Kaikki alkoi rajalta. Pian Ukrainan sodan alkamisen jälkeen menin rajanylityspaikalle viemään humanitaarista apua, en vielä työskentelemään. Rajan yli virtasi tuolloin ihmisiä, pääasiassa naisia ja lapsia, joiden kaikki suunnitelmat olivat menneet yhdessä yössä uusiksi.
Tapasin naisia, joiden koko omaisuus oli pakattu yhteen reppuun ja jotka olivat kävelleet kymmeniä kilometrejä rajalle työntäen lapsiaan lastenrattaissa. Heidän aviomiehensä ja poikansa jäivät maahan. Naiset eivät tienneet, missä he nukkuisivat seuraavan yön ja kuka ottaisi heidät vastaan.
Matkustin Ukrainaan jonkin ajan päästä, tällä kertaa toimittajana, kertomaan siitä, miten sota muuttaa ihmisten elämää.
Kuulin Mariupolissa asuvan Innan tarinan. Hän oli piileskellyt kolme viikkoa kellarissaan ja nähnyt naapureidensa ruumiiden lojuvan kadulla muttei voinut haudata heitä, koska pommitus vain jatkui.
Petro, hänkin Mariupolista, kertoi etsineensä juomavettä lämpöpattereiden rautaputkista.
82-vuotias Halina, joka jätettiin yksin sodan armoille, kertoi oman tarinansa: ”Näin vanhan naisen, joka itki. Menin hänen luokseen ja sanoin: ’Älä itke, minä tulen kanssasi minne ikinä oletkaan menossa. En jätä sinua.’”
Muistan ukrainalaiset lapset, jotka kertoivat, mitä sota merkitsee heille. Viisivuotias Alisa tiesi, että sodassa kuolee ihmisiä. 12-vuotias Ženia totesi vakuuttuneena, ettei Putin ole presidentti vaan diktaattori.
Kuulin tyttövauvasta, jonka sijaissynnyttäjä hylkäsi heti synnytyksen jälkeen ja jota biologiset vanhemmat eivät koskaan ilmaantuneet hakemaan.
Reportaasini sankareiden lista on pitkä. Jokaisen nimen takan on sodan leimaama tarina. Niitä ei ole helppo kuunnella, mutta toimittajan on tällaisina aikoina pidettävä hermonsa kurissa.
Tunteita ei voi päästää valloilleen, sillä tehtävämme ei ole itkeä sankariemme kanssa, vaan kuunnella heidän tarinoitaan. Itkun aika on myöhemmin, töiden jälkeen kotona.
Ukrainalaiset kertovat mielellään. He haluavat puhua venäläisten julmuuksista ja osoittaa vääräksi Venäjän disinformaation, jonka mukaan ukrainalaiset valehtelevat iskuista ja ovat itse murhaajia.
Toimittajien tehtävä on kertoa koko maailmalle, mitä Ukrainassa todella tapahtuu.
Piilota