Työ, uudet työmuodot sekä työehdot ja -olot

 Työntekijät-ryhmä

Työllisyysluvut ovat jatkuvasti otsikoissa. Lähes yhtä tärkeää kuin se, kuinka monet ihmiset ovat töissä, on kuitenkin se, millaisin ehdoin ja millaisissa oloissa he työskentelevät. Tämä on erityisen tähdellistä, kun ajatellaan työmarkkinoiden viimeaikaista kehitystä ja epätyypillisten työsopimusten lisääntymistä. Tilanteen vuoksi on tarvittu Euroopan unionin tuomioistuimen tuomioita esimerkiksi sen toteamiseksi, että Uberin kuljettajat ovat työsuhteisia työntekijöitä eivätkä freelancereita.

Työehtojen ja -olojen käsite kattaa monia eri näkökohtia, kuten palkan, työajan, työterveyden ja -turvallisuuden, edut, erityistehtävät jne. Sen piiriin kuuluvat myös koeajat, jotka eivät eräissä tapauksissa enää palvele tarkoitustaan vaan ovat vain keino saada halpaa ja joustavaa työvoimaa. Tästä huolimatta on kuitenkin tärkeää, että työntekijät tuntevat ja ymmärtävät työehdot ja -olot etukäteen, mikä ei aina ole ihan yksinkertaista, ja että heille ilmoitetaan kaikista muutoksista mahdollisimman pian, jotta he voivat ennakoida tilanteen.

Euroopan komissio onkin nyt tehnyt asetusehdotuksen työntekijöiden tiedonsaantioikeuksia koskevien yhtenäisten puitteiden kehittämiseksi. Ehdotuksessa on kuitenkin edelleen muutamia ongelmallisia kohtia, kuten työntekijän määritelmän laajuus. Työmarkkinoiden nopean kehityksen myötä on syntynyt valtavasti erilaisia uusia työmuotoja, esimerkiksi maksusitoumuksen perusteella tehtävä työ ja alustatyö, eivätkä tällaisissa epätyypillisissä työsuhteissa työskentelevät työntekijät kuulu työntekijän perinteisen määritelmän piiriin.

Tämä ei tietenkään koske vain uusia työmuotoja. Epätyypillisiä työsuhteita, esimerkiksi nollatuntisopimuksia, lähetettyjä työntekijöitä ja kotitaloustyöntekijöitä, on ollut jo pitkän aikaa, ja useimpien tällaisten työntekijöiden on erittäin hankala ennakoida työolojaan, jolloin työ- ja yksityiselämän tasapainottaminen on käytännössä hyvin vaikeaa. Ennakoitavuus antaa myös mahdollisuuden sovittaa työ ja opiskelu yhteen tai tehdä osa-aikaista sivutyötä.

Kaikissa näissä tapauksissa työehtosopimusneuvottelut ovat ratkaiseva keino asianmukaisten työolojen takaamiseksi, ja on ilahduttavaa, että asia tuodaan ehdotuksessa esiin. Etenkin kun tällaiset ”joustavat” työolot yleistyvät uusien työmuotojen levitessä laajemmalle, tarvitaan selkeitä ja kattavia työntekijän ja työnantajan määritelmiä, jotta voidaan varmistaa, ettei työntekijöitä koskevia tiukkoja säännöksiä kierretä uusien työmuotojen avulla ja etteivät uudet realiteetit (esimerkiksi elinikäinen oppiminen ja siihen liittyvä työnantajan kustantama koulutus) aiheuta työntekijöille lisärasitteita.