Ana Gomes: Äärioikeiston selättäminen Euroopassa – sen nousun syitä ja tarvittavia puuttumiskeinoja

Eurooppa ei ole ottanut tätä kovaa taistelua riittävän vakavasti ja on nyt jäänyt siinä jälkeen. Äärioikeiston nousevan kehityssuunnan kääntäminen on osoittautumassa vaikeaksi tehtäväksi. Kun natsit ja fasismi saatiin nujerrettua vuonna 1945, uskottiin, että ääriliikkeet eivät saisi enää vaikutusvaltaa eikä toimintatilaa. Näin ei käynyt. Demokraattinen malli on mahdollistanut sen, että äärioikeisto on pysynyt hengissä ja saanut polttoainetta ihmisten katkeruudesta ja turhautumisesta. Äärioikeisto on hyötynyt 80 vuoden ajan eurooppalaisten liberaalien demokratioiden suvaitsevaisuudesta ja itseriittoisuudesta. Se on ollut pelaavinaan demokraattista peliä, muttei koskaan luopunut tavoitteestaan nakertaa demokratiaa sisältä päin, kunhan se saa siihen tilaisuuden.

Ja nyt se on todella lähellä onnistumista: osana sitä, mitä äärioikeisto kutsuu ”kansalliseksi suvereniteetiksi”, se on jo päässyt hallitusvaltaan useissa maissa, kuten Orbanin Unkarissa ja Ficon Slovakiassa Puolassa se oli vallassa kahdeksan vuotta, kun Laki ja oikeus -puolue (PiS, Prawo i Sprawiedliwosc) oli hallituksessa viime lokakuussa pidettyihin vaaleihin asti.

Euroopan unionissa äärioikeisto pyrkii myös rapauttamaan demokratiaa ja ajamaan sen umpikujaan. Tieto- ja viestintäteknologian kehitys viimeksi kuluneiden 30 vuoden aikana on digitaalisten alustojen ja sosiaalisen median kautta lisännyt dramaattisesti uusnatsi- ja uusfasistiryhmien vuorovaikutusvalmiuksia, näkyvyyttä ja valtaa maailmanlaajuisesti. Ne käyttävät hyväksi demokratioiden sananvapautta vahvistaakseen ja levittääkseen muukalaisvihamielisiä ja rasistisia ideologioitaan. Ne koordinoivat strategioita ja haastavat reaaliajassa yhteiskuntajärjestystä, jonka osana ne ovat. Demokratia tarjoaa sitä tuhoamaan pyrkiville liikkeille objektiiviset edellytykset, jotka edistävät niiden kehitystä ja leviämistä yhteiskunnassa, ja myös valtion rahoitusta.

Äärioikeisto on löytänyt Euroopasta hedelmällisen maaperän kasvulle, sillä reaganismista omaksutut uusliberalistiset politiikat ja rahoituskapitalismi ovat keskeyttäneet keskiluokan ja sen sosiaalisen hyvinvoinnin kehityksen, joka on Euroopan rakentamisen ja sen menestyksen perusta. Uusliberalismi on purkanut sääntelyä ja haitannut taloudellista ja sosiaalista kehitystä, se on laskenut todellisia ansiotuloja pääoman hyväksi, leikannut sosiaalitukea ja julkisia palveluja ja ajanut asuntosektorin kiinteistökeinottelijoiden käsiin. Euroopan hallitukset kilpailevat kiivaasti keskenään kultaisten viisumien myymisessä kleptokraateille ja oligarkeille kaikkialta maailmasta. Markkinakriisi ja finanssipoliittinen polkumyynti, jotka tekevät kilpailusta sisämarkkinoilla epäreilua, Brysselin ja Frankfurtin heikko tuli pk-yrityksille sekä huono työsuhdeturva ja ostovoima ovat viidentoista viime vuoden aikana lisänneet tyytymättömyyttä Euroopassa.

Tämä traaginen poliittinen virhe on johtanut siihen, että Euroopan parlamentin vaaleihin osallistutaan aina vain heikommin ja että äärioikeisto vahvistuu Euroopan parlamentissa. Fasistisen ideologian nousu on seurausta Euroopassa toteutetusta tiukasta finanssipolitiikasta. Unioni on suojellut rahoitusjärjestelmää, muttei ole kyennyt varmistamaan taloudellista ja finanssipoliittista oikeudenmukaisuutta eikä reagoimaan kansalaisten ongelmiin, toiveisiin ja odotuksiin. Se on antanut tilaa ylivalta- ja identiteetti-ideologioiden vanhalle propagandalle, joka on lymynnyt jatkuvasti taustalla odottamassa tilaisuuttaan ja ihmiskunnan sivistyksen taantumista. Tämä kulttuurisen ja uskonnollisen vihan lietsominen näkyy nyt elämässämme, ruuduillamme, sosiaalisessa mediassamme ja disinformaatioissa, jota levitetään taukoamatta. Pelon ja turvattomuuden tunteen herättäminen kansalaisissa, islamisaatiosta sekä valkoisen ylivallan tai juutalaiskristillisen identiteetin lopusta puhuminen ja romaniyhteisön demonisointi etuuksista riippuvaisena ryhmänä ovat strategioita, joita on perinteisesti käytetty autoritaaristen diktaattorien tai johtajien nousun yhteydessä.

Euroopan hallitukset antavat niiden varoitella ”maahanmuuton vaarasta” ikääntyvässä Euroopassa, jonka on pakko tuoda osa työvoimastaan muualta selviytyäkseen ja kasvaakseen taloudellisesti. Näin siitä huolimatta, että EU:hun tulee tällä hetkellä vähän pakolaisia ja maahanmuuttajia – itse asiassa Euroopan väestö- ja työvoimatarpeita vähemmän. Muukalaisvihamielinen ja rasistinen retoriikka elää ja voi kuitenkin edelleen hyvin Euroopan unionissa, jolla ei edelleenkään ole varmaa ja tehokasta oikeudellista kehystä muuttajien vastaanottamista ja kotouttamista varten. Sen sijaan jatketaan ihmiskaupan mahdollistamista. Siirtotyöläisillä oli olennainen rooli sodanjälkeisen Euroopan jälleenrakentamisessa ja EU:n rakentamisessa. Maahanmuuttajien panos on edelleen ratkaisevan tärkeä, jotta Euroopan unioni voi kehittyä edelleen tulevina vuosikymmeninä. Äärioikeisto on tietoinen tästä – monet sen taloudellisista tukijoista käyttävät maahanmuuttajia teollisuudessaan ja yrityksissään.

Se jatkaa kuitenkin peliensä pelaamista, lietsoo pelkoa ja manipuloi ihmisiä sekä hyödyntää heikkojen ja epävakaiden kansallisten ja eurooppalaisten johtajien ponnettomuutta strategisen vision, arvojemme ja periaatteidemme suojelussa. Demokratian ja Eurooppa-aatteen puolustajilta vaaditaan vain yhtä asiaa: taistelua arvojemme puolesta, demokratian, vapauden, ihmisarvon ja rauhan puolesta.