Eurooppalainen kansalaisaloite ja yleisesti demokratian tila antavat paljon valittamisen aihetta.

Varieties of Democracy -instituutin 7. maaliskuuta esittämän tuoreimman maailmanlaajuisen Democracy Report -kertomuksen mukaan demokratioissa elävien ihmisten määrä on vähentynyt verrattuna lähes 40 vuoden takaiseen tilanteeseen. Vaikka tänä vuonna maailmassa on ennätysmäärä ihmisiä, joilla on mahdollisuus äänestää, monet niistä maista, joissa nyt järjestetään vaalit, ovat muuttumassa yhä itsevaltaisemmiksi.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean maaliskuun alussa järjestämällä ensimmäisellä kansalaisyhteiskuntaviikolla kuultiin myös valituksia eurooppalaisesta kansalaisaloitteesta, joka on maailman ensimmäinen rajatylittävä suora demokraattinen väline. ”Liian monimutkainen”, ”ei varsinaisesti houkutteleva”, ”ei herätä suurta luottamusta”, ”tehoton” ja ”huonosti tunnettu” olivat vain muutamia niistä vähemmän mairittelevista arvioista, joita kansalaisyhteiskunnan sidosryhmät ja median, tiedemaailman ja hallinnon edustajat esittivät eurooppalaisesta kansalaisaloitteesta.

Pidän näitä hyvin kriittisiä arvioita ikävän osuvina, mutta myös liian varovaisina ja maltillisina. Demokratia ansaitsee valta-aseman maailmassa. Sen saavuttamiseksi meidän on tämän maailman kansalaisina ja äänestäjinä tavoiteltava jotain, joka ylittää sen, mitä meillä jo on. 

Eli on tehtävä muutakin kuin vain pelattava puolustuspeliä pelkoa, nykypäivän diktaattoreja ja heidän raukkamaisia klikkejään vastaan. Meidän on otettava paljon isompia askeleita eteenpäin. Eurooppalaisen kansalaisaloitteen kehittäminen olisi tällainen askel,

sillä mitä kaikkea se onkaan: se on oikeus ja väline, jollaista ei ole koskaan aiemmin ollut missään päin maailmaa. Se on monimutkainen ja kattavasti suunniteltu, digitaalinen, suoraan demokraattinen ja valtioiden rajat ylittävä, sillä on tukirakenne ja sitä käytetään paljon. 

Eurooppalainen kansalaisaloite perustettiin vuonna 2012, ja sitä on sittemmin käytetty ja paranneltu, mikä osoittaa, että demokraattista toimintaympäristöä voidaan laajentaa ja vahvistaa jopa kaikkein vaikeimmissa olosuhteissa.

Ensi vuonna hellitystä lapsesta tulee toivottavasti 13-vuotias jääräpäinen teini, joka osaa näyttää Euroopalle ja maailmalle, mihin se pystyy. Ja me tarvitsemme tätä tuoretta ja villiä voimaa, jotta voimme puhaltaa uutta henkeä kansallisvaltioiden ja Euroopan unionin byrokraattisten rakenteiden jähmeä ajattelutapaan. 

Meidän ei todellakaan tarvitse poukkoilla ja keksiä jatkuvasti uudestaan yhteiselon demokraattisia muotoja innovoinnin nimissä, vaan meidän on keskityttävä eurooppalaiseen kansalaisaloitteiseen ja varmistettava, että se saavuttaa täysivaltaisuuden 16-vuotiaana tai ainakin viimeistään 18-vuotiaana tämän vuosikymmenen lopulla.  

Mitä tämä tarkoittaa? Vuoteen 2028 tai 2030 mennessä on tapahduttava kaksi suurta muutosta. Ensinnäkin eurooppalaiselle kansalaisaloitteelle on annettava asialistan määrittelyssä samat valtuudet kuin Euroopan parlamentilla. Toisin sanoen eurooppalaisten olisi voitava ehdottaa lainsäädäntöä ja muita hallintotoimia samaan tapaan kuin Euroopan parlamenttiin valitut jäsenet.

Toiseksi EU:n kansalaisten olisi tämän vuosikymmenen loppuun mennessä voitava lainsäädäntöaloitteiden lisäksi panna alulle Euroopan laajuisia kansanäänestyksiä tärkeistä aiheista. Yleiseurooppalainen kansanäänestys ei ole uusi ajatus, mutta aika on nyt sille kypsä eurooppalaisen kansalaisaloitteen perustamisen ja alkutaipaleen ansiosta.

Jos eurooppalaista kansalaisaloitetta pystytään kehittämään tulevaisuudessa tähän suuntaan, ihmiset voivat aloitetta ja tätä aikaa myöhemmin muistellessaan nähdä siinä välineen, joka on tuottanut yhden upeimmista demokraattisista saavutuksista sitten yleisen ja yhtäläisen äänioikeuden saavuttamisen 1900-luvulla.