapaus ja oikeus itsenäiseen ajatteluun ovat vain muutamia Euroopan unionin perusarvoista.

Minkälaista tukea odotatte komitealta ja EU:lta?

Jo Serbian tilanteen seuraaminen ja tapahtumien jatkuva tarkkailu riittää. On myös tärkeää, että EU:n toimielimet seuraavat Serbian tiedotusvälineitä ja maasta tulevia uutisia. Tuki millä tahansa tasolla on meille todella hyödyllistä. Esimerkiksi kaksi toimittajaa on nyt vankilassa. Poliittisista ja diplomaattisista viesteistä hallituksellemme olisi siis apua. Minun visioni on EU ja Serbian eurooppalainen tulevaisuus.

Voitteko kertoa lisää tiedotusvälineiden tilanteesta Serbiassa?

Meillä on joitakin riippumattomia tiedotusvälineitä, mutta niitä ei ole riittävästi eikä niiden toiminta ulotu koko maahan. Uskon myös, ettei meillä ole riittävästi tiedotusvälineitä, jotka tekisivät EU:ta tunnetuksi, ja että ajatus Euroopasta ei sen vuoksi ole kovin suosittu Serbiassa. Kreikkalainen filosofi Arkhimedes on joskus sanonut: ”Antakaa minulle tukipiste, niin minä siirrän maan paikaltaan”. Minä sanon: ”Antakaa minulle mediatilaa kahdeksi kuukaudeksi, niin minä muutan maan”. Ei ole epäilystäkään, etteikö muutosta saataisi aikaan, jos tiedotusvälineet voisivat toimia Serbiassa vapaasti. Maassa toimii joitakin ryhmiä toimittajien suojelemiseksi, mutta toimittajia ei tarvitse suojella ikään kuin he olisivat uhanalaisia eläimiä.

Entä mikä on toimittajien uuden sukupolven tilanne?

He tekevät työtään erittäin innostuneina ja työlleen omistautuneina. He yksinkertaisesti uskovat siihen, että puolueeton tieto ja puolueettomat uutiset hyödyttävät maata ja yhteiskuntaa. Tiedän, että he hylkäävät työtarjouksia hyvin maksavilta televisiokanavilta – tarjouksia työstä, jossa heidän ei tarvitsisi tehdä muuta kuin noudattaa annettua linjaa. On kuitenkin asioita, joita rahalla ei voi ostaa, kuten itsekunnioitus. Tällä nuorella sukupolvella on itsekunnioitusta. He yrittävät rakentaa ammatillista uraa siten, että he aamulla herätessään voivat katsoa itseään peilistä häpeämättä.

Millaisena näette Serbian tulevaisuuden?

Serbian tulevaisuus on EU:ssa. Tyttäreni on 23-vuotias. Olen varma, että hän jonakin päivänä asuu Euroopan unionissa, mutta en usko samaa tapahtuvaksi vielä minun kohdallani. En tiedä, miten kauan kestää, ennen kuin Serbia täyttää EU:n vaatimukset, tai aikooko EU asettaa Serbialle uusia vaatimuksia. Uskon kuitenkin, että Serbialla on vain yksi ainoa tie eteenpäin.

Olin 20 vuotta sitten Thessalonikissa järjestetyssä konferenssissa, jossa osallistujat sanoivat, että Serbiaa tarvitaan EU:ssa, koska Serbia on ainoa maa, joka voi yhdistää Länsi-Balkanin EU:hun. Tämä pitää paikkansa, sillä matkan voi tehdä laivalla, junalla tai lentokoneella ja nykyään on olemassa yhteys myös Bulgarian ja Romanian kautta. Länsi-Balkanin kohtalo on siis täysin kytköksissä Serbian kohtaloon. Jollain tapaa mikään muu alueen maa ei voisi yksinään olla osa EU:ta.