Kansainvälinen holokaustissa menehtyneiden muistopäivä: aika rikkoa surua ympäröivä hiljaisuus

Luca Jahier

Valmistautuessamme viettämään kansainvälistä holokaustissa menehtyneiden muistopäivää meidän on vaikea pysyä tyynenä surussamme. Yksin syvässä surussa hiljentymisen sijaan haluamme huutaa.

Miksi antisemitismi ei ole hävinnyt, ei Euroopasta eikä edes Yhdysvalloista? Miksi holokaustista selvinnyt puukotettiin ja poltettiin hengiltä asunnossaan Ranskassa viime vuonna? Miksi eläkkeellä oleva lastentarhanopettaja Sarah Halimi murhattiin ja työnnettiin sen jälkeen parvekkeeltaan vuotta aikaisemmin Pariisissa?

Pariisi. Toulouse. Malmö. Kööpenhamina. Berliini, Bryssel. Ihmisyytemme on tahrattu viattomien verellä. Mahdottomaksi luulemamme piinaa meitä jälleen.

Saksan juutalaisia on neuvottu luopumaan kipa-päähineen käytöstä hyökkäyksien pelossa. Ranskassa juutalaisia koululaisia on varoitettu käymästä antisemitistisenä pidettyä paikalliskoulua. Tähän on lisättävä hautausmaiden häpäiseminen, synagogien ja koulujen seiniin maalatut hakaristit, juutalaisten kutsuminen ”apinoiksi ja sioiksi” Israelin vastaisissa mielenosoituksissa. Eurooppa näyttää jälleen rumat ja epäinhimilliset kasvonsa.

Vuosisatoja sitten juutalaisia vainottiin uskonnollisena vähemmistönä. Viime vuosisadalla juutalaisia pidettiin uhkana valtiolle, minkä vuoksi heidät haluttiin tuhota holokaustissa. Tänä päivänä juutalaisia paheksutaan etenkin Lähi-Idän tapahtumien vuoksi, vaikka antisemitistiset asenteet ilmenevät myös holokaustin kieltämisenä.

Monet juutalaiset ovat alkaneet tuntea turhautuneiden, oikeudettomien ja voimattomien ihmisten vihan voiman. Euroopassa on yhä vähemmän juutalaisia. EU:n tietojen mukaan juutalaisten määrä Euroopassa aleni vuosien 2009 ja 2017 välisenä aikana 1,12 miljoonasta 1,08 miljoonaan. Ranskassa, jossa on Euroopan suurin juutalaisväestö, juutalaisten määrä aleni noin 500 000:sta vuonna 2002 noin 456 000:een vuonna 2017. Juutalaiset lähtevät viharikosten vuoksi.

Lähes kolmannes Euroopan juutalaisista välttää tapahtumia tai vierailuja juutalaisilla muistomerkeillä, koska he eivät tunne oloaan turvalliseksi. Euroopan komission viime joulukuussa julkaiseman kyselytutkimuksen mukaan yhdeksän kymmenestä Euroopan juutalaisesta on sitä mieltä, että antisemitismi on lisääntynyt viimeisten viiden vuoden aikana.

Tutkimus toteutettiin Alankomaissa, Belgiassa, Espanjassa, Italiassa, Itävallassa, Puolassa, Ranskassa, Ruotsissa, Saksassa, Tanskassa, Unkarissa ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa eli 12 maassa, joissa 96 prosenttia Euroopan juutalaisista asuu. Tutkimukseen osallistuneista 16 300 henkilöstä 89 prosenttia katsoi, että antisemitismi internetissä ja verkkoyhteisöissä aiheuttaa eniten ongelmia.

Emme voi sallia tällaisen vihan paluuta. Meidän on torjuttava juutalaisiin ja vähemmistöihin kohdistuvat viharikokset ja vihamieliset ja väkivaltaiset teot. EU:n jäsenvaltioiden tai kansainvälisen yhteisön toimimatta jättäminen tai toimien viivyttely uhkaa edistää paluuta menneisyyden julmuuksiin ja yhteiskuntiemme myrkyttymiseen.

Tunnetusti vain kolme päivää ennen Paweł Adamowiczin murhaa Gdańskissa TV:ssä esitettiin parhaaseen katseluaikaan antisemitistinen satiiri. Satiirissa annettiin ymmärtää, että hyväntekeväisyysjärjestöä, joka kutsui Paweł Adamowiczin tapahtumaan, jossa hänet tapettiin, ylläpitävät hämäräperäiset tahot.

Paweł Adamowicz oli vähemmistöjen oikeuksien vankkumaton puolustaja aikana, jolloin viharikokset ovat lisääntymässä. Hän oli myös hallitsevan konservatiivipuolueen harjoittaman maahanmuuttovastaisen politiikan kiihkeän liberaali kritisoija. Hänen murhansa muistuttaa meitä siitä, meidän on lopetettava vihapuhe, jos haluamme välttää joutumasta vihan uhreiksi.

Holokaustin ja natsien hirmutekojen uhrien muistaminen on nyt entistäkin tärkeämpää. Juutalaisten joukkotuho on eurooppalaista historiaa määrittävä perintö, ja shoahin muisteleminen on tärkeä keino ehkäistä antisemitismiä.

Kuten eräät historioitsijat ovat painottaneet, aika on nyt kypsä kriittiselle eurooppalaisen kulttuurin muistiperinnölle yksittäisen kansallisen kulttuurin muistiperinnön sijaan. Jos emme muistele yhdessä eurooppalaisina, uhkana on menneisyyden virheiden toistaminen.

Mitä kauemmin odotamme vihapuheen torjumista ja mitä pidempään viivyttelemme menneisyytemme käsittelyä, sitä vaikeampi on rakentaa aidosti uutta ja yhteistä eurooppalaista muistia ja luoda uusi identiteetti, joka perustuu moninaisuuteen sekä tietoisuuteen yhteisestä menneisyydestä ja yhteenkuuluvuudesta ja loppujen lopuksi yhteisestä kohtalosta.

Kuten teoksen Tällainenko on ihminen ja postuumisti julkaistun esseen The black hole of Auschwitz kirjoittaja Primo Levi totesi viimeisessä kirjassaan: ”Se tapahtui, ja se voi tapahtua uudelleen”.