ETSK-info: Teitte muutama vuosi sitten ensimmäisen Ukrainaa käsittelevän, Oscar-ehdokkaaksikin nimetyn elokuvanne ”Winter on Fire: Ukraine’s Fight for Freedom”. Nyt olette palannut aiheeseen uudella elokuvalla ”Freedom on Fire: Ukraine’s Fight for Freedom”. Onko se tarinan jatko-osa?
Evgeny Afineevsky: ”Winter on Fire” oli kampanja rauhan puolesta. Helmikuussa 2022 tunsin elokuvantekijänä, että tarinaan on palattava ja että on tärkeää tuoda esille, miten siitä on päädytty nyt käytävään sotaan. En siis sanoisi, että ”Freedom on fire” on jatko-osa. Se valottaa yhteyksiä eri tapahtumien välillä Maidanin vallankumouksesta aina nykyhetkeen. Tämä sotahan on jatkunut jo kahdeksan vuotta. Kyse on taistelusta ihmisarvon, vapauden ja ihmisoikeuksien puolesta.
Mikä sai teidät tekemään ensimmäisen Ukraina-aiheisen elokuvanne?
Sanoisin, että Maidan ja ukrainalaisten rohkeuden tajuaminen. He puolustivat oikeuksiaan ja sitä, mihin he uskovat. He puolustivat Ukrainan tulevaisuutta itsenäisenä ja yhtenäisenä maana, joka kuuluu vapaiden eurooppalaisten kansojen perheeseen. Sitä olin todistamassa, ja se sai minut tarttumaan aiheeseen uudestaan viime vuonna ja jatkamaan tarinaa.
Koitteko ukrainalaisten parissa jotakin erityisen mieleenpainuvaa, josta haluaisitte kertoa lukijoille?
Unohtumattomia hetkiä on ollut paljon. Kun kuulen ihmisten sanovan, että historiaa ei voi muuttaa, kerron kuitenkin siitä, kun näin Maidanilla kylmänä vallankumoustalvena 2013–2014 julisteen, jossa oli suuri vesipisara ja teksti: ”Jokainen meistä on vesipisara, yhdessä olemme valtameri”. Näin, miten ukrainalaiset yhdistivät voimansa ja osoittivat maansa hallitukselle, että heillä on mahdollisuudet, valta ja tahto muuttaa kansakunnan historiaa – ja miten he tekivät sen. Eri yhteiskuntaryhmiin kuuluvat – rikkaat ja köyhät, nuoret ja vanhat – saavuttivat tavoitteensa 93 päivässä toimimalla yhdessä toisiaan kunnioittaen. Olen sitä mieltä, että juuri voimien yhdistäminen on nykypäivänä tärkeää.
Mitä odotatte EU:lta, Euroopan mailta ja kansalaisyhteiskunnalta ukrainalaisten auttamiseksi tässä sodassa?
EU merkitsee yhtenäisyyttä, yhdentymistä. Mielestäni nyt on aika estää kolmatta maailmansotaa puhkeamasta. Mitä nopeammin myönnämme tämän, sitä nopeammin maailma saadaan toimimaan yhdessä. Ukrainalaiset eivät pyydä muunmaalaisia taistelemaan rinnallaan vaan auttamaan heitä voittamaan tämän sodan. On upeaa, miten me kaikki ympäri maailmaa tuemme Ukrainaa, jotta sota loppuisi.
Olette omistanut elokuvanne toimittajille, jotka ”vaarantavat näinä päivinä henkensä”. Miten tärkeitä toimittajat ja aktivistit ovat sota-aikana?
Totesin tämän ensimmäisessä elokuvassani ja sanon niin yhä edelleen, koska olen tehnyt töitä toimittajien kanssa paikan päällä eivätkä kaikki heistä ole enää hengissä. Tilastoista näkyy, miten sodan raaimpina alkukuukausina kuoli toimittajia ja ukrainalaisia elokuvantekijöitä. Tätä sotaa ei kuitenkaan käydä ainoastaan rintamalla vaan myös tiedotusvälineissä. Tärkein ase on propaganda: valitaan valhe, nostetaan se puheenaiheeksi, toistetaan sitä loputtomiin, ja siitä tulee totta. Tätä taktiikkaa käytti jo Joseph Goebbels.
Venäjän hyökkäys Ukrainaa vastaan tapahtui kirjaimellisesti Euroopan unionin porteilla, ja sillä on suuri vaikutus Euroopan maihin. Entä Yhdysvallat? Miten ihmiset ovat reagoineet siellä? Ovatko kansalaisjärjestöt ja kansalaisyhteiskunnan organisaatiot ryhtyneet toimiin?
Yhdysvaltojen hallitus antaa apua niin paljon kuin pystyy, mutta Hollywoodissa ei juurikaan puhuta Ukrainasta. Jotkut valtakunnalliset televisiokanavat raportoivat edelleen sodasta, mutta ei valtamedia. Kansalaisjärjestöt ovat alusta alkaen auttaneet ihmisiä paikan päällä, mutta yhteiskunta kaiken kaikkiaan on eri aallonpituudella, mikä on sodan todellisuutta. Huomiomme kiinnittyy moniin muihin asioihin, ja minulle elokuvantekijänä on tuskallista nähdä, että poliittisia elokuvia ei juuri tehdä. Vaikuttaa siltä, että Hollywood yrittää eristäytyä poliittisista tilanteista. Loppujen lopuksi on kuitenkin niin, että jos ydinvoimala saa osuman Ukrainassa, me kaikki joudumme kärsimään.
Ohjasitte vuonna 2017 elokuvan ”Cries from Syria”, joka sekin kertoo sodasta ja konfliktista. Mistä saitte kimmokkeen kyseisen dokumenttielokuvan tekoon? Onnistuitteko saamaan huomiota tälle tragedialle?
”Cries from Syria” oli yritys kuvata tarinankerronnan keinoin Syyrian tapahtumia alusta aina valtavaan pakolaiskriisiin saakka. Monet elokuvaan osallistuneista ovat kuolleet. Sama pätee Ukrainaa käsitteleviin elokuviini. Yritin selittää maailmalle, että kyseessä ei ole paikallinen konflikti vaan sota. Yritin myös luoda yhteyksiä aktivistien ja vapaaehtoisten välille mutta ennen kaikkea saattaa toimittajia yhteyteen etulinjassa olleen toimittajan kanssa, joka oli elokuvan pääosassa. Viimeisimmässä elokuvassani esittelen kaikkein tärkeintä asiaa eli mediasotaa. Vietin paljon aikaa kaupungeissa ja mediaympyröissä tuodakseni esille, mitä propaganda on. Haluan kertoa nykypäivän tärkeitä tarinoita ja antaa niiden päähenkilöille mahdollisuuden saada äänensä selvästi kuuluviin. Haluan myös valistaa maailmaa ja kehottaa ihmisiä toimimaan. Minulle jokaisessa elokuvassa on kyse samanaikaisesti kolmesta asiasta: tärkeiden asioiden edistämisestä, aktivismista ja toiminnasta.
Tuntuuko teistä siltä, että olette saavuttanut elokuvienne avulla tavoitteenne?
Tuntuu! Uskon, että juuri tämä saa minut jatkamaan työtäni. Olen nähnyt, millaisia vaikutuksia elokuvani ovat saaneet aikaan inspiroimalla poliittiseen toimintaan. Olen nähnyt, miten ihmiset ovat muuttuneet nähtyään elokuviani Syyriasta ja Ukrainasta. Keskustelutilaisuuksissa ihmiset kyselevät aina: ”miten voimme auttaa? mitä voimme tehdä?” Tätä kysytään melkein joka kerta. Se on innostavaa ja saa olon tuntumaan hienolta.
Mikä on seuraava projektinne? Onko jotain jo suunnitelmissa?
Ei juuri nyt. Ensin on saatava tämä sota loppumaan. Jos se paisuu huomispäivänä suursodaksi, ei nimittäin enää tarvita elokuvantekijöitä eikä ole Hollywoodia. Voimme voittaa tämän Ukrainassa ja myös mediassa käytävän hybridisodan vain yhdessä, koska propaganda ja valheet eivät tarvitse viisumia ja voivat helposti ylittää EU:n tai Yhdysvaltojen rajat. Ne pääsevät kulkemaan vapaasti, mikä tahtoo aina unohtua niin Hollywoodissa Amerikassa kuin muuallakin maailmassa.
Freedom on Fire -elokuvan traileri
Lisätietoa elokuvasta
Piilota