Lucie Studničná: Solidaarisuuden hajoaminen surettaa

Kokemukseni kuluneilta viikoilta ovat olleet ainutlaatuisia ja rikastuttavia – kuten kaikkien muidenkin.

Maaliskuun 11. päivänä palasin Brysselistä myöhään illalla hyvin väsyneenä. Oli selvää, että emme matkustaisi mihinkään seuraavina päivinä covid-19-pandemian aiheuttamien tuntemattomien uhkien vuoksi, ja olin iloinen odottamattomasta tilaisuudesta viettää joitakin rauhallisia päiviä toimistollani. Asiat alkoivat kuitenkin edetä toisin.

Yksi tyttäristäni kysyi, voisiko hän asua muutaman viikon miehensä ja kolmen pienen lapsensa kanssa loma-asunnossamme Etelä-Böömissä (keskellä ei mitään, mihin jopa peltotiet päättyvät). Hänen miehensä yritys oli aloittanut eristystoimet ja miehen oli määrä tehdä etätyötä seuraavien kolmen kuukauden ajan. Olin iloinen, että he saattoivat asua turvallisessa ympäristössä, ja menimme heidän luokseen yhdessä mieheni kanssa. Olimme aikoneet jäädä vain viikonlopuksi auttamaan kevättöissä, mutta loppujen lopuksi viivyimmekin siellä seitsemän viikkoa.

Myöhemmin toinen tyttäreni pienen poikansa kanssa liittyi seuraamme joksikin aikaa.

Elämä pienessä talossa, jossa on yksi lämmitetty huone ja kolme kylmää makuuhuonetta, ei ollut aina helppoa viiden aikuisen – joista kolme teki etätyötä – ja neljän lapsen kesken. Noiden pitkien ja intensiivisten, mutta tavallaan hitaiden päivien kuluessa tein seuraavat havainnot, jotka vaikuttavat minusta tärkeiltä:

  • Tärkein osa työasua kotona työskennellessä on lämpimät sukat.
  • Päivä päivältä elämästä tuli varsin digitaalista, ja se toimi.
  • Jos gulassia hauduttaa puuhellalla noin viisi tuntia, siitä tulee fantastista.
  • On hyvin vaikeaa ellei mahdotonta löytää työn ja vapaa-ajan tasapaino ja irtautua työasioista tällaisina haastavina aikoina, ja sen eteen on nähtävä vaivaa.
  • On hauskaa järjestää aperitiiveja etänä.
  • Ammattijärjestöillä on nyt paljon työtä, ja ne ovat nyt tärkeämpiä kuin koskaan ennen.
  • Monet ystävät soittivat ja juttelivat vain varmistaakseen, että olimme kunnossa.
  • Miksi monien eurooppalaisten on kuoltava, jotta voimme myöntää, että yhteiset eurooppalaiset ratkaisut voisivat olla erittäin hyvä tapa edetä?
  • Etäkokoukset voivat olla hyvä varavaihtoehto, mutta ne eivät koskaan voi täysin korvata kasvokkain pidettäviä kokouksia.
  • On hyödyllistä verestää iltasatujen ja lastenlorujen lukutaitoa silloin tällöin.
  • Tällaisina kriittisinä aikoina suurin osa maanmiehistäni on joutunut osoittamaan solidaarisuutta, inhimillisyyttä ja yhteenkuuluvuutta, mikä liikuttaa minua.

Palattuani toimistolle toukokuun puolivälissä on selvääkin selvempää, että kova työ on vasta alkamassa – terveyskriisi on toivottavasti hiipumassa ja talouskriisi on valtaamassa alaa. Päivittäin yhä useammat ihmiset menettävät työpaikkansa ja monet yritykset kaatuvat. Sen lisäksi, että yritämme parhaamme käynnistääksemme talouden ja varmistaaksemme, että työssäkäyvät saavat palkkansa, eikö meidän pitäisi työskennellä kovasti myös yhteisen, oikeudenmukaisemman tulevaisuuden hyväksi Euroopassa, jossa ihmiset voivat elää turvallisesti, terveinä ja solidaarisina ja jonka kansalaisilla on ihmisarvoinen elämä ja kohtuulliset ja oikeudenmukaiset tulot?