Gonçalo Lobo Xavier: En enää koskaan jätä käyttämättä tilaisuutta halata läheisiäni

Tätä ei osattu edes kuvitella. Äkkiä kaikki on muuttunut, eikä mikään näytä olevan entisellään. Elämme poikkeuksellisia aikoja, ja meiltä vaaditaan peräänantamattomuutta, jotta pystymme toimimaan asianmukaisesti ja nousemaan taas jaloillemme vahvoina.

En osaa sanoa, mitä kaipaan eniten. Itsekkäästi ajateltuna meiltä puuttuu kaikki: vapaus, tavarat, palvelut, mahdollisuus liikkua, ystävät, läheisyys, halaukset – lista on loputon. Meillä oli kaikkea, mutta me emme käsittäneet sitä. Meidän on otettava opiksi tästä haasteesta.

Yli neljänkymmenen vuoden aikana en ole kokenut elämässäni koskaan ennen mitään vastaavaa.

Tämä on toden totta erilainen ”sota”. Portugalilaisen runoilijan sanoin, ”tämä on sota, jossa aseena ovat halaukset”, sillä emme voi koskea toisiamme ilman tartunnan vaaraa. On ironisen surullista, että hellyyden osoitus voi kirjaimellisesti tappaa.

Lissabonissa oli vuonna 1755 suuri maanjäristys, joka tuhosi kaupungin lähes kokonaan. Sebastião José de Carvalho e Melo, kuningaskunnan ministerinä toiminut Pombalin markiisi totesi tällöin, että ”meidän on haudattava kuolleet ja pidettävä huolta elävistä”. Tämä toteamus saattaa vaikuttaa liian kylmältä nykyoloissa, mutta se välittää viestin siitä, että meidän on jatkettava elämäämme ja kohdattava tämä haaste – johon meillä ei ole osaa eikä arpaa – rohkeina, vaikka tunnemme epätoivoa.

Nyt on kuitenkin aika tarttua toimeen. Kahden kuukauden kärsimysten ja sulkutoimien, viikkojen epävarmuuden ja tuskan jälkeen nyt on huolehdittava elävistä ja pyrittävä jälleenrakentamaan yhteiskuntaa, taloutta, Eurooppaa ja koko maailmaa.

On otettava opiksi ja aloitettava alusta.

Monet ajattelevat samoin kuin minä, etteivät enää koskaan jätä käyttämättä tilaisuutta halata läheisiään tai kertoa heille, kuinka paljon kaipaavat heitä. En enää koskaan halua tuottaa kenellekään pettymystä. Nämä ovat kaikki hyviä aikeita.

Käytännön tasolla kukaan ei ollut eikä voinut olla varautunut tähän. Miten voimme korjata tämän? Miten voimme rakentaa uudelleen yhteiskunnan ja sitä tukevan talouden?

Meidän kaikkien on vastattava näihin kysymyksiin pikaisesti eurooppalaisen solidaarisuuden periaatteiden pohjalta.

Itse asiassa, jos ajattelemme, mitä olemme menettäneet, ajattelemme sisämarkkinoita. Mielestäni vertailu on järkeenkäypä: olemme yhtäkkiä jääneet ilman verkostoja, ilman elämää. Me olemme menettäneet vapauden ja tavaroiden, palvelujen ja ihmisten vapaan liikkuvuuden ja olemme jääneet eristyksiin sinne, missä asumme. Kukaan ei ole nauttinut tästä.

Myös tämän vuoksi olen EU:n vankkumaton kannattaja. Sisämarkkinat tuovat meille vapautta, kasvua, liikkumisen vapautta ja solidaarisuutta. Emme saa antaa pandemian viedä meiltä mahdollisuutta parempaan tulevaisuuteen. Meidän tulee ajaa vapaata, solidaarisuuteen perustuvaa Eurooppaa. Meidän tulee edetä yhdessä kohti parempaa tulevaisuutta, jossa voimme halata rakkaimpiamme ja pitää huolta toisistamme.