Asun maaseudulla ja intohimoni on puutarhanhoito, joten myönnän, etten kärsinyt suuremmin kotoapoistumiskiellosta, ellei lukuun oteta sitä, etten voinut tavata läheisiä, perheenjäseniä ja ystäviä.
Mielestäni kriisistä pitäisi ottaa opiksi kolme asiaa. Ensimmäinen on se, että vaikka EU lopulta onnistui löytämään budjettiratkaisun elpymisen tukemiseksi, on valitettavaa, etteivät jäsenvaltiot pystyneet yhteistyöhön hankittaessa lääkinnällisiä välineitä kriisin pahimmilla hetkillä tai päätettäessä rajoitusten purkamisesta. Jos olisi toimittu paremmassa yhteisymmärryksessä, kansalaiset olisivat nähneet, mitä hyötyä EU:sta on.
Toinen opetus perustuu kokemuksiin omassa maassani: en niinkään muistele sitä, että osa kriisin hoitamisesta vastaavista tahoista teki ilmeisiä virheitä viestinnässä ja suojavarusteiden hankinnassa, vaan mieleeni on painunut ennen kaikkea monien ihmisten omistautunut työ kaikissa kriisin vaiheissa, tietenkin sairaanhoidossa mutta myös muilla aloilla. Yhteiskuntamme pelastus kriisissä olivat nimenomaan julkiset palvelut, joita on välillä niin kovasti parjattu – unohtamatta myöskään lukuisia kansalaisten solidaarisuuden osoituksia.
Kolmas opetus mielestäni on se, että me pystymme mukautumaan ja olemaan kurinalaisia, kun se on välttämätöntä. Tällä kertaa oli tietenkin kyse terveydestämme, jota uhkasi tuntematon virus ilman parannuskeinoa.
Harras toiveeni on, että elpymisen yhteydessä seuraisimme ilmastotutkijoiden ja muiden ilmastosiirtymän hallinnoinnista vastaavien asiantuntijoiden näkemyksiä samalla lailla kuin kuuntelimme asiantuntijoita terveyskriisin hoitamisessa.
Maataloudessa kevättyöt saatiin tehtyä hyvissä olosuhteissa, mutta liikkumisrajoitukset ja ravintoloiden ja hotellien sulkeutuminen aiheuttivat kysynnän laskun ja sen vuoksi hintapaineita tietyille tuotteille, kuten maidolle, sianlihalle, eräille karjatuoteryhmille ja erityisesti Belgiassa myös perunoille, sillä toiminta keskeytyi jalostustehtaissa, jotka ovat normaalioloissa merkittäviä viejiä.
Myös puutarhaviljely kärsi suuresti liikkumisrajoituksista ja kausityövoiman puutteesta marjojenkeruussa. Myönteisiä kokemuksia saatiin sentään niillä maatiloilla, jotka päättivät harjoittaa suoraamyyntiä tilalta.
Kuluttajat todellakin suosivat paikallista tuotantoa niin liha- ja maitotuotteiden kuin hedelmien ja vihannestenkin kohdalla. Jospa tämä suuntaus voisi jatkua!