Bulgaria ja Romania maksavat taloudellisesti ja poliittisesti kovaa hintaa siitä, että ne eivät pääse täysin hyötymään Schengen-järjestelmästä. Tilanne vaikuttaa kielteisesti myös EU:n kilpailukykyyn ja talouskasvuun. EU:n neuvoston on korkea aika asettaa määräaika maarajatarkastusten poistamiselle näiden kahden maan ja muiden Schengen-jäsenvaltioiden väliltä, kirjoittaa lausunnon Schengenin ulkopuolelle jäämisen kustannukset sisämarkkinoiden kannalta – vaikutukset Bulgariaan ja Romaniaan esittelijä Mariya Mincheva.  (ll)

Mariya Mincheva

Bulgaria ja Romania täyttivät Schengen-alueeseen liittymisen edellytykset jo vuonna 2011. Kolmetoista vuotta on kulunut, mutta maat eivät vieläkään pääse hyötymään kaikista vapaan liikkuvuuden eduista. Tällä ristiriidalla on poliittinen hintansa, ja se ruokkii euroskeptisyyttä.

Unkarin, Itävallan, Bulgarian ja Romanian sisäministerit sopivat Budapestissä 22. marraskuuta 2024 pidetyssä neuvoston kokouksessa ryhtyvänsä tarvittaviin toimenpiteisiin määräajan asettamiseksi maarajatarkastusten poistamiselle edellyttäen, että toimia Länsi-Balkanin reitin kautta laittomasti EU:hun pyrkivien muuttajien pysäyttämiseksi tehostetaan.

Schengenin sopimus on välttämätön ihmisten, tavaroiden, palvelujen ja pääoman vapaalle liikkuvuudelle EU:ssa ja keskeinen tekijä unionin taloudellisen menestyksen kannalta. Liikkuvuuden rajoitukset heikentävät EU:n kilpailukykyä ja talouskasvua ja haittaavat perussopimusten mukaisen sosiaalisen markkinatalouden toteutumista.

Jäsenvaltiot ovat monien vuosien ajan ottaneet väliaikaisia rajatarkastuksia uudelleen käyttöön, mutta näiden päätösten taloudellisia ja sosiaalisia vaikutuksia sisämarkkinoihin ei ole arvioitu. Euroopan komissio kyllä tekee arviointeja fyysisistä kaupan esteistä, mutta niissä tarkastellaan vain rajanylityspaikkojen tukkimisia, mielenosoituksia ja kuorma-autoihin kohdistuvia hyökkäyksiä. Maarajatarkastusten, mm. Schengen-jäsenvaltioiden välille palautettujen väliaikaisten tarkastusten, vaikutuksiin ei kiinnitetä huomiota.

Neuvosto päätti vuonna 2023 poistaa sisärajatarkastukset Bulgarian ja Romanian vastaisilta ilma- ja merirajoilta 31. maaliskuuta 2024 alkaen. Maarajoilla sisärajatarkastuksia on kuitenkin jatkettu, eikä niiden poistamiselle ole asetettu määräaikaa. Tästä aiheutuu merkittäviä kustannuksia, eivätkä yritykset pääse täysin hyötymään sisämarkkinoista.

Toteuttamalla toimia Bulgarian ja Romanian integroimiseksi Schengen-alueeseen kaikilta osin EU voi vahvistaa sisäistä yhteenkuuluvuuttaan, parantaa kilpailukykyään ja pitää kiinni vapaan liikkuvuuden ja solidaarisuuden perusperiaatteista, jotka ovat Euroopan yhdentymishankkeen perusta.

Euroopan parlamentti on todennut, että Schengen-alueen ulkopuolisuus saattaa vaikuttaa markkinoiden odotuksiin Bulgarian ja Romanian asemasta EU:ssa. Se on poliittinen signaali, jolla voi olla vaikutusta valtion joukkovelkakirjojen tuottoihin, rahoitusvarojen hintaan sekä yrityksiltä ja kotitalouksilta vaadittaviin korkoihin ja josta voi olla haittaa reaalitaloudelle.

Molemmille maille aiheutuu vuosittain miljardien eurojen menetykset korkeampien logistiikkakustannusten, tarvikkeiden ja laitteiden toimitusviiveiden sekä suurempien polttoaine- ja kuljettajakustannusten takia. Nämä välittömät kustannukset siirtyvät väistämättä kuluttajille korkeampina hintoina, ja niillä on myös vaikutusta työntekijöiden fyysiseen terveyteen ja mielenterveyteen.

Lisäksi nykytilanne hankaloittaa matkailua sekä haittaa työvoiman vapaata liikkuvuutta ja rajoittaa bulgarialaisten ja romanialaisten työntekijöiden mahdollisuuksia hakea työtä naapurijäsenvaltioista. Tämä rajoite vaikuttaa rakennus-, maatalous- ja palvelualoihin, jotka ovat erittäin riippuvaisia kausi- ja vuokratyöntekijöistä.

Enrico Letta kehottaa sisämarkkinoiden tulevaisuutta koskevassa raportissaan vastustamaan jyrkästi kaikkia pyrkimyksiä rajoittaa vapaata liikkuvuutta jäsenvaltioiden välillä, mukaan lukien reittien ja tieliikenteen tekniset rajoitukset, sekä kaikenlaisia Schengenin sopimuksen soveltamisen keskeytyksiä.

Onkin korkea aika, että neuvosto asettaa määräajan maarajatarkastusten poistamiselle Bulgarian, Romanian ja muiden Schengen-alueeseen kuuluvien jäsenvaltioiden väliltä. Asiasta on määrä tehdä lopullinen päätös 12. joulukuuta pidettävässä EU:n oikeus- ja sisäasioiden neuvoston kokouksessa.

”Me maaseudun naiset emme halua, että meitä katsotaan säälien tai myötätuntoisesti, vaan haluamme, että meidät tunnustetaan liittolaisiksi pyrittäessä kestävään kehitykseen ja että meille annetaan arvoa sen mukaisesti. Me tarvitsemme mahdollisuuksia ja laadukkaita peruspalveluja voidaksemme pysyä alueillamme ja jatkaa maailman ruokkimista”, sanoo Luz Haro Guanga, ecuadorilainen maanviljelijä ja Latinalaisen Amerikan ja Karibian alueen maaseudun naisten verkoston (RedLAC) pääsihteeri, joka puhui hiljattain ETSK:n keskustelussa aiheesta ”Naiset ja maapallon kolmitahoinen kriisi”. Luz Haro Guanga puhuu ETSK-infon haastattelussa ilmastonmuutoksen vaikutuksista Latinalaisessa Amerikassa ja siitä, miksi – COP16-kokouksen takaiskuista huolimatta – taistelussa kestävämmän ja terveemmän maapallon puolesta ei ole tilaa tai aikaa pessimismille.

Organisaationne RedLAC osallistui COP16-kokoukseen. Oletteko pettynyt kokouksen tuloksiin, koska luonnon ja biologisen monimuotoisuuden suojelun rahoituksesta ei päästy yksimielisyyteen? Saavutettiinko COP16-kokouksessa mitään?

Haro Guanga: Maaseudulta kotoisin olevana ecuadorilaisena olen taistellut maaseutusiskojeni oikeuksien puolesta Ecuadorissa 1980-luvulta lähtien. Nämä lähes 40 vuotta ovat opettaneet minulle muun muassa sen, että sosiaaliset prosessit vaativat valtavia ponnisteluja, tuottavat vain vähän välittömiä palkintoja ja edellyttävät ennen kaikkea sinnikkyyttä, johdonmukaisuutta ja tinkimättömyyttä. Yksimielisyys luonnon ja biologisen monimuotoisuuden suojelun rahoituksesta olisi ollut hieno juttu, mutta olen varma, että tuhansien kaupunki- ja maaseutualueiden miesten ja naisten äänet, jotka tuotiin COP16-kokoukseen pienten hiekanjyvästen vyörynä, saivat puolelleen ihmisiä, jotka eivät aiemmin halunneet tukea kiireellisiä ilmastotoimia.

Emme saavuttaneet tavoitettamme, mutta juuri nyt meidän on jatkettava vaatimusten esittämistä kaikkien kaupunkien, yhteisöjen ja maiden viranomaisille, jotta saisimme heidän huomionsa ja jotta he tekisivät henkilökohtaisella, teknisellä ja poliittisella tahdollaan parhaat päätökset välttääksemme ihmisten nälkäkuolemat, joita tulee tapahtumaan tulevaisuudessa, jos emme toimi nyt.

Miten ilmastonmuutos vaikuttaa alkuperäiskansojen ja maaseudun naisiin Latinalaisessa Amerikassa?

Haluaisin nostaa esiin joitakin tosiasioita Amerikan valtioiden järjestöön (OAS) kuuluvan Amerikan valtioiden naistoimikunnan (Inter-American Commission of Women, CIM) kokoamasta asiakirjasta, joka perustuu vuoropuheluihin 16 maasta kotoisin olevien 70 naisjohtajan kanssa. Vuoropuheluprosessi käynnistyi syyskuussa 2024. Asiakirja esiteltiin COP16-kokouksessa, ja siinä esitetään maaseudun naisten mielipiteet.

Johtopäätös oli, että ilmastonmuutos on todellisuutta kaikissa maissa, myös Amerikan valtioissa, ja sillä on vakavia vaikutuksia. Neljä ilmastoilmiötä kuitenkin nostettiin erityisesti esiin.

Pitkittyneet kuivuusjaksot: jotkin maat raportoivat kuukausista, jolloin sademäärät olivat hyvin vähäisiä, ja eteläiset maat kertoivat vuosia kestäneistä kuivuusjaksoista.

Lämpötilan nousu on selvästi normaalia suurempi: Nämä korkeat lämpötilat yhdessä kuivan maaperän kanssa aiheuttavat lukuisia tulipaloja (jotkin spontaaneja ja toiset tarkoituksellisesti sytytettyjä), joita pahentavat kuivat olosuhteet ja jotka vaikuttavat elämään ja biologisesti monimuotoisiin järjestelmiin. Esimerkiksi Brasilian kokouksen aikaan raportoitiin, että Piauín osavaltiossa oli 300 aktiivista tulipaloa.

Myrskytuulet: Mainittiin, että sade on voimakasta ja nousee hyvin lyhyessä ajassa ja että siihen liittyy usein voimakkaita myrskyjä. Keski-Amerikasta, Meksikosta, Dominikaanisesta tasavallasta ja Kolumbian rannikolta tulevat osallistujat kertoivat alueeseensa vaikuttavien hurrikaanien ja trooppisten myrskyjen voimakkuuden ja esiintymistiheyden lisääntymisestä.

Muutokset sademäärissä: ”Sataa, kun sitä vähiten odottaa” on ilmaus, joka lausuttiin kaikissa kokouksissa, ja etelässä ja Andien alueella puhuttiin odottamattomista pakkasista, raekuuroista ja lumisateista. Yleisesti ottaen todettiin, että vuotuinen sademäärä on pienentynyt, mutta kerrottiin, että sateet ovat rankkasateita ja aiheuttavat tulvia ja luonnonkatastrofeja, jotka johtavat ihmishenkien, infrastruktuurien, teiden ja satojen menetyksiin ja vaikuttavat elinoloihin pääasiassa maaseudulla. Yksi osallistuja kiteytti asian toteamalla, että ”joskus sateet ovat pelottavia”.

Toisaalta sovelletaan kestämättömiä käytäntöjä, mikä kuluttaa luonnonvaroja. Huolestuttavimpia ja yleisimmin mainittuja ongelmia olivat metsien ja mangrovesoiden hakkuut tai metsäkato, tarkoituksellisesti sytytetyt metsäpalot, vesivarojen epäasianmukainen käsittely, saastuminen, intensiivisten, ekspansiivisten, paljon vettä käyttävien ja saastuttavien toimien edistäminen sekä maatalouskemikaalien, rikkaruohojen torjunta-aineiden ja tuholaismyrkkyjen liiallinen käyttö.

Yksi erottuva näkökulma oli joidenkin paikallisten ja kansallisten hallitusten toimimattomuus, sillä ne eivät pyri kehittämään sääntelykehyksiä tuhoavan toiminnan hillitsemiseksi ja kestävien tuotantostrategioiden edistämiseksi. Joissakin maissa on säännöksiä, mutta korruption tai henkilökohtaisten poliittisten etujen vuoksi viranomaiset eivät pane niitä täytäntöön.

Näin ollen kansainvälisiä johtajia kehotetaankin painostamaan valtioita noudattamaan allekirjoittamiaan biologista monimuotoisuutta ja ilmastonmuutosta koskevia sopimuksia.

Oletteko optimistinen vai pessimistinen sen suhteen, mihin suuntaan taistelu ilmaston- ja ympäristönsuojelun puolesta on menossa? Mitä mielestänne pitäisi tehdä?

Jos emme unelmoi suuria, emme saavuta merkittäviä asioita. Samalla kun ilmastonmuutos vaikuttaa meihin ja sen vaikutukset etenevät nopeasti, emme voi lakata taistelemasta, jotta päätöksentekijät kiinnittäisivät huomiota niihin perusnäkökohtiin, jotka edellyttävät ensisijaisia toimia paitsi rahoituksen myös koordinoinnin suhteen sekä yhteistyötä ja vähemmän itsekkyyttä ja puolueellista poliittista kiihkoa.

Olen optimistinen, että jos vaadimme, korotamme ääntämme ja ylläpidämme sinnikkäästi pitkäaikaisia sosiaalisia prosesseja – jos teemme strategisia liittoumia, sekä Amerikan mantereella että kaikkialla maailmassa, voimme vaikuttaa julkiseen politiikkaan ja varmistaa, että valta-asemiin tai päätöksentekotehtäviin nousevat tekevät sen siinä vakaumuksessa, että ilmastonmuutosta on torjuttava kiireellisesti ja että samalla on vähennettävä toimia, joilla nopeutetaan sen haitallisia ja tuhoisia vaikutuksia planeettaamme: tulipaloja, yhden lajikkeen viljelyä, hyönteismyrkkyjen ja kemikaalien mielivaltaista käyttöä, vesistöalueiden tuhoamista, rajoittamatonta kalastusta, vesilähteiden tuhoamista, jätevesien käsittelyä jne.

Pessimismi heikentää ääntämme ja saa meidät lopulta luopumaan työstämme ja taistelustamme. Taistelussa kestävämmän ja terveemmän planeetan puolesta ei ole aikaa hukattavaksi eikä tilaa pessimismille kielteisistä tapahtumista huolimatta. Kyse on nykyisten ja tulevien sukupolvien elämästä tai kuolemasta!

Paras aika toimia oli eilen. Mutta tänäänkin on hyvä päivä alkaa muuttaa asenteita ja tehdä sitoumuksia kaikkien ihmisten hyväksi.

Luz Haro Guanga on ecuadorilainen maanviljelijä ja Latinalaisen Amerikan ja Karibian alueen maaseudun naisten verkoston (RedLAC) pääsihteeri sekä verkoston ecuadorilaishaaran (FUNMUJERURAL-e) puheenjohtaja. RedLAC on sosiaalinen järjestö, joka koostuu yli 200:sta Latinalaisen Amerikan ja Karibian alueen maaseudulla toimivasta naisjärjestöstä. Argentiinassa vuonna 1990 perustetun järjestön tarkoituksena on edistää maaseudun naisten tehokasta yhteiskunnallista ja poliittista osallistumista. RedLACin pitkäaikaisten ponnistelujen ansiosta Amerikan valtioiden järjestö (OAS) on julistanut ajanjakson 2024–2034 ”Amerikan valtioiden kaikkien maaseudulla asuvien naisten, nuorten ja tyttöjen oikeuksien vuosikymmeneksi”.

Kirjoittaja: Andrei Hnjot

Valko-Venäjällä pidätetyksi joutumiseen riittää väärän ammatin valitseminen. Sellaisen kohtalokkaan virheen vuoksi voi joutua pidätetyksi jopa Euroopan ytimessä, esimerkiksi Serbiassa. Ja Interpolin kaltainen arvostettu kansainvälinen järjestö vielä helpottaa sitä. Sanoissani on katkeraa sarkasmia ja katkeraa totuutta, mutta en liioittele. Nimeni on Andrei Hnjot. Olen valkovenäläinen elokuvantekijä, toimittaja ja entinen poliittinen vanki. Tämä on minun tarinani.

Päätin ryhtyä toimittajaksi vuonna 1999. Televisio ja radio olivat intohimoni, unelmani ja harrastukseni. Olisiko 17-vuotias voinut kuvitella, että hänen kotimaassaan riippumaton journalismi leimattaisiin ääriliikehdinnäksi ja kaikki tiedotusvälineet supistettaisiin propagandan äänitorveksi? Ei, kukaan meistä ei odottanut sellaista tapahtuvan 2000-luvun Euroopassa. Juuri tämä on nyt kuitenkin tilanne itsevaltaisella Valko-Venäjällä: maassa ei ole yhtään riippumatonta tiedotusvälinettä. Kaikki mediarakenteet ovat valtion omistuksessa. Toimituspolitiikka on valtion tiukassa määräysvallassa, ja se on hyvin yksinkertaista: Lukašenkan itse itselleen julistamaa valtaa ylistetään, ja kaikkia, jotka uskaltavat arvostella sitä rakentavallakin tavalla, kutsutaan kommunistimenneisyydestä lainatulla määreellä ”kansanvihollisiksi”.

Nuori ja naiivi vastavalmistunut toimittaja yritti siis löytää paikkansa työelämässä 2000-luvun puolivälissä. Sain opintojeni aikana ja niiden jälkeen paljon käytännön kokemusta televisiosta ja radiosta ja tiesin tarkalleen, mitä halusin. Mahdollisuuksien ikkuna sulkeutui kuitenkin nopeasti: yksityiset radioasemat suljettiin tai valtio otti ne haltuunsa, eivätkä riippumattomat televisioasemat pystyneet edes saamaan itselleen lähetystaajuutta. Vaihtoehtoja oli vähän: oli joko lähdettävä mukaan propagandaan tai vältettävä arkaluonteisia asioita ja tyydyttävä hampaattomaan viihteeseen. Journalismi selvisi Valko-Venäjällä vain muutaman sanomalehden ja riippumattoman verkkoportaalin ansiosta. Monet toimittajat jättivät ammatin, monet puolestaan joutuivat sortotoimien kohteeksi. Valko-Venäjän tiedotusministeriö antoi tiedotusvälineille säännöllisesti varoituksia, ja lupien peruuttamiseen riitti pelkästään kolme varoitusta. Valko-Venäjän journalistiliiton mukaan sanomalehtien määrä väheni 21 prosenttia vuosina 2020–2024. Valko-Venäjän markkinoille jäi vain harmittomia julkaisuja, kuten sisustuslehtiä, vitsikirjoja ja ristisanavihkoja. Viranomaiset joko lopettivat kaikki riippumattomat yhteiskuntapoliittiset julkaisut tai ne päättivät olla ilmestymättä painettuna, koska niiden toiminnasta oli tullut mahdotonta.

Onneksi löysin itselleni kompromissiratkaisun: siirryin julkisesti ohjaamiseen ja luovaan työhön, jossa saavutin suurta menestystä. Samalla jatkoin toimittajantyötäni vapaaehtoisena paljastamatta nimeäni, jotten joutuisi sortotoimien kohteeksi. Tämä osoittautui tehokkaaksi taktiikaksi. Kaiken kokemukseni ja ammatillisten yhteyksieni ansiosta pystyin tarjoamaan riippumattomille tiedotusvälineille tuoretta videokuvaa vuodesta 2020 alkaen. Pääsin myös mukaan kansalaistoimintaan ja poliittiseen aktivismiin: kuulun ihmisoikeuksia ajavan kansalaisliikkeen ”Valko-Venäjän urheilijoiden vapaa yhdistys SOS.BY” perustajiin. Minua ei mielestäni voida syyttää puolueellisuudesta ja sekaantumisesta, koska valitsin maani kansan puolen. Diktatuurilla ei ole mitään tekemistä puolueettomuuden kanssa, aivan kuten propagandalla ei ole mitään tekemistä journalismin kanssa.

Valko-Venäjä sijoittui vuoden 2021 lehdistönvapausindeksissä 158. sijalle 180:stä. Sen sijoitus laski viisi sijaa vuodesta 2020. ”Valko-Venäjä on Euroopan vaarallisin maa media-alan työntekijöille”, varoittaa kansainvälinen ihmisoikeusjärjestö Toimittajat ilman rajoja.

Valkovenäläisten valinnat protestivuonna 2020 ovat huomion arvioisia: internet ja sosiaalinen media olivat tärkeimmät uutislähteet 60 prosentille vastaajista, televisio vain 11 prosentille vastaajista, painettu media seitsemälle prosentille ja radio viidelle prosentille. Tämän tajuttuaan diktatuurihallinto aloitti ankarat ja tinkimättömät toimet. Tärkein keksintö on ollut niin sanottujen ääriliikkeiden torjunnan käyttäminen sensuurin ja vainon perustana. Viranomaiset estävät pääsyn ulkomailta toimintaansa jatkavien tiedotusvälineiden sisältöihin, ja niiden kanssa tehtävää yhteistyötä pidetään ääriliikehdintänä.

Vuoden 2023 lopussa Valko-Venäjällä oli vankilassa 32 toimittajaa. Säilöönottokeskuksissa toimittajia on painostettu ja kohdeltu epäinhimillisesti. Ihmisoikeusaktivistien mukaan Radio Libertyn bloggaaja ja toimittaja Ihar Losik ryhtyi pitkään nälkälakkoon vankisiirtolassa ja viilteli sitten käsiään ja kaulaansa. Hänet tuomittiin 15 vuoden vankeuteen. Rikossyytteet kaikenlaisesta yhteistyöstä riippumattomien tiedotusvälineiden kanssa ovat lisääntyneet. Kansalaisyhteiskunnan edustajien lisäksi nykyään on alettu vainota tavallisiakin kansalaisia, jotka kommentoivat yhteiskunnallisia ja poliittisia tapahtumia toimittajille.

Valko-Venäjän hallitus julisti henkilökohtaisen Instagram-tilini ”ääriainekseksi” 31. lokakuuta 2024. Tämä tarkoittaa sitä, että minun lisäkseni kaikki seuraajani Valko-Venäjällä asetetaan syytteeseen tilini tilaamisesta. Diktatuuri on julistanut Valko-Venäjällä yli 5 000 verkkotiliä ”ääriainekseksi”. Mikään muu Euroopan maa ei varmaankaan voi ylpeillä näin vaikuttavilla tilastoilla! Kiinnitetäänkö meidän, valkovenäläisten, mielestä Valko-Venäjän journalismin ongelmaan tarpeeksi huomiota? Sanon suoraan, että ei, tätä ongelmaa ei huomioida tarpeeksi. Sen lisäksi, että Valko-Venäjältä hävitetään itse journalismin idea, journalismin ammattilaisia myös tuhotaan fyysisesti.

Diktatuuri pyrkii vainoamaan toimittajia ja aktivisteja myös Valko-Venäjän ulkopuolella. Minä olen elävä esimerkki tällaisesta vainosta. Hallinto on oppinut käyttämään demokraattisia instituutioita hyväkseen hirvittävien tavoitteidensa saavuttamisessa. Toimittajia, aktivisteja, bloggaajia ja poliittisesti aktiivisia kansalaisia on asetettu syytteeseen verorikoksista, pääasiassa aiemmin maksamatta jääneiden verojen vuoksi. Tämä on osoittautunut täydelliseksi savuverhoksi vainon taustalla olevien poliittisten motiivien piilottamiseksi. Ihmisoikeusaktivisti ja Nobelin palkinnon saaja Ales Bjaljatski on vangittuna taloussyytteiden vuoksi. Riippumattoman tiedotusvälineen ”TUT.BY” (jonka hallitus vuonna 2020 tuhosi) päätoimittaja ja hänen kollegansa ovat telkien takana saman taloutta koskevan pykälän vuoksi. Interpol hyväksyi saman talousrikospykälän minun etsintääni varten. Interpolilta meni lähes kahdeksan kuukautta siihen, että se teki sisäisen tutkimuksen, jossa saatiin selville, että minun etsinnässäni rikottiin sen perussäännön 2 ja 3 artiklaa. Minut kuitenkin pidätettiin ja minua pidettiin vangittuna Belgradin keskusvankilassa seitsemän kuukautta ja kuusi päivää. Vietin viisi kuukautta kotiarestissa ankarin rajoituksin. Serbian korkein oikeus päätti kahdesti luovuttaa minut itsevaltaiselle Valko-Venäjälle. Kahdesti asianajajani ja minä onnistuimme saamaan muutoksen tähän päätökseen. Minulta vietiin yhteensä yksi vuosi elämästäni sekä fyysinen ja psyykkinen terveyteni. Kaikki vain siksi, että valitsin väärän ammatin väärässä maassa. Vain siksi, että minulla oli mielipide ja ilmaisin sen aktiivisen kansalaistoiminnan kautta.

Onneksi onnistuin voittamaan – muuten ette lukisi näitä sanoja. Toimittajien, poliitikkojen, kansalaisyhteiskunnan ja järjestöjen uskomattoman solidaarisuuden ansiosta pääsin lähtemään Serbiasta ja turvaan Berliiniin. Tarinani ei kuitenkaan ole ohi. Minulla on edessäni vielä pitkä toipumisprosessi ja taistelu. Tiedän, että olen valinnut oikean ammatin, vaikka jotkut pitävätkin sitä ääriliikehdintänä. Tiedän, että riippumaton journalismi on olennainen osa demokraattista yhteiskuntaa. Sellaisen, jonka valkovenäläiset haluavat rakentaa. Ja odotamme, ettemme jää yksin tässä tärkeässä työssä.

Peter Schmidt, Diandra Ní Bhuachalla ja Arnaud Schwartz

ETSK edusti EU:n kansalaisyhteiskuntaa COP29-kokouksessa Azerbaidžanin pääkaupungissa Bakussa. Komitea ajoi kokouksessa kiireellisiä ja konkreettisia ilmastotoimia sekä sosiaalisen ja ekologisen oikeudenmukaisuuden asettamista etusijalle ilmastoneuvotteluissa. 

COP-konferenssia käsittelevän väliaikaisen ryhmän puheenjohtaja Peter Schmidt kertoo, mitkä olivat ETSK:n keskeiset viestit COP29-kokouksen pääteemasta eli ilmastorahoituksesta.

Peter Schmidt: Äärimmäisten sääilmiöiden voimakas lisääntyminen maailmalla on vahva muistutus nykyistä kunnianhimoisempien ilmastotavoitteiden tarpeesta. Kuluvasta vuodesta on tulossa mittaushistorian kuumin, ja ihmisen aiheuttamat ilmastokatastrofit, kuten tulvat, maastopalot ja kuivuus, ovat yhä yleisempiä ja entistä rajumpia, mikä pahentaa sosiaalista eriarvoisuutta. Ilmastokysymysten sivuuttamisesta aiheutuvat kustannukset ovat paljon ilmastotoimien kustannuksia suuremmat.

Panokset COP29-kokouksessa olivat kovat. Maailmanlaajuisista ilmastorahoitusratkaisuista sopiminen on olennaisen tärkeää, jotta kehitysmaat pääsevät hyödyntämään maailmanlaajuisiin ilmastotoimiin tarkoitettuja varoja. Osallistuminen COP29-kokoukseen Bakussa antoi ETSK:lle tilaisuuden tuoda esiin suosituksia, jotka perustuvat komitean ilmastorahoitusaiheiseen lausuntoon, jossa painotetaan kansainvälisen rahoitusjärjestelmän uudistamista tehokkaan ja helposti saatavilla olevan ilmastorahoituksen mobilisoimiseksi ja sen hyödyntämisen sujuvoittamiseksi.

Komitea korosti, että ilmastorahoituksen puutteiden korjaamiseksi tarvitaan uusi yhteinen määrällinen tavoite. Tavoitteen asettamisen yhteydessä olisi huolehdittava siitä, että ilmastorahoituksesta tulee entistä tarkoituksenmukaisempaa, biologisen monimuotoisuuden kannalta suotuisampaa ja tehokkaampaa ja että se kohdennetaan tarkemmin kaikkein haavoittuvimmille maille ja yhteisöille. Ilmastorahoitusvirtoja olisi ohjattava oikeudenmukaisen siirtymän periaatteiden pohjalta Pariisin sopimuksen mukaisesti niin, että lähtökohtana ovat kestävän kehityksen tavoitteet. Sekä julkisten että yksityisten toimijoiden pitkän aikavälin sitoumuksilla on keskeinen merkitys, ja julkisella rahoituksella on ratkaiseva rooli ilmastoaloitteisiin tehtävien yksityisten investointien mobilisoimisessa ja tällaisiin investointeihin liittyvien riskien vähentämisessä.

Paikallisten aloitteiden ja ruohonjuuritason liikkeiden olisi voitava saada ilmastorahoitusta. Lisäksi ETSK vaatii kokonaisvaltaista toimintamallia velkaantumisen sekä sopeutumisinvestointien riittämättömyyden kierteen katkaisemiseksi ja peräänkuuluttaa ilmastorahoituksen tasapuolista jakamista, jotta eroja saataisiin tasoitettua. Kansalaisyhteiskunnan osallistuminen on ratkaisevan tärkeää sellaisen osallistavan ja demokraattisen lähestymistavan kehittämiseksi, jonka avulla voidaan varmistaa, että ilmastoinvestoinnit ovat tehokkaita ja kestävyysperiaatteiden mukaisia.

ETSK:n COP-valtuuskunnan nuorisoedustaja (2023–2025) Diandra Ní Bhuachalla taas kertoo COP29-kokousta koskevista odotuksistaan. Mitkä ovat nuorten näkökulmasta kiireellisimmät ilmastokysymykset, jotka on ratkaistava ensimmäiseksi?

Diandra Ní Bhuachalla: COP28-kokouksen tulokset olivat pettymys, joten pyrin hillitsemään COP29-kokousta koskevia odotuksiani niin hyvin kuin pystyin. Toivon ylläpitäminen oli erityisen vaikeaa tajuttuani, että vuosittaisen konferenssin tulokset jäisivät jälleen kerran laihoiksi puheenjohtajavaltion valinnan takia – valinta kohdistui taas sellaiseen valtioon, joka on erittäin riippuvainen fossiilisista polttoaineista saatavista voitoista.

Kun olin kuullut ”ETSK:n nuorisoedustaja COP-valtuuskunnassa” -ohjelman puitteissa järjestetyissä jäsennellyissä nuorisotyöryhmän kokouksissa eri nuorisojärjestöjä eri puolilta Eurooppaa, päätin lopulta, että on parasta keskittyä ilmasto-oikeudenmukaisuuteen ja oikeudenmukaiseen siirtymään, ilmastorahoitukseen ja uuteen yhteiseen määrälliseen ilmastorahoitustavoitteeseen sekä nuorten merkityksellisen osallistumisen lisäämiseen kansainvälisissä päätöksentekoprosesseissa.

Nyt, kun tiedän, kuinka monet neuvottelut (mm. sukupuolikysymyksistä, ilmastorahoituksesta ja oikeudenmukaisesta siirtymästä) eivät ensimmäisellä viikolla edenneet yhteisymmärryksen ja yhteistyöhalukkuuden täydellisen puutteen vuoksi, ymmärrän, että odotukseni olivat jälleen liian korkealla. Tästä syystä olen keskittynyt vaikuttamistyössäni oheistapahtumiin ja kahdenvälisiin kokouksiin. Kaksi tärkeintä toivettani ovat, että olemassa olevat, erityisesti ihmisoikeuksia koskevat, kirjaukset säilyvät ennallaan ja että saavutamme edistystä asioiden saamisessa täyteen valmiuteen ennen COP30-kokousta, johon kaikki näyttävät panevan kaiken toivonsa.

Ilmastonmuutoksen ja sen vaikutusten risteävyyden vuoksi minusta on aivan mahdotonta asettaa asioita tärkeys- tai kiireellisyysjärjestykseen. Nuoret ovat huolissaan tulevaisuudestaan. He ovat huolissaan työsuhdeturvastaan ja siitä, joutuvatko he kouluttautumaan uudelleen. He ovat huolissaan kodeistaan ja perheistään sekä siitä, ovatko he turvassa myrskyiltä, tulvilta ja eroosion vaikutuksilta. He ovat huolissaan tulevien lastensa tai koko seuraavan sukupolven elämänlaadusta ja terveydestä. Nuoria huolettaa myös se, että kun meistä tulee päättäjiä, sukupolvellemme lankeaa vastuu vielä paljon vaikeammista ilmastoneuvotteluista, sillä asian hyväksi ei nykyään tehdä läheskään riittävästi ja tämän seuraukset tulevat tuntumaan vielä vuosikymmenten ajan.

Tarvitsemme ilmasto-oikeudenmukaisuutta nyt. Tarvitsemme realistista ilmastorahoitusta nyt. Tarvitsemme reilun, oikeudenmukaisen ja tasapuolisen työelämän ja energia-alan siirtymän nyt. Tarvitsemme kunnianhimoa nyt. Tarvitsemme täytäntöönpanoa nyt.

Tarvitsemme teitä kaikkia nyt.

Lokakuussa Kolumbiassa Calissa järjestetty biodiversiteettiaiheinen COP16-kokous päättyi kaaokseen, eikä luontorahoituksesta saatu aikaan sopimusta. Kysyimme ETSK:ta COP16-kokouksessa edustaneelta Arnaud Schwartzilta, voimmeko pysyä toiveikkaina tästä takaiskusta huolimatta. Mihin toimiin olisi ryhdyttävä, jotta biologisen monimuotoisuuden suojelussa päästäisiin eteenpäin?

Arnaud Schwartz: Biologista monimuotoisuutta koskevien tavoitteiden saavuttamiseksi tarvittaisiin YK:n mukaan 200 miljardia dollaria vuodessa (kaikentyyppinen rahoitus – julkinen, yksityinen, kansallinen ja kansainvälinen – mukaan luettuna). Mistä on siis kyse? Kyse ei ole sen vähäisemmästä asiasta kuin siitä, että yhä nopeammin häviävän elävien organismien maailman romahtaminen saadaan estettyä. Kyse on luonnon ennallistamisesta, sen selviytymisen mahdollistamisesta elinkelpoisessa maailmassa sen sijaan, että sen annettaisiin tuhoutua ahneuden ja typeryyden takia.

Miltä tulevaisuus näyttää COP16-kokouksen epäonnistumisen jälkeen?

Jokaisen pitäisi kysyä tätä itseltään ja keskustella asiasta muiden kanssa, varsinkin kun tiedetään, että esimerkiksi pelkästään Ranskassa käytetään vuosittain yli neljännes edellä mainitusta summasta sotaan valmistautumiseen tai sotaan. Calissa pidetty kokous oli maailmanlaajuisesti todellakin menetetty tilaisuus, sillä poliittista tahtoa ja taloudellista solidaarisuutta ei ollut.

Peli ei kuitenkaan ole täysin menetetty.

Tunnelin päässä näkyy valon kajastusta: Nyt pidetyssä COP-kokouksessa tunnustettiin noin 30 vuotta kestäneen vitkastelun jälkeen alkuperäiskansojen ja paikallisyhteisöjen sekä afrikkalaista alkuperää olevan väestön asema biologisen monimuotoisuuden vaalijoina. Lisäksi perustettiin uusi YK:n rahasto, nk. Calin rahasto. Rahastoa on pitkällä aikavälillä tarkoitus käyttää yksityisten yritysten vapaaehtoisten maksujen keräämiseen, ja niistä puolet menee edellä mainituille väestöryhmille. Huh!

Te olette... Te olette... no...

Te olette osa meitä, ja me olemme osa teitä. Jotta voisimme jatkaa yhteisellä tiellä, olisi kenties järkevää aloittaa siitä, että ohjaamme talouden takaisin oikeille raiteille yhteisen edun hyväksi. Voisimme lakata vetämästä mattoa jalkojemme alta ja tarkistaa kansainvälisiä rahoitus- ja kauppasääntöjä. Mitä siis vielä odotamme?

COP29-kokouksessa ETSK:ta edustaneiden Peter Schmidtin ja Diandra Ní Bhuachallan ensisijaisena painopisteenä oli ilmastorahoitus, ja heidän ohjenuoranaan toimi ETSK:n hiljattain antama lausunto Ilmastorahoitus: uusi etenemissuunnitelma kunnianhimoisten ilmastotavoitteiden ja kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamiseksi. Yksi ETSK:n johtamista keskeisistä tapahtumista Bakussa oli 18. marraskuuta järjestetty tapahtuma aiheesta ”Globaali näkökulma oikeudenmukaisen siirtymän edistämiseen maatalouselintarvikealalla”. Tapahtumassa tarkasteltiin sellaisten kestävien ja vähähiilisten elintarvikejärjestelmien rakentamista, jotka olisivat oikeudenmukaisia viljelijöille, elintarvikeketjun työntekijöille ja tuleville sukupolville. Tavoitteena oli parantaa poliittisten päättäjien ja kansalaisyhteiskunnan välistä yhteistyötä, vahvistaa globaalin etelän ääntä ja edistää kaikkien kannalta osallistavia ilmastoratkaisuja.

Arnaud Schwartz osallistui EU:n valtuuskunnan jäsenenä COP16-kokouksen istuntoihin ja kehotti lisäämään biologiseen monimuotoisuuteen ja ilmastonmuutokseen liittyvien YK:n prosessien (biodiversiteettisopimus ja ilmastopuitesopimus) välistä synergiaa, poistamaan ympäristölle haitalliset tuet asteittain ja näin vapauttamaan enemmän varoja muuhun käyttöön sekä vahvistamaan järjestäytyneen kansalaisyhteiskunnan aktiivista roolia Kunmingin-Montrealin maailmanlaajuinen biodiversiteettikehyksen täytäntöönpanossa. Lisätietoa ETSK:n osallistumisesta COP16-kokoukseen saa täällä.

Arnaud Schwartz on ETSK:n lausunnon Kokonaisvaltainen biodiversiteettistrategia COP16-kokouksessa: kaikki toimialat yhdessä kohti yhteistä päämäärää esittelijä.

ETSK järjesti 12. marraskuuta vähähiilistä vetyä käsittelevän konferenssin Pärnussa. Tapahtumassa oli tarkoitus keskustella strategisista toimista vedyn ja sen johdannaisten kestävän infrastruktuurin kehittämiseksi ja määritellä ne keskittyen rahoitukseen ja käyttöön.

Konferenssin otsikkona oli Offshore Power for E-Fuels: Boosting the New Hydrogen Economy, ja siihen osallistuivat Alankomaiden Viron suurlähetystö, Pärnumaan kehityskeskus, Metrosertin soveltavan tutkimuksen keskus, Invest Estonia ja e-metanolilaitoshankkeen kehittäjä Power2X.

Vihreä ja vähähiilinen vety ovat ratkaisevan tärkeitä tekijöitä energiasiirtymässä, ja EU:n vetypankin kaltaiset viimeaikaiset aloitteet ovat osoittaneet, että kestävän vedyn markkinat kehittyvät vauhdilla. EU:n ja kansallisten poliittisten päättäjien onkin tarjottava tarvittavat keinot näiden tavoitteiden toteuttamiseksi käytännössä ja helpotettava jäsenvaltioiden välistä yhteistyötä tehokkaiden strategioiden hyväksymiseksi.

ETSK:n ”liikenne, energia, perusrakenteet, tietoyhteiskunta” -jaoston puheenjohtaja Baiba Miltoviča kommentoi tätä kiireellistä tarvetta: ”Uusiutuvan vedyn nopea käyttöönotto on olennaista paitsi energiajärjestelmämme muutoksen myös Euroopan unionin sosiaalisen ja taloudellisen hyvinvoinnin kannalta. On kuitenkin tärkeää, että kohdistamme voimavaramme viisaasti. Vaikutusten maksimoimiseksi meidän on asetettava etusijalle alat, joilla päästöjen vähentäminen on vaikeaa, ja luotava tehokkaat ekologiset ja sosiaaliset normit, joilla varmistetaan oikeudenmukaiset ja turvalliset työolot.” (mp)

ETSK kannattaa pyrkimyksiä kehittää teollista ekosysteemiä ihmiskeskeisempään ja paremmin tulevaisuuden vaatimukset huomioon ottavaan suuntaan ja kehottaa samalla käymään syvällistä keskustelua teollisuus 5.0:sta.

Teollisuus 5.0:n tavoitteena on asettaa sosiaaliset ja ympäristökysymykset tärkeälle sijalle liiketoimintaprosesseissa ja edetä digitalisaatioon ja automaatioon keskittyvää teollisuus 4.0:n pidemmälle. ETSK antoi äskettäin lausunnon aiheesta Teollisuus 5.0 – miten se toteutetaan. Siinä kannatetaan ihmiskeskeistä teollista mallia, jossa arvostetaan ihmisten osaamista ja luovuutta.

Teollisuus 4.0:ssa sivuutettiin automaation inhimilliset vaikutukset lähes kokonaan, ja siinä kiinnitettiin vain vähän huomiota ympäristöprioriteetteihin, kuten jätteiden vähentämiseen, kiertotalouteen ja vihreään energiaan. ETSK tähdentää, että teollisuus 5.0:ssa nämä puutteet olisi korjattava, ja etusijalle olisi asetettava demokraattiset arvot, sosiaalinen oikeudenmukaisuus ja kestävä kilpailukyky. Teollisuus 5.0:aa käsittelevän lausunnon esittelijän Giuseppe Guerinin mukaan digitalisaation olisi edistettävä uutta puhtaan teollisuuden ohjelmaa, jossa inhimillisillä tekijöillä ja luovuudella on keskeinen asema.

Teollisuus 5.0 tuo ihmiset takaisin tuotannon keskiöön, kun heidän tietojaan ja osaamistaan pidetään olennaisen tärkeinä kilpailuedun kannalta. Siinä haetaan tasapainoa automaation ja ihmisten luovuuden välille turvautumalla toistuvissa tehtävissä yhteistyörobotteihin, jolloin työntekijöille tarjoutuu mahdollisuus keskittyä muotoiluun, suunnitteluun ja asiakaspalveluun. Tässä siirtymässä korostuvat myös työntekijöiden terveys ja turvallisuus sekä tuki automaation vuoksi väistymään joutuville.

ETSK kehottaa EU:n toimielimiä tukemaan tulevaisuuden vaatimukset huomioon ottavaa ja ihmiskeskeistä teollisuuden ekosysteemiä, joka perustuu sosiaaliseen oikeudenmukaisuuteen ja osallistavaan kilpailukykyyn. ETSK kannattaa teollisuus 5.0:aa, mutta korostaa, että sen taloudelliset, sosiaaliset ja teknologiset vaikutukset on määriteltävä tarkemmin. EU:n nykyiset toimintapolitiikat, kuten vihreän kehityksen ohjelma, tekoälysäädös ja osaamisohjelma, luovat perustan tälle visiolle, mutta niitä olisi päivitettävä vastaamaan teollisuus 5.0:n periaatteita.

Teollisuus 5.0:n onnistuminen edellyttää työmarkkinaosapuolten ja työntekijöiden osallistumista kaikilla tasoilla. Tämä osallistava toimintamalli edistää yhteistyöhön perustuvaa työympäristöä, jossa yhdistyvät ihmisten ja koneiden vahvuudet, jolloin työpaikoista voi tulla innovatiivisempia, osallistavampia ja kestävämpiä. (gb)

Loka- ja marraskuussa järjestettiin kaksi maailmanlaajuista ympäristöhuippukokousta: YK:n biodiversiteettisopimuksen sopimuspuolten COP16-kokous ja YK:n COP29-ilmastokokous. Molemmissa kokouksissa keskeisenä kysymyksenä oli rahoitus, jota luonnonsuojeluun ja ilmastonmuutoksen hillitsemiseen tarvitaan kipeästi, ja molemmat kokoukset epäonnistuivat. Pyysimme ETSK:ta tämän vuoden COP-kokouksissa edustaneita Peter Schmidtiä, Diandra Ní Bhuachallaa ja Arnaud Schwartzia kertomaan ajatuksiaan siitä, mitä on pelissä, jos maailma ei toimi ilmaston hyväksi.

ETSK:n ”liikenne, energia, perusrakenteet, tietoyhteiskunta” -jaoston (TEN) puheenjohtaja ja alueiden komitean (AK) antaman asumista käsittelevän lausunnon esittelijä Andres Jaadla kehottivat EU:n toimielimiä ryhtymään kiireellisesti toimiin Euroopan unionin tämänhetkisen asuntokriisin ratkaisemiseksi. He suhtautuivat myönteisesti myös energia- ja asumisasioista vastaavan komissaarin nimittämiseen ja siihen, että hänen tehtävänään on laatia kaikkien aikojen ensimmäinen kohtuuhintaista asumista koskeva eurooppalainen suunnitelma.

Asuntopolitiikkaa koskeva julkilausuma

• Kehotamme Euroopan komissiota järjestämään sosiaalista asuntotarjontaa ja kohtuuhintaista asumista käsittelevän jokavuotisen EU-huippukokouksen yhteistyössä Euroopan parlamentin, ETSK:n ja AK:n kanssa. Vuosittaiseen EU-huippukokoukseen kutsuttaisiin monitasoisen lähestymistavan mukaisesti ja toissijaisuusperiaatetta noudattaen kaikki sidosryhmät, jotka osallistuvat sosiaalista asuntotarjontaa ja kohtuuhintaista asumista koskevien jäsenvaltioiden toimien täytäntöönpanoon, vaihtamaan kokemuksia.
• Kannatamme asuntoasioista vastaavan komission jäsenehdokkaan suunnitelmaa perustaa kohtuuhintaista asumista ja sosiaalista asuntotarjontaa koskeva yleiseurooppalainen investointijärjestely, jolla tuettaisiin kansallisten, alueellisten ja paikallisten kumppanuusrakenteiden toimia asuntomarkkinoilta syrjäytymisen lopettamiseksi yhteistyössä ETSK:n ja AK:n kanssa.
• Korostamme, että on syytä etsiä innovatiivisia tapoja lisätä julkisia investointeja ja hyödyntää olemassa olevia EU:n varoja, jotta asuntokriisiin voidaan löytää pitkäkestoinen ratkaisu.
• Kehotamme EU:n toimielimiä tukemaan asuinrakennusten peruskorjauksia monipuolisella, pitkäaikaisella ja innovatiivisella rahoitustuella ja johdonmukaisilla oikeudellisilla puitteilla, jotka on kohdistettu haavoittuvassa asemassa oleville väestöryhmille sekä tärkeille ruohonjuuritason toimijoille, erityisesti energiayhteisöille ja paikallisviranomaisille.
• Vaadimme tiiviimpää yhteistyötä hallinnon eri tasojen toimijoiden eli jäsenvaltioiden, EU:n toimielinten, kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden, aluehallintojen ja paikallisviranomaisten välillä.

Sitoudumme auttamaan Liègen julistuksessa esitettyjen toimenpiteiden täytäntöönpanossa osallistumalla kaikkien EU:n toimielinten yhteisiin ponnisteluihin asuntokriisin ratkaisemiseksi ja Euroopan yhteenkuuluvuuden parantamiseksi jakamalla kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden ja paikallis- ja alueviranomaisten näkemyksiä eri puolilta EU:ta.

YLLÄTYSVIERAS

Yllätysvieraamme on Andrei Hnjot, valkovenäläinen elokuvantekijä ja journalisti, joka on juuri vapautettu kotiarestista Serbiassa. Hän vietti siellä vuoden vangittuna luovutusta varten, koska hänen kotimaansa syytti häntä talousrikoksista. Oman tarinansa kautta hän kuvaa riippumattomien journalistien kohtaloa tämän päivän Valko-Venäjällä, jossa jopa pieninkin vallassa olevien arvostelu voi johtaa siihen, että heidät leimataan ”kansan vihollisiksi” ja vangitaan näennäisiin taloudellisiin syytteisiin vedoten.