Jacques Delors kuoli elettyään pitkän ja antoisan elämän ja jätti jälkeensä pysyvän perinnön. Sisämarkkinat, Schengen-alue, Erasmus, euro, koheesiorahasto – Delors oli mukana rakentamassa keskeisiä osia Euroopan unionista, jossa nyt elämme. Kaikkien näiden saavutusten takana on toiminnan etiikka.

Jacques Delors antoi julkiselle toiminnalle sen ansaitseman arvon. Tämän aktivistin – niin kuin hän itseään vaatimattomasti kutsui – järjestö-, ammattiyhdistys- ja sittemmin poliittisen toiminnan innoituksen lähteenä oli filosofi Emmanuel Mounier’n ajatukset personalismista. Delors oli vakaumuksellinen kristitty tuomatta sitä erityisesti esiin, ja hän näki kaikissa ainutlaatuisen yksilön, joka on osa sosiaalisten suhteiden verkostoa, jonka hän tiesi välttämättömäksi kaiken merkittävän toiminnan käynnistämiseksi.

Delors oli huolestunut individualismin noususta ja uskoi sosiaalidemokraattina yhteiskunnalliseen osallistumiseen, jossa kukin antaa panoksensa yhteiseen hyvään. Hänen nimensä yhdistyy erottamattomasti sovitteluun, yhteistoimintaan, kollegiaalisuuteen ja muihin yhteisen toiminnan muotoihin, joita hän edisti ja ajoi. Tästä syystä hän piti suuressa arvossa Euroopan talous- ja sosiaalikomiteaa ja alueiden komiteaa, jonka perustamiseen hän myötävaikutti. Hän arvosti välittäjätahoja ja uskoi vilpittömään sosiaaliseen vuoropuheluun kompromissin hengessä.

Delors toteutti näitä ajatuksia unionin tasolla, ja ulotti vuoropuhelun uskontojen tasolle. Hän ei ollut suuri pelastaja. Vaikka hän oli itseoppinut, hän ei pitänyt itseään oman onnensa seppänä, vaan ihmisenä, joka on kehittynyt toisten ansiosta ja yhdessä toisten kanssa, toiminnan kautta. Delorsin ajatukset olivat jatkuvassa liikkeessä, ja niihin vaikuttivat toiminnasta saatu palaute positiivisen kierteen hengessä. Hän oli periaatteen ja vahvan vakaumuksen mies, mutta ei koskaan sokean ideologian vanki. Hän ymmärsi hyvin realiteetit, osasi lukea tilanteita ja kunnioitti kansallisia perinteitä ja löysi tältä pohjalta keinoja etenemiseen.

Delorsilla realiteetit menivät ideoiden edelle, ja hän osasi luovia eteenpäin silloin, kun olosuhteet sitä vaativat. Niinpä hän osasi tarttua yhteisen valuutan ajatukseen ja tukea alusta lähtien Saksojen yhdistymistä muurin murruttua. On totta, että maailma ja sen nykyiset myllerrykset eivät ole enää samat kuin Delorsin Euroopassa. Hänen saavutuksiaan, esimerkiksi sisämarkkinoita, on mukautettava ja täydennettävä uhkakuviin reagoimiseksi. Nämä saavutukset luovat kuitenkin perustan nykyisille toimille. Hänen osallistava ja kaukokatseinen tapansa nähdä ja huomioida terävästi realiteetit ja pitää samalla tiukasti kiinni periaatteista sekä olla avoin kompromisseille yhteisen etenemisen mahdollistamiseksi on jotain, joka olisi hyvä tuoda takaisin Euroopan johtajien neuvottelupöytiin.

Sébastien Maillard, Pariisin Delors-instituutin entinen johtaja (2017–2023) ja nykyinen erityisneuvonantaja

Joulukuun 27. päivänä 2023 kuollut Jacques Delors muistetaan hyvin merkittävänä, aikaansaavana, visionäärisenä ja kaukokatseisena Euroopan komission puheenjohtajana. Hän oli yksi Euroopan unionin perustajahahmoista, kuten Jean Monnet ja Robert Schuman paljon ennen häntä.

Ennen Delorsin kautta komission puheenjohtajat olivat lähinnä eurokraatteja; juuri hän nosti tämän roolin valtioiden ja hallitusten johtajien tasolle, mikä on sittemmin tunnustettu yleisesti. Delors edisti kymmenen puheenjohtajavuotensa aikana (1985–1995) Saksan liittokanslerin Helmut Kohlin ja Ranskan presidentin François Mitterrandin tuella voimakkaasti ja määrätietoisesti Euroopan yhdentymistä. Hän antoi yhdentymiskehitykselle välittömästi uuden sysäyksen, tavoitteena tehdä tulliliittoon perustuvista yhteismarkkinoista vuoteen 1992 mennessä todelliset sisämarkkinat, käynnisti sisämarkkinoiden täytäntöönpanon ollessa vielä kesken toisen suurhankkeensa eli rahaliiton perustamisen ja työsti samanaikaisesti myös yhteisön toimivaltuuksien laajentamista Maastrichtin sopimuksella perustettavan Euroopan unionin kautta.

Lisäksi hän puuttui ensimmäisenä yhteisön ”demokratiavajeeseen” ehdottaen Euroopan parlamentin toimivallan laajentamista, kuten sitten tapahtuikin (Euroopan yhtenäisasiakirjalla käyttöön otetun) yhteistoimintamenettelyn ja sittemmin (Maastrichtin sopimuksella tehdystä uudistuksesta lähtien) yhteispäätösmenettelyn myötä. Euroopan parlamentista tuli näin aito lainsäädäntövallan käyttäjä asioissa, joista neuvosto päättää määräenemmistöllä.

Eteneminen kohti strategista sisämarkkinoiden tavoitetta alkoi kahdesta asiakirjasta: Euroopan yhdentymisen toteutumattomuuden kustannuksia käsitelleestä selvityksestä, jossa havainnollistettiin jäljellä olevat sisäiset sääntelystä johtuvat esteet raivaamalla saavutettavia taloudellisia hyötyjä, ja ensimmäisestä valkoisesta kirjasta, jossa määriteltiin kaikki näiden esteiden poistamiseksi tarvittavat lainsäädännölliset toimenpiteet (noin 200).

Delors painotti alusta alkaen, että hankkeen loppuun saattamiseksi on olennaisen tärkeää vahvistaa EU:n päätöksentekomekanismeja ja toimielimiä. Vuonna 1957 tehtyjä Rooman sopimuksia, joilla Euroopan yhteisöt eli yhteismarkkinat ja Euroopan atomienergiayhteisö Euratom perustettiin, uudistettiinkin hänen aloitteestaan ensimmäistä kertaa toden teolla Euroopan yhtenäisasiakirjalla, jonka jäsenvaltiot hyväksyivät vuonna 1987.

Jacques Delors myötävaikutti tämän jälkeen ratkaisevalla tavalla yhteisön rahoituskehyksen uudistamiseen. Talousarvion määrärahoja lisättiin merkittävästi, Delors I -paketilla (1988–1992) 1,20 prosenttiin ja Delors II -paketilla (1993–1999) edelleen 1,27 prosenttiin jäsenvaltioiden yhteenlasketusta bruttokansantuotteesta, ja taloudellisen ja sosiaalisen yhteenkuuluvuuden edistämiseen (alue- ja rakennepolitiikat), joka nähtiin sisämarkkinoiden yhdentymisen välttämättömänä vastapainona, kohdennettiin paljon enemmän varoja. Vielä tärkeämpää oli kuitenkin unionin talousarviokehykseen Delors-paketeista lähtien tehty systeeminen muutos, jonka myötä siirryttiin vuosikohtaisesta suunnittelusta (seitsenvuotiseen) keskipitkän aikavälin kehykseen.

Näin on vältytty jokavuotisilta uuvuttavilta jäsenvaltioiden välisiltä rahoitusneuvotteluilta, jotka jarruttivat EU:n toimielinten toimintaa kuukausien ajan. Delorsin tärkeisiin aikaansaannoksiin kuuluu myös se, että EU:n politiikoissa alettiin kiinnittää huomiota sosiaaliseen ulottuvuuteen (hän oli mukana käynnistämässä sosiaalista vuoropuhelua yritysten, ammattiliittojen ja EU:n toimielinten välillä). Hänen käynnistämänsä sosiaalinen ohjelma, johon sisältyi myös työntekijöitä kriisien yhteydessä suojelevien ja tuotantotoiminnan muualle siirtämisen torjuntaan liittyvien välineiden yhdenmukaistaminen, oli kuitenkin yksi hänen kesken jääneistä hankkeistaan.

Delorsin kirvelevin tappio oli kuitenkin hänen toinen valkoinen kirjansa, joka käsitteli kasvua, kilpailukykyä ja työllisyyttä ja joka julkaistiin vuonna 1993 mahtipontisesti hänen toimikautensa viimeisenä suurhankkeena. Kyse oli talouselvytyspaketista (rahoitusvaroiltaan 20 miljardia euroa 20 vuoden ajanjaksolla), joka perustui mm. yhteisen velan liikkeeseenlaskuun (8 miljardia euroa vuodessa) sekä yhteisön talousarviovaroista ja Euroopan investointipankin lainoista saatavaan rahoitukseen. Tarkoituksena oli tukea liikenne- ja televiestintäinfrastruktuurin rakentamista sekä muita talouteen liittyviä ja sosiaalisia aloitteita (käytännössä samalla tavoin kuin yli 20 vuotta myöhemmin on tehty NextGenerationEU-välineen avulla pandemiakriisin selättämiseksi).

Eurooppa-neuvosto suhtautui hankkeeseen aluksi suopeasti, mutta EU-maiden valtiovarainministerit kritisoivat sitä ja kaatoivat lopulta hankkeen. Jacques Delorsin vuosikymmenen lopulla hänen tähtensä oli laskussa: tuulen käännyttyä hänen tavoitteitaan pidettiin liian kunnianhimoisina ja häntä syytettiin jakobiinihenkisestä keskittämishalusta ja kohtuuttoman pitkälle menevästä sääntelystä. Osa hänen ideoistaan toteutui kuitenkin myöhemmin, esimerkkeinä Euroopan laajuiset verkot ja SURE-väline, jolla tuettiin työnajanlyhentämisjärjestelmiä covid-19-kriisin aikana.

Asian ytimeen -otsikon alla ETSK:n jäsen, ”yhtenäismarkkinat, tuotanto ja kulutus” -jaoston puheenjohtaja ja ETSK:n lausunnon esittelijä Sandra Parthie nostaa esiin uutta eurooppalaista sisämarkkinastrategiaa koskevia tammikuun täysistunnossa hyväksyttäviä komitean ehdotuksia.

14.–15. helmikuuta 2024

ETSK:n täysistunto

4.–7. maaliskuuta 2024

Kansalaisyhteiskuntaviikko

Jacques Delors menehtyi 27. joulukuuta 2023. Hän oli Euroopan komission puheenjohtaja vuosina 1985–1995 ja François Mitterrandin johtaman Ranskan hallituksen valtiovarainministeri vuosina 1981–1985.

Pariisin Delors-instituutin entinen johtaja ja nykyinen erityisneuvonantaja, entinen Brysselin EU-kirjeenvaihtaja Sébastien Maillard muistelee häntä.

Muistojaan puheenjohtaja Jacques Delorsista kertoo ETSK-infon lukijoille myös Lorenzo Consoli, joka on yksi Euroopan tunnetuimmista toimittajista.

Lorenzo Consoli on italialainen toimittaja, joka on toiminut EU-kirjeenvaihtajana vuodesta 1991 ja työskentelee muun muassa italialaiselle Askanews-uutistoimistolle. Hän on yksi kokeneimmista EU-politiikan asiantuntijoista. Hän oli Brysselin kansainvälisen lehdistöyhdistyksen (API) puheenjohtaja vuosina 2006–2010 ja on työskennellyt vierailevana professorina eurooppalaisen tiedotus- ja viestintäopin maisteriohjelmassa IHECS-korkeakoulussa Brysselissä. (ehp)